Täällä vuosimallin -53 käppänä kertoo jo hävitystä kamppailustaan vanhuutta ja vaivaistaloa vastaan.
lauantai 15. helmikuuta 2014
Huomenna...
Huomennahan meillä on tarkotus juosta kympin kisa San Javierissa. Siellähän syksyllä juoksin puolikkaan kisan. Reittikin lienee sama.
Siinähän lähössä on muutaman korttelin verran mutkia, mutta sitte loukutettaa loivaan alamäkeen rannalle, ja rantaa sitte jatketaa kääntöpaikalle.
Takasin sitte tullaa päinvastasessa järjestyksessä.
Kohallaa olevaa sarjaa ei nyt Uunolle oo tarjolla, ja pärjäämismahollisuuvet olemattomat nuorisojoukon seassa...
Ilmaksi huomiselle tarjolla +16 lämmintä, aurinkoo ja 3-4m tuulta. Paljo ei keli voi parantua, jos ennustajat oikeessa on?
Reittikartta
Rentikäs juhlaillallisvaihtoehto
Ystävänpäivän juhlaillallinen...maittava ja helppotekonen ja edullinen vaihtoehto.
Mörskän lokihommat on ihan tietosesti suunnattu ruoka-aiheiselle puolelle. Sehän on nykysin niin rentikästä.
Tässä huushollissa on alusta pitäen keskitytty vaan edullisiin, helppotekosiin ja terveellisiin vaihtoehtoihin. Maittava kanakeittohan oli jo päivällä täyttänny Uunon pötsin, mutta muutama reeni päivässä vaatii kuitenki muutaki lisuketta.
Illalla sitte rupes vähän vielä huikomaan, ja päätin valmistaa vielä maittavan ja monipuolisen illallisen. Kurkkasin sitte jääkaappiin, mitä sieltä löytyisi. Tähän laitan vielä tarkennuksen, mikä on ykspuolisen ja monipuolisen ero...sillon ku on vaan yks laji. Sillo on kysseessä ykspuolinen. Sillon ku on kaks tai usijampi (niinku nytkin oli) on kyseessä monipuolinen.
Sieltähän pilkisteli täys pussillinen porkkanan juuria, vettä, ja pikkusen jo kuivahtannu juuston- ja leivänkimpale.
Siintähän se muonanteko sitte lähti. Vettä kattilaan, ja pilkotut porkkanat sinne, ja voittosuolaa rapijasti sekkaan. Lämpötilalla ei oo väliä, kunhan vesi alkaa kuplimaan...sillon sen sanotaan kiehuvan. Sitte on porkkanan juuret valmiita, kun kalusto niihin pystyy....voipi lopettaa jonnenjoutavan keittelyn pikasestikin, tai jättää koko tän osion välliin kokonaan.
Molemmat kannikat, juusto ja leipä essiin. Leivästä siivutettiin vähän paksumpija siivuja ku juustosta. Lopuksi vesiputeli essiin. Jos sattuu lasi olemaan kohilla käytettävissä, voi veen antaa lotista sinne. Jos ei ole, voipi veen päristellä suoraan pullostaki, etenki tämmösessä suljetussa yksityistilaisuuvessa.
Nälkä siirty, ja hetken perästä Uuno myös hetekalle.....
Mörskän lokihommat on ihan tietosesti suunnattu ruoka-aiheiselle puolelle. Sehän on nykysin niin rentikästä.
Tässä huushollissa on alusta pitäen keskitytty vaan edullisiin, helppotekosiin ja terveellisiin vaihtoehtoihin. Maittava kanakeittohan oli jo päivällä täyttänny Uunon pötsin, mutta muutama reeni päivässä vaatii kuitenki muutaki lisuketta.
Illalla sitte rupes vähän vielä huikomaan, ja päätin valmistaa vielä maittavan ja monipuolisen illallisen. Kurkkasin sitte jääkaappiin, mitä sieltä löytyisi. Tähän laitan vielä tarkennuksen, mikä on ykspuolisen ja monipuolisen ero...sillon ku on vaan yks laji. Sillo on kysseessä ykspuolinen. Sillon ku on kaks tai usijampi (niinku nytkin oli) on kyseessä monipuolinen.
