Liian himmeetä

 

Helposti sai tänki päivän iltaan tärvättyä. Aika tuntuu olevan aina vähän kortilla, ja kesken loppuvan.

Mukava kyllä täällä luonnon helmassa on Uunon päiviään vietellä. Aamulla ajelin taas tientekoon kottikärryilläni, jossa varustuksena harava ja kuokka. Niillä pärjäsi hyvin tänäänkin. 

Sitte iltapäivällä tuikkasin saunan tuleen ja vaihoin juoksuvehkeet niskoille ja nilkutin vajaan vitosen lenkin. Sitte lämpöseen saunaan pesulle ja puhtaat ja kuivat alle ja ylle ja lämpöstä vettä nyt kun oli, lontrasin astiat vähäsen puhtaammiksi.

Viimesen valosan puolitoistatuntisen käytin pölkkyjen ja tukinpätkien siirtoon puuvajan eteen jatkokäsittelyä oottamaan. Pölkyt siirty parhaiten kottikärryillä, ja tukinpökkelöt "nenäkärryillä".

Puoli viiteen saakka on vielä mahollista työskennellä, mutta sen jälkeen alkaa olla jo liian himmeetä. Eipä tässä sen ihmeellisempää ollu tänäkään päivänä, mietiskelee Uuno hetekan pohjalla.

Aikasen heräämisen harmi

 

Ei jaksa nukkua enää. Tuosta liian aikasin väsähtämisestä, ja hetekalle vetäytymisestä koituu tää aikasen heräämisen harmi. Täysikuun valokaan ei näin pilvisellä kelillä riitä ulkotyövaloksi, ja niinpä pitää aikaansa vietellä ratijoo kuuntelemalla ja kahvia keittelemällä. 

Senverta paino perinteiset etelänleirit päälle, että kahvin kyytipojaksi tekasin ruisleivän ja päälle juustoo ja Chorizo-makkaraa. Samalla tiirailin Espanjan sivustoilta eileniltasen pikku maanjäristyksen tietoja. Voimakkuus oli vaan 2,6 ja keskus tuossa Cabo Cerveran niemen kohilla. Ei semmonen tärinä ilmeisesti mitään suurempia vahinkoja liene aiheuttannu, kalsarijen ja jalkojen heilumisen lisäksi.

Miulla herätys oli tänä yönä jo ennen kolmee, kun alko jo hetekalle vääntäytymine kuuven jälkeen illalla. Mettässä riehuminen konesahan, kirveen ja vesurin kanssa on väsyttävää hommaa...yritin epätoivosesti vielä eilen puolenpäivän jälkeen lähtee juoksulenkillekin, mutta ei siitä reiluu neljää kilsaa pitempää reissuu tullu. Väsytti vietävästi, ja takasin palasin suosiolla kävelemällä ja nautiskelin aurinkoisesta syyskelistä ja siemailin eväsmehua pullosta.

Mörskällä kahvit täsjyväkeksin ja kinkkuleivän kanssa, ja sitte vielä vähäksi aikaa kirveen ja vesurin kanssa oksien karsintaan....sitte jo tuli pimeetä, eikä oikeen erottannu enää puihen runkoja omasta jalasta, ja oli parasta kerätä askarteluvälineet, ja hiipii sisätiloihin elpymään.

Leposykkeessä tuo riehuminen näkyy heti. Kymmenen viikon juoksureenijakso on saannu sen tippumaan kolmosella alkaviin lukemiin, ja nyt se on parikytä pykälää ylempänä. Tän päivän juoksureenistä (heh...lepopäivä) selviän kyllä (jos en tuonne kuusikkoon kyykähä). 

Vähän jo elämä väsyttää

 

 Pikkusen jo Uunooki alkaa huikasemaan tää elämöinti....mut eiköhän tästä omalleki  horsmakukkulle jakseta kiivetä? Luulisin kuitenki, että jokainen jaksaa. Ja jos ei jaksa, ni toiset avustaa.

Jouhien katkasu ei oo kuulunnu ihan ensimmäisiin ja miun tärkeimpiin toimituksiin tällä hetkellä. Ja tuskin ihan heti kuuluukaan? Koitan keskittyy pelkästään Uunoille olennaisiin asioihin, ja siinä ohessa liikunnallisiinkin iloihin terveyven niin salliessa. Kaikille terveitä viikkoja!

Uusia huimauksia

 

Lysti on täällä metissä uunojen lyllertää. Helpottasi tuo virus, niin vois lähtee Torreen lämmittelemään. Ei kyl oikeen siltä vielä näytä, vaikka kohtahan täältä on lähettävä karkuun joka tapauksessa, ja sillon Uunon kulkusuunta ei liene pohjonen?

Tänää iltapäivällä käväsin liikuntaaki taas harrastelemassa. Seittemäs viikko on meneillään tätä aktiivisempaa harrastelujaksoo. 7,5km:n, Uunolle ripijävauhtisen lenkin päälle elvyskelin hetken hetekalla. 

Sitte Bilnäsin konekaivurilla hiekkaa kaksaisasiin kärreihin ja siirto tarvepaikalle. Auringonlaskun aikoihin väsähin siihenki hommaan. Nyt ei muuta ku oottelemaa huomista päivää, ja uusia huimauksia.

Luulämmitykseen

 Mökillä on tullu viihyttyy koko kevät, kesä ja syksy. Ei oo mieli tehnny ensinkää maalikylille. Pyykkiä välillä käyty peseksimässä ja jokunen hätänen homma tekemässä ja mökille takasin.

