KÄÄKKÄ VÄSÄHTÄÄ

Aamulla oli henki päällä ja aikasin ylös. Kahvittelua ja auringon noustua tepsuttelemaan tennareilla hiljasta vauhtia. Vetelin tuonne radanpohjalle "kaislikkopäähän". Tarkotus EI ollu niin pitkälle männä, mut ko tennareilla oli meno päällä ni mikäs niijen kyyvissä oli körötellä.

Ratapätkän loppupäässä sitte alko miun ja takalauvotuksen yhteistyö rakoilemmaa ja välillä piti laitella kävelyksi pääosin sen takija KU EI ollu tarkempaa tietoa lauvotuksen takaa tunkevan aineen viskositeetista. Miun pelkkään arvaukseen perustuva oletus oli, että järin kiintijää kamaa sieltä EI ollu nyt tunkeutumassa ihmisten ilmoille.

Usijammassa pätkässä suoritettu lauvotuksen tehosupistusoperaatijo jelppasi senverta tilannetta, että homma EI kokonaan kävelyksi männy. Oisha mulla aikaa ollu mukavissa maisemissa kävelyynki, mut parempi tällee.

Illalla käin sitte 7 km La Matan lankkuja latomassa pikkuse alta 5 minuutin kilsakeskivauhilla. Tuntemukset mainijot, jos EI vaivoja lukuun lasketa, ja nythä myö EI niitä kollata ollenkaan.

Kovasti oottelen sitä mitenkä Torren puolikkaalla KÄÄKKÄ VÄSÄHTÄÄ....

Nyt ei ihme kyllä vieläkään väsytä juur yhtään aikasesta herätyksestä ja parin lenkin- ja kympin päivästä huolimatta. Taijan nousta hetekalta ylös ja ruveta valvomaan...