Sieltähän pilkisteli täys pussillinen porkkanan juuria, vettä, ja pikkusen jo kuivahtannu juuston- ja leivänkimpale.
Siintähän se muonanteko sitte lähti. Vettä kattilaan, ja pilkotut porkkanat sinne, ja voittosuolaa rapijasti sekkaan. Lämpötilalla ei oo väliä, kunhan vesi alkaa kuplimaan...sillon sen sanotaan kiehuvan. Sitte on porkkanan juuret valmiita, kun kalusto niihin pystyy....voipi lopettaa jonnenjoutavan keittelyn pikasestikin, tai jättää koko tän osion välliin kokonaan.
Molemmat kannikat, juusto ja leipä essiin. Leivästä siivutettiin vähän paksumpija siivuja ku juustosta. Lopuksi vesiputeli essiin. Jos sattuu lasi olemaan kohilla käytettävissä, voi veen antaa lotista sinne. Jos ei ole, voipi veen päristellä suoraan pullostaki, etenki tämmösessä suljetussa yksityistilaisuuvessa.
Nälkä siirty, ja hetken perästä Uuno myös hetekalle.....
perjantai 14. helmikuuta 2014
Luuvitosella nokan päälle
Myöhän lähettii tänää ysiltä Retun kanssa lenkille. Tarkotus oli vejellä kymppi, ja vähän ylitte vejeltiikin. Kyllä täällä saapi makijat tasotukset verrattuna Perslantijan juoksuolosuhteisiin. Mukavasti pukkasi heti aamusta sortsikelijä päälle niinku kuvista näkkyy.
Miullaha oli sitte toine rojekti semmone, että olin luppautunnu tulkin hommiin autonvuokrauksen jatkamiseksi.
Siinähä piti päämiehen kanssa kotsella körötellä Alicanten lentoaseman ykköskerroksen Rentaalitoimistolle.
Kontrahtiin kuulu myös kanakeitto ennen lähtöö, ja kahvit sitte ku homma on hoijettu. Nehän hoitu niinko oli sovittuki, mutta maittavan keittolounaan alku ei luppaavalta näyttänny. Pöytään oli katettu reilun teevatin mittane matala lautane, eikä siihe kyllä makosaa keittoo ois sopimaa juur senttilitraa enempää saanu uunompi ihminenkään saatikka Uuno. Kyllähän mie sitte saavin kokosesta kulhosta keittoo lopulta ryystelin "kisun mallilleen".
Sitte hommiin js kaahattii Alicanten lentoveneasemalle. Yhellä kerroksella heitti kerros ekaks, mutta Uuno ko tuon epsanjan jo hallittee täyvellisesti, ni pyyhkäsin kysymään missä meijän ettimä toimisto sijaitsee, ja löytyhän se ko saattii neuvooantavija.
Sitte Rentaalitoimistoo sisälle, ja tovin oottelun jälkee oliki jo meijän vuoro. Siinä sitte Uuno koitti kysellä, että onnistuuko vuokra-ajan jatkamine...ei onnistunnu...ei sitte millään, ku joku helkatin 99:n päivän sääntö oli esteenä.
Toine asija oli sitte tuo kotsen kunto. Siinähä oli toinen helma ja kyllki jo ihan ruvella, ja käänettäessä oli alkannu kotse iteksee ääntelemmää.
Mie siinä sitte ilmotin, että ylimäärästä lommoo on ilmaantunnu kotsen helmoihin ja oviin. Rentaalihenkilö ilmotti, että ei haittaa...?? Jottei asija jäis epäselväks, yritin uuvestaa, että toinen ovi on männy ihan ruvelle, ja helmaki on ihan lerpallaan. Siinä ei Rentaalihenkilön helmat yhtään ruvennu heilahtelemaan, eikä kiinostus heränny missä kunnossa kotse nyt on, vaan vastaus oli taas: "ei haittaa". Siihe oli tyytyminen.
