Kahvinkeittimen hakkerointija

Kuva on toissapäivän pyörälenkiltä Los Montesinon läheltä.

Mie tuossa aikasin aamulla herräilin hyvin nukutun yön jälkee ja luveksin uutisista semmosta, että hakkerit jo käyvät kahvinkeittimienki kimppuun.

Voi perhana, mikkään ei ennää oo pyhhää. Uutisen luvettuani, pomppasin oitis pystyyn ja räpläämään keitintä ja testaamaan, että toimiiko meijän keitin ennää. Hyvin meijän keitin vielä pelitti, ja Ola oli sitä yöllä jo pariinki otteeseen joutunnu testailemaan.

Jälkimmäisen testin kyllä kuulin, mutta en ite siihe jaksannu viel osallistuu. Sitte Ola lopetti omat testit, ja mäni hetkeksi hetekoimaan. Mie jatkoin testejä.

Suorittelin sitte muutaki kiinteistön huoltoo, eli rasvasin vessan oven saranat kiinanmiehen airosolirasvalla, jossa ei juuri muuta oo ku ponneainetta. No silläki sai oven kuitenki ainaki hetkoseksi hiljaseksi.

Uunonki veti vähäks aikaa hiljaseksi eilinen 18km:n lenkki. Hyvin siitä on kuitenki toipunnu uutta suunnittelemaan. No tän päivän lenkin tai lenkit viskelen satulan päällä jos suunnitelma viijään käytännön toteutukseen saakka.

Huomenna olis kympin kilpajuoksuun osallistuminen. Se sotketaa lävitte näijen rehkimisten lomassa ilman ylimääräsijä höyhentelyitä.

Tän päivän hommana on yrittää selvittää tuo meijän kahvinkeittimen salasana, ja vaihtaa se heti pitempään ja monimutkasempaan muotoon, jotta nuijen hakkereijen hyökkäykset saatasiin talttumaan.

Mörskällä iloset aamutoimet jatkuu....

Kyykähtääkö vai eikö?

Parina viime päivänä on ollu havaittavissa mörskällä positiivisen suunnan liikehintää ja yritystä. Tosin Uunon eilisen "päivälenkin" ajotus ei ihan nappiin männy, ja se toi tuohon vireeseen pikku lommon kuin myös Uunon henkiseen olemukseen.

Vettähän ei oo sadellu ku yhtenä päivänä joulukuun 12 päivän jälkeen, jollon tuo Ola tänne Iberijan mantereelle rantautu. Mie rantauvuin tälle talven kevätpuolen sessijolle tammikuun yheksäs päivä.

Eilen Ola heitti aamulenkin ajoissa ja kuivin jaloin. Uuno kieppu sillon vielä kyökin, veskin ja hetekan väliä, ja tennarit ja kintut hylki kovasti toisijaan.

Sitte jossaki kympin jälkeen mieki sain raihnarungon hilattua jollaki kepulikonstilla pyörän selkään ja tarkotus oli kierrellä suolajärviä "myötäkarvaan". Toppasin kuitenki vitosen jälkeen "Erkan baarilla" päivän toisilla kahvikupposilla. Mörskällä "kupponen"on kyllä iso "Tankke".

Dialprixistä käin hakemassa juomatölkin ja sitte jo rupes satamaan vettä. Mie olin nyt poikkeuksellisen keykäsillä varustuksilla liikenteessä ja koukkasin La Valetan viimesten korttelijen jälkeen rantaan, tarkotuksena kääntyy takasin mörskälle niin sanotusti "vellit housuissa".

No vettä kuitenki alko ropisemaa Uunon "paperinahkaan" senverta rapijasti, että toppasin yhen rannan kaislasta tehyn aurinkosuojan alle. Toisen suojan alle hiippaili rannalta engelsmannipariskunta.

Siinä kovasti toisillemme huuveltiin ja pijätettii kaatosajetta. Sitte jo alko heinäkattoki kastumaa läpi ja vuotamaa ja tiputtelemaa ilkijästi Uunon paperinahkoille.

Engelsmanni huuteli miulle että "It's impruuving". No miulle kyllä jäi epäselväksi kumpi siellä sen mielestä "parani" saje vai poutako, mutta pariskunta lähti kevyttä kenttähölkkää likkeellä olevan mörskänsä suuntaan. Uunon alaleukaaki alko jo vapisuttamaan senverta, että oli tehtävä jonkunmoinen ratkasu kahen vaihtoehon välillä.

Kyykähtääkö tähän märkijen kaislojen alle ja villarin viereen, vai lähteekö kaatosateeseen yrittämään kämpille ajoa halki viemäreiksi muuttuneijen kujien. Valintaa helpotti kintuissa olevat jo likomärät Adidaksen Boostit, joijen huokonen rakenne vetää itteensä kaiken lähellä olevan kosteuven ainaki viijen lähimetrin matkalta.