Tääl on mukavaa nakertamista hiirien, rottien ja isompienkin elukoijen seassa, ja keralla. Viimene virittely on ollu tuon peltivaraston sisään toisen, puisen rakennuksen tekeminen. Ihan vaan sen takia, ku saapi lähes vuotamattoman katon alla työskennellä nahka kuivana sateellakin.

Kovasti tuonne luulämmitykseen etelämmille ja vetelämmille maille jo mieli halajaa. Vuokravirman henkilöstön kanssa jo Vatsapissa viestii vaihtelin. Saa nähä millon sinne tulee lähettyä? 

Mukavampi olis siellä Koronaaki pelätä palmupuijen katveessa. Nythän se on jo selvää, että se täälläki levijää rinnuksille niinku muuallakin on levinny. Toisaalta, jos tauvin itteesä jossakin vaiheessa imasee, ni ehkä täällä kuitenkin suomalaisena johonkin varasairaalan punkkaan pääsee helpommin, kuin Espanjassa ulkomaalaisena, jos tarve tulee. Tää kuusseiskan ikä takaa kuitenkin jo sen, että tehohoitoihin ei tarvi enää tähyillä, jos niistä hetekoista vähänki pulaa on. Sitte vaa tennarit naulaan ja horsman kasvatukseen.

Kuuves viikko on juoksentelussa meneillään, ja entistä huonommin silti kulkee...heh. Siinäpä ne tärkeimmät sitte jo olikin.

Viimene visiitti

Uunon viimene ovensulkuoperaatio miun ja "Mannen" kyhäämällä mökillä Luumäen Kivijärven Haapasalon saaressa torstaina 1.10.2020. Kainostelematta jos sanon, ni vitutti ja melko ankarasti. Hyvän ystäväni Olankin käjen jälki näkyy myös terassinkin lattialaudoissa, joita joskus vuosikymmeniä sitten porukalla rakenneltiin puhdetöinä "joutoaikoina".

Kiinteistöllä oli jo ilmeisesti uuvet omistajat joukkioineen käynny jo siivoilemassa paikkoja, ja rajapyykit oli istuteltu uusille, virman johtoportaan ja ostajan toimesta määritellyille paikoilleen. Nättiä ja näköstä näytti jälki olevan. Se, eikä mainio, leuto syksysääkään Uunon viiliksiä helpottannu. Kertaalleen kyykkäsin kiinteistön alueen läpi niskat kyömyssä, ja tappiomieliala päällä ja räpsin viimosia valokuvia.

Päätuvalla olleet, miulle ja miun jälkeläisille tärkiät valokuvat on ollu jo pari vuotta kateissa, mutta viimesen tiedon mukaan on mahollista, että mieki ehkä niistä kopiot tän vuuven aikana itelleni saan? Toivottavasti puheet pitää.

Nyt mie en enää muuta toivo, kun sitä, että nää tän virman "loppukinkerit" mänee tarkalleen silleen, kun lakitekstissä sanotaan, eikä mitenkään muuten. Vähän kyllä epäilyttää perustuen viimevuosien "käytäntöihin" ja tapahtumiin. 

Onhan tästä hommasta koitunnu monia positiivisiakin asioita. Miun, entisen monikymmenvuotisen hallituksen jäsenen tietämys Osakeyhtiölaista, ja sen soveltamisesta on viimesen, reilun kahen vuoden aikana lisääntynny enempi kun koko alkuvuosikymmeninä yhteensä. Harmittaa kuitenkin kovasti oma naivi hyväuskoisuus, jonka taakse ei kuitenkaan voi paeta omaakaan vastuuta, enkä sitä ikinä ole yrittänytkään.

Toine positiivinen asia on se, että oman, henkilökohtasen yhteystietoluettelon nimimääärä vähenee vajaalla kymmenellä. Vanhahko mies ei ympärilleen enää tarvi muita kuin ystäviä, jotka sisimmässään semmoseksi helposti tunnistaa.

No on siihe luetteloon tullu semmonen nimi lisää, jota sinne oon kovasti kaivannu. Kiitos siitä nimenkirjottajalle!

Positiivista

 

Talven tuloa ei vois estää... 

 Nopijasti valahti käsistä, ja vapisevien ja välillä kovasti sinistenki sormien välistä tääki kesä. Syksy, talvi ja koronaki painaa päälle pahasti, eikä Torreviejan etelän leirityksistä oo  tietookaan. Kertakaikkisen paska juttu Uunon nieleksittäväksi. 

Juoksurintamalla on ollu kovasti hiljasta niin kisojen ku Uunon juksuinnonki suhteen, ja sen tyhjiön on täyttänny kesällä muut aktiviteetit, jotka on pääosin koostunnu vanhan "paska läjän" purku ja vene-ja autokuljetusoperaatijoista, ja uuven korsualuveen ehostuksesta. Siinä on ollu monenlaista askaretta tehtäväksi ja mietittäväksi. 

Nyt on kuitenki pystynny taas palaamaan tuon lähes jokapäiväsen juonksu-urheilun piiriin. Mutta paljon on myös eteen tullu muitakin positiivisia ja mahottoman hyviäki asioita, joista oon kovasti kiitollinen miun lähipiirille, sukulaisille ja ystäville. 

Eellämainituille terveitä ja mukavia syksypäiviä toivottelee Uuno.