Perslantijassa, jos tuommone helma- ja ovilommo ois käynny, luulisin että Rentaalihenkilön helmat ois ruvennu heilumaa ihan eri tahilla. Siinä ois varmasti lankettija lyöty nokan alle puolen metrin pino täyteltäväksi, ja lähtijessä vielä ehkä lyöty luuvitosella myös nokan päälle?
Siinä sitte välillä neuvoteltii päämiehen kanssa, mutta kotsen vaihtookaa ei nyt ruvettu, ko tuo ylimääräne äännähtelykään ei ihan vaaralliselta vijalta täs vaiheessa tuntunnu.
Tulkkaushomma mäni ihan nappiin. En saannu asijoita paljo enempää sotkettuu, mut vuokra-aikaa ei saatu jatkettuu, eikä autookaa vaihettuu.....heh...no mukavahan oli eläkepäivää kulutella, ja päämiehen bensoja, ja sitte ajettii päämiehen tykö tulkkikahville, ja juteltii mukavija.....
Uunon raskasta menoo Aromatica puiston kohilla.
torstai 13. helmikuuta 2014
Rapijammalla tahilla
Kyykkäsin tännää aamupäivällä pyörällä Luonnonpuiston krematoorijon ettee. Siihe pistin kulkupelin säppiin aijantolppaan ja osan vaatteista jätin turvallisesti kananjalkaliemipussiin. Siihen ei kukkaan uskalla lähelle männä, ja hyvin miun rätit siinä säilyki koskemattomina.
Miehän vetelin kilsan pätkän johonki reiluun 4 minnuuttiin, ja Sitte seuraavan kilsan usijammassa pätkässä johonki 3:30 tietämille. Parin kilsan keskivauhti tais olla 3:46.
Sitte hiipailin takasin rauhallisemmalla tahilla.
Viijen nurkilla uuvestaan satulan päälle. Ajelin mukavassa 20 asteen auringonpaisteessa La Matan kautta luonnonpuistoon, siintä radanpohjaa pitkin Alzheimerille, ja siintä koukkasin Sitte hiljakseen polkemalla satamaan, ja siitä edelleen rantaa pitkin Seratonin roskalaatikolle, jossa nykysin majailen. Ajolle tuli matkaa 23 ja rapijat, mikä ei oo mittää verrattuna Caffin polkupyötäjaoston kymmenkertasille polkumatkoille.
Luonnonpuiston ekat 4km vetelin kyllä lähes täyttä, keskivauhti yli 20km/h ja siinä rytkeessä sai Uunon takalauvotus vähän esimakua siintä, miltä tuntu aikoinaan polkuneliöllä ajaminen ennen pyörän keksimistä. Kovasti ryttyytti kivikkoinen polunpohja.
Mukava oli päivä, ja ilma ja iltaki.....
Miehän vetelin kilsan pätkän johonki reiluun 4 minnuuttiin, ja Sitte seuraavan kilsan usijammassa pätkässä johonki 3:30 tietämille. Parin kilsan keskivauhti tais olla 3:46.
Sitte hiipailin takasin rauhallisemmalla tahilla.
Viijen nurkilla uuvestaan satulan päälle. Ajelin mukavassa 20 asteen auringonpaisteessa La Matan kautta luonnonpuistoon, siintä radanpohjaa pitkin Alzheimerille, ja siintä koukkasin Sitte hiljakseen polkemalla satamaan, ja siitä edelleen rantaa pitkin Seratonin roskalaatikolle, jossa nykysin majailen. Ajolle tuli matkaa 23 ja rapijat, mikä ei oo mittää verrattuna Caffin polkupyötäjaoston kymmenkertasille polkumatkoille.
Luonnonpuiston ekat 4km vetelin kyllä lähes täyttä, keskivauhti yli 20km/h ja siinä rytkeessä sai Uunon takalauvotus vähän esimakua siintä, miltä tuntu aikoinaan polkuneliöllä ajaminen ennen pyörän keksimistä. Kovasti ryttyytti kivikkoinen polunpohja.
Mukava oli päivä, ja ilma ja iltaki.....
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
Kalukukkaron itelle
Kattelin tuossa ennustettuja viikonlopun ilmoja. Mahtavan hyvältä näyttää löhöilykelit, mut tennarikeleiksi alkaa olla liikaa.