Mie valittin tuon jälkimmäisen ja lähin polkemaan lähes täyttä vauhtija mörskän suuntaan. Ei tarvinnu lammikoita enää väistellä, vaan vetelin niskat kyömyssä ja likomärkänä suoralla suuntauksella halki lammikoijen kurakaarettomalla maasturillani kohti mörskää.

Pariin otteeseen autojen renkaista lentävä kuravesisuihku täydensi tunnelmaa, ja normioloissa ois ollu aikaa "kansainvälisten" käsimerkkijenki näyttöön. Nyt ei sitä aikaa ollu, vaan mörskälle piti yrittää keritä ennenku kuolonkankeus iskee likomärkään runkorakennelmaani.

Kaikkista paska juttu oli se, että saje lakkasi reilun kilsan päässä mörskästä tuossa "Hullun rannan" jälkeen. Jos oisin vartin vielä kyyristelly "kaislahautapaikassani" oisin säilynny kuivempana. Kastunnu oisin joka tapauksessa. Siintä ois huolen pitänny kurakaareton maasturini.

No iltapäivällä sitte taivas selkeni ja Uunon niskaki kyömystä vähän oikeni ja aurinko alko paistelemaan ja sain vejettyy toisen lenkin sortsit jaloissa. Tennarit ja jalatkaan ei ennää toisijaan hylkinny ja suostuvat keskenään olosuhteet huomijoijen hyvään yhteistyöhön.

Nilkutuskokemus

Viimeyö vietettii koko mörskässä poikkeuksellisen syvillä unilla. Sumppeja ei tarvinnu pihistellä kertaakaan yön aikana. Aamulla nautiskeltiin ekat kupposet virkeinä.

Siintä oli seurauksena se, että molemmat ulostautu lenkille paljon ennen tulipallon nousuu.

Mie vetelin ylle vaan juoksusortsit. Mittari näytti +15 lukemia ja hyvin tarkeni lyhkäsissä ja ei kyllä Uunon hataraan muistiin ihan lähietäisyyveltä tuu yhtä mukavaa nilkutuskokemusta mitä tänaamunen oli.

Hyvin pelitti myös Uunon uunituore punanen pusakka, jonka Ola Uunolle lahjotti. Roskikselta oli sen löytänny ja pessy ja rässänny ennen Uunon mörskälle ilmaantumista.

Kyllähän Uunon kättee tarttu yks uunituore, pikkuviallinen matkalaukkukin jokunen päivä sitten ku kaupalta kämpille könyttiin. Myöhän se varttitunnin rassauksella saatettiin kuitenki käyttökuntoseksi. Oli siellä laukun sisällä muutakin kamaa, jonka nautiskelu ois pitänny tehä ennen viime viikonlopun Pyhän Olavin (Santa Ola) juoksukisaa. Tuon löytöpuseron luovutuksen takia kisan nimi pitäs pysyvästi muuttaa Santa Olan kisaksi.

Tuohon roskishommaan pitäs satsata vähä enempi muutenki, ja yrittää tasotella kulttuurisokkija, joka aina vaivaa Perslantijasta tulijoita.

Löytölaukku...toisesta Uunon "löytölapsesta" eli siitä puserosta en tähän kuvvaa saannu ku se on notkumassa tuolla terassin kuivatusnyörillä.

27a Mitja Marato Internacional Vila de Santa Pola. 24.01.2016

Kuva otettu juoksun jälkeen "kohtauspaikalla" suihkulähteellä. Kuva: Jorma.

Eilen oli sitte tuo Santa Polan puolikas. Olin ennakkoon ajetellu ottavani homman vähän löysemmin, mutta aamulla tekemäni parin kilsan kävely/VL - hölkkäilyn tuntemukset oli suotuisat ja kisatennarit vaihoin vähän keykäsempiin ja paijanki hihattomaan malliin.

Sitte jo lähettii hyvissä ajoin Jorman ja Hannen kyyvillä kohti Santa Pollaa. Autoja ei nytkään saatu oikeen liki lähtöaluvetta ku kansaa ja miliisijoukkuveita oli kaikki tiet täysi. Ei auttannu anelut ja autot oli jätettävä kilsan päähän. Sitte sovittii viimeset sotasuunnitelmat auton avaimien suhteen. Toissavuotinen kokemus kisan jälkeisen kylmäkuoleman niukka välttäminen ja kuolonkankeena vesisatteessa hölkkäily oli vielä hyvässä muistissa huonompimuistisillakin.

Keli oli ihan ok +15 ja lähes tuuleton auringonpaiste. Verryttelyn sain tehtyy normaalisti ja omaan lähtökarsinaan mänin ajoissa ja varasin oman paikkani ihan "narulta". Karsinoitahan oli kaikkijaan neljä: Kuuma ryhmä (25juoksijaa), oranssi (650juoksijaa), sininen (1400juoksijaa) ja viimesessä kaikki loput. Alkupään karsinoihin änkesi ennen lähtöö kyllä sakijasti ylimäärästä porukkaa.

Hirveesti oli pelejä ja desejä ilmassa ennen lähtöö ja kuuluttaja yritti kurkku suorana saaha jo muutenki ylläällä olevaa lähtötunnelmaa vieläki ylemmäs.

Sitte vejettii karsinoijen narut välistä pois ja koko 8000 juoksijan ryhmä rynnisti yhtenäiseksi ryhmäksi. Lähtölaukauksen erottaminen muista laukauksista on aina toivotonta ja iteki tössin ajanoton alotuksen. Omasta mielestäni painoin alotuksen ryhmän toisesta liikahuksesta eli n.15 s liian aikasin, verrattuna kuulemiini laukauksiin, mutta tulosten valossa olin ollu saman verran myöhässä?

Sitte lähettii matkaan hitaasti mutta varmasti. Eka kilsa oli n.50s hitaampi ku miun oma tavotevauhti 4:35. Onneksi en sitä kiinni yrittänny kuroa, vaan yritin juosta tasasesti. Kasin kohilla tosin mäni vähän laukalle ku oltiin maalin ja suurimman kannustuksen kohilla.

16 kilsan kohalla alko sitte vähäsen hiipumaan ja sitte ku käännyttii rantabaanalle ja kirkkaaseen auringonpaahteeseen loppu mäni aikalailla väsyneen kääkän hoiperteluksi ja viimonen kilsa oli hitain 4:57 ja keskivauhti tipahti arvoon 4:38.

Kilsoja kerty 21,389 keskivauhti 4:38 ja virallinen aika 1:39:17. Sijotus oli 18 kuuskymppisten ukkojen sarjassa, jossa maaliin saakka pääsi 113 käppänää.

Taso oli kova kautta linjan johtuen siitä, että kisa oli samalla Espanjan mestaruuskilpailu. Kämppis-Olan lokisivuilta löytyy kisan tasova koskeva tarkempi analyysi.

Yhen huonosti nukutun yön ja väliaikojen tarkastelun jälkeen oon kuitenki tyytyväine juoksuuni ja aika on kunnon mukanen. Henkisijä enkä vyysisijäkään vaurijoita nyt kehtaa käyvä tässä luettelemaan.


Caffin mitalisaldo ei tällä kertaa lissääntynny. Hyvin juossut Olli oli likkeellä ollen neljäs alta 1.30 ajalla ja Hanne myös neljäs sarjassaan. Marjan jalka ei kestänny juoksuu ja hyvä, että ei väkisin juossu vaan jätti 6km:n kohilla kisan. Tarja ja Heli tuli lähellä Uunoo maaliin. Jyrki joutu lähellä olleen leikkuulavettioperaatijon jälkeen ottamaan kisan löysemmin. Mikko juoksi ihan ok suorituksella kisan.

Takatullessa käytii La Marinassa kahvittelemassa jo tutuksi tulleessa kuppilassa, niinku eilenki.

Illalla väsähtänny ja vähävoimane "voimakaksikko" skippasi yhteimuonitustillaisuuven. Pitkin hampain ja hampaat irvessä kuitenki vääntäyvyttii illalla kävelylenkille kylälle....sieltä sitte iltakahvin jälkeen ajoissa hetekalle viettämään kisanjälkeistä "liskojen" yötä.

Mahtavan mukava oli kuitenki mukana saaha taas olla kaikesta väsymisestä huolimatta!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Torsaalit

Meijän huominen Santa Polan juoksuryhmä. Kuvan otti valmentaja: Jorma

Viime yö mäni meijän mörskäläisiltä ihan putkeen. Miulle tuli unta kolmen tunnin verran kahessa pätkässä ja Olalle ei sitäkään.

Mie pomppasin valvomaan parin tunnin unijakson jälkeen ja tunnin päästä myös Ola. Sitte valvottiin usijampi tunti ja kahviteltii välillä.

Mie mänin hetekalle välillä valvomaan ja sitte ku ylös singahin Ola oli pupillit punasina rappusilla vetelemässä tossuja koiville ja siintä häippäsi yönselkään lenkille.

Mie häippäsin veskin jälkee takasi hetekalle. Tunniksi nukahin ja heräsin hirvijään painajaiseen. Asustelin huopakattosessa omakotitalossa ja katto vuoti kaatosateella ku seula....seinijen villat oli ihan märkijä ja siihen heräsin ku nyrkkijä työnsin täysin lahoneen suomuvuorilauvotuksen läpitte. Tuskasa oli herätys, mutta sitte laholatvaan pätkittäin palautu todellisuus ja rauhotuin ku vuotavaa kattoo ei näkynny ja ympärillä oli kivikovat petoniseinät ku valot roplasin päälle makuukammariini.