Pitäs vissiin Torren markkinoilta ruveta etiskekemää euron rättiläjistä tangoja itelle. Onhan mulla kyllä täällä senverta rihmaa, ja tyhjiä lompakoita, ja lainassa oleva neula, ja niillä romppeilla Sais Kyl iteki jonkunmoisen kalukukkaron itelle omaan terassikäyttöön helposti värkättyä.
Paljo ois TÄRKEITÄ asijoita Uunon lahopäästä tulossa ihmisille julkastavaksi, mutta nytte alkaa sormenpäät jo vähäse liikaa känsittymään....pittää lopetella vähäks aikaa, ni ei ihmiset kärsi liikaa...
Nyrkkijen voimalla
Ettei totuus unohtusi, nakkasin tuoho kuvan Uuno-mökiltä. Siellähän ei sähköä oo ja lämpö tullee puusta, ja liikkeestä.
Tännää aamupäivällä tein La Mataan lankkulenkin. Ihmettelin, miks niin paljo porukkaa oli liikkeellä, enkä muistannu, et sehän oli markkinapäivä....pottuja ois pitänny Kyl ostaa, mut eipä niitä lenkkiriesaksi viittinny pussitella. Käännyin takasin "lankkupolun" päästä.
Iltapäivällä Sitte mäni sähköt poikki, ja mie vetasin lenkkivermeet taas niskoille, ja kaahasin Uutukaisella täysin pilvettömässä ilmanalassa La Matan liikenneympyrän kautta luonnonpuistolle. Pyörän pistin parkkiin grematoorijon etteen, ja lähin paahtamaan pohkeillani luonnonpuistoon.
Siellä ähelsin 7km täyteen ja pyörällä mörskälle. Läskit pannulle ja riisit pattaan, ja kohta oli maha täys....sitte täyttelin myös päätä kahella oluvella.....paska juttu, ku on tuo ehjemmän jalan lonkka ruvennu oireilemmaan? Sitä oon Sitte jäähytelly pariin otteeseen, ja rätit pesin aamulla konevoimalla ja nyt illalla nyrkkijen voimalla.....
Kilsoja keräsin 20kpl:tta juoksemalla, ja 12 ratsupelillä.....Caffin fillarijaosto oli kerräilly moninkertasesti.....lähteeköhän tää itellä tästä ennää...???
Tännää aamupäivällä tein La Mataan lankkulenkin. Ihmettelin, miks niin paljo porukkaa oli liikkeellä, enkä muistannu, et sehän oli markkinapäivä....pottuja ois pitänny Kyl ostaa, mut eipä niitä lenkkiriesaksi viittinny pussitella. Käännyin takasin "lankkupolun" päästä.
Iltapäivällä Sitte mäni sähköt poikki, ja mie vetasin lenkkivermeet taas niskoille, ja kaahasin Uutukaisella täysin pilvettömässä ilmanalassa La Matan liikenneympyrän kautta luonnonpuistolle. Pyörän pistin parkkiin grematoorijon etteen, ja lähin paahtamaan pohkeillani luonnonpuistoon.
Siellä ähelsin 7km täyteen ja pyörällä mörskälle. Läskit pannulle ja riisit pattaan, ja kohta oli maha täys....sitte täyttelin myös päätä kahella oluvella.....paska juttu, ku on tuo ehjemmän jalan lonkka ruvennu oireilemmaan? Sitä oon Sitte jäähytelly pariin otteeseen, ja rätit pesin aamulla konevoimalla ja nyt illalla nyrkkijen voimalla.....
Kilsoja keräsin 20kpl:tta juoksemalla, ja 12 ratsupelillä.....Caffin fillarijaosto oli kerräilly moninkertasesti.....lähteeköhän tää itellä tästä ennää...???
tiistai 11. helmikuuta 2014
Polkupyörän historiaa ja historian vierustaa
Kuva: Wikipedia. Karl Draisin Draisiini
Kävin tänää vajaan parituntisen hikoilemassa ja manailemassa siellä hierojan tykönä. Hiki ei kuumuuvesta johtunnu, vaan jostaki muusta.