Sitte aamupäivällä lähettii Santa Polasta hakemaa torsaalit. Markkinat oli normaalit ja tuotetiskiteltta koluttii läpi muutamaan kertaan. Adidakset jäi ostamatta ku ei löytynny sopivia kokoja. Täytyy pärjätä vanhoilla "munkeilla".

Tullessa meijän autokunta oikasi La Marinan kautta ja pysähyttii kahvin verran marisemassa kylällä. Siintä sitte Torreviejaan ja usean tunnin vejätyksen jälkeen läskit pannulle ja makaryynit kattilaan ja muonan syöntiin.

Huominen minnuu vähän hirvittää. Mitenköhän perin sieltä jaksaa maaliin asti jarrutella?

Eikä ennää keulittu

Unettomuus pääs taas päälle painamaa. Kello varttii vaille kaks ja vajaat kaks tuntii oon nukkunnu, ja kello puol kahen teet juotu ja pisullaki kerkesin jo pistäytyä.

Aamupäivällä reilu 10km:n lenkki josta neljä km juoksemalla.

Lenkin loppuosaan sisällytin "pakollisen" tyrimistuokijon. Olin jo noissa kotikortteleissa omissa ajatuksissani kävelemässä, mutta käännähin yhtä korttelija liijan aikasin kotikujalle. Avaimet oli jo käsissä ja käjet ojossa jo sihtailin niitä väärän korttelin lukkoo kohti. No huomasin sitte erheeni ja sen että eihän tää pertsuikki oo se talo missä mie mörskääni ja joskus pieruuni pijättelen...useimmiten en pijättele.

Siintä kokosin itteni ja kirroilin itekseni sekopäisyyttäni, ja valuin pikkuhiljaa oikijalle portille. Kämppis on kuumemma jo kerinny testata senkin, että meijän avaimet käy koko korttelin ulkoportteihin...heh.

Iltapäivällä päätettii lähtee yhessä keskustan kujille kettinkijä kierittämään, ku oli niin makosa keli, ja isompiin pinnistelyihin ei nyt kannata ruveta ku Puolikas ois ylihuomenna juostavana Santa Polassa. Keskustan kujia pitkin sihtailtii ekaks aallonmurtajan kisuliinit katsastamassa. Sitte pujahettii satamaa kattelemaa "persaukinaisten" paatteja. Siinä tuumailtii naamataulut vähän vissiin vihreinä sitä, että onneks meijän tinarit ei yhteensäkään riitä ees noijen "jollijen" airojenkaan ostoon ja miten hankalaa paatin pitäminen muutenki olis. Pitäs maksella alvariinsa satamijen kassanhoitohenkilölle parkkimaksuja ja jynssätä jollan kylkijä päntijönään. Ja kaiken maaliman rahattomat pyöräilijät on niskat notkolla kurkkimassa jollan reelingin ylitte, heti ku selkänsä vaan vähänki kääntää.

Sataman sisällä ku vasenta laitaa ketjuja kiristeltii ni meijät meinas musta Pemari litistää letuksi. Siinä vähän kiristeltii sitte hampahija ja se oli meille merkki, että nyt "voimakaksikon" kannattaa vaihtaa maisemija ku vielä ajokuntosija ollaa molemmat.

Sitte taas keskustaan ajelemaan ykssuuntasija kahteen suuntaan ja välillä vastakarvaanki ku muuten ois joutunnu kartalta katteisiin.

Siintä sotkettii sitte Alzhaimerin ohitte Torreviejan suolajärven laitamien kortteleihin. Siellä oli ja aistittavissa samanlaine "tineroijen haju" niinku satamassakin. Kaikki mörskijen julkisivut oli korkeesti aijotettu ja hyvässä maalissa ja tasasessa sementissä. Nuo järvenreunatontit ei taija ja ihan ilmasija olla?

Sitte polkastii Carrefourin Litlin kohille ja mie käin hakemassa patonkin pätkän ja kämppis jäi pyörä- ja satulavahiksi.

Siintä jo sihtailtii Valensijanan ylitte Pariisija ja mörskää kohen. Valencianalla koitettii vähän "keulitella" pyörillä, mut nokka siinä hommassa meinasi luttaantuva. Loppumatkan kääkät ajeli hiljasta eläkeläisvauhtija mörskälle, eikä ennää keulittu.

Pyöräilyvä Perslantijan "helteessä"

Näkyy tuo pyöräily onnistuvan kesävetimissä Perslantijassakin, jos on asenne kohillaan ja tarpeeks vauhtija.