Sitte kämpille levähtämään, ja vähän ruokailuu ja taju lähti kolmeksi tunniksi kokonaan, niin oli rento ja retvakka olotila.
Siintä kuitenki vielä toivuin jalkeille, ja pilveen oli taivaskannen nykässy, ja tuuli onneksi tyyntynny. Lähin pyöräilemään vakiolenkin. Centrum, Alzheimer, radanpohja, luonnonpuisto, La Matan ympyrä, ja siitä mörskälle takas Pariisija pitkin.
On Se toi polkupyörä mahottoman mainijo keksintö. Ennen sitähän oli tuo polkuneliö, ja sillä oli varmasti paljo huonompi polkee.
Polkupyörän historiahan alkaa tuolta liki 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Polkupyörän esi-isä Pythagoras aikoinaan keksi kolmion. Polkukolmiolla aikoinaan ajaminen oli hankalaa, ja niillä teillä todella rasittavaa, etenki takalistolle.
Siintä sitten saksalaiset Quadraticin veljekset, Hans ja Emil ajanlaskun alussa keksivät yhden kulman lisää, ja ajaminen polkuneliöllä hiukan helpottui, mutta edelleen heikkojen tieolosuhteiden ja neljän kulman takia ajaminen raskasta perspuolelle. Rasitus lisääntyi myös lisäkulman takia niskojen seudulle.
Polkupyörän kehitys siitä jatkui, mutta perin hitaasti, kunnes viisisataa vuotta myöhemmin espanjalainen Juan Carlos Cinco keksi jälleen yhden kulman lisää. Ajaminen helpottui jo huomattavasti, ja käänteentekevä lisäkulma polkuviisiössä helppotti myös perspuolen rasitusta.
Sitte monien välivaiheijen ja lisäkulmien jälkeen 1800-luvulla niin ikään saksalainen, Karl Drais keksi mm. Potkupyörän ja paljo muutakin ja nykyihmisen perspuoli oli pelastettu....
Kävin tänää vajaan parituntisen hikoilemassa ja manailemassa siellä hierojan tykönä. Hiki ei kuumuuvesta johtunnu, vaan jostaki muusta.
Sitte kämpille levähtämään, ja vähän ruokailuu ja taju lähti kolmeksi tunniksi kokonaan, niin oli rento ja retvakka olotila.
Siintä kuitenki vielä toivuin jalkeille, ja pilveen oli taivaskannen nykässy, ja tuuli onneksi tyyntynny. Lähin pyöräilemään vakiolenkin. Centrum, Alzheimer, radanpohja, luonnonpuisto, La Matan ympyrä, ja siitä mörskälle takas Pariisija pitkin.
On Se toi polkupyörä mahottoman mainijo keksintö. Ennen sitähän oli tuo polkuneliö, ja sillä oli varmasti paljo huonompi polkee.
Polkupyörän historiahan alkaa tuolta liki 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Polkupyörän esi-isä Pythagoras aikoinaan keksi kolmion. Polkukolmiolla aikoinaan ajaminen oli hankalaa, ja niillä teillä todella rasittavaa, etenki takalistolle.
Siintä sitten saksalaiset Quadraticin veljekset, Hans ja Emil ajanlaskun alussa keksivät yhden kulman lisää, ja ajaminen polkuneliöllä hiukan helpottui, mutta edelleen heikkojen tieolosuhteiden ja neljän kulman takia ajaminen raskasta perspuolelle. Rasitus lisääntyi myös lisäkulman takia niskojen seudulle.
Polkupyörän kehitys siitä jatkui, mutta perin hitaasti, kunnes viisisataa vuotta myöhemmin espanjalainen Juan Carlos Cinco keksi jälleen yhden kulman lisää. Ajaminen helpottui jo huomattavasti, ja käänteentekevä lisäkulma polkuviisiössä helppotti myös perspuolen rasitusta.
Sitte monien välivaiheijen ja lisäkulmien jälkeen 1800-luvulla niin ikään saksalainen, Karl Drais keksi mm. Potkupyörän ja paljo muutakin ja nykyihmisen perspuoli oli pelastettu....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)