Karmee kasattava... Siis ihan Karmee.

Jokunen viikko on männy jo juhannusvalmisteluijen kanssa teutaroijessa. Juhlaa varten alotin jo hyvissä ajoin rakentelemaan essiintymislavaa. Sen "tekasussa" tuli pari "pientä muuttujaa" eteen, mikä vetasi pohjatöijen aikojen taulutukset heti pitkäksi.

Essiintymislavetin perustuksen tolpitushan vati 9kpl monttuja kaivettavaksi. Jokaisesta kaivettavasta montusta löyty vähintäänkin 1kpl 40-70cm halkaisijaltaan oleva kivi, joistakin 2kpl, ja parista montusta peruskalliijoo vastaava graniittiesiintymä....ja niihin monttuihin aiottuja perustuksia piti vähä retusoija...siitä huolimatta vähäsen vielä nauratti.

No hymy on kyl hyytynny nytte. Naamataulu peruslukemilla saunan rappusilla istuskelen...

Perustukset ku sain suurella vaivauksella, kaivauksella ja veivauksella valmiiksi laittelin esiintymislavan koolingit ja lattialaudat ynnä ristimitat millilleen kohilleen.

Sitte laitoin reunoille ykstoikkosta lavettia koristamaan alumiiniset koristelistat. No sitte vähäsen vuntsittiin, että juhannuksena monasti sataa, ja lava pitää myös kattaa. Se oli virheliike, ja siitä alko suuret lisävaikeuvet. Valittiin katteeksi teeseitsemiehen painajainen, paperipellistä valmistettu n. 10000 palaa käsittävä pilapeli. Paperipeltiin saa puhaltamalla jo lommon, ja ajatuksen voimalla naarmun, mutta jos sitä pitää työstää, se onnistuu helposti jo kynsisaksillakin.

Pari päivää on teutaroitu katteen saamiseksi essiintymislavalle...työlästä on ollu. Erilaisten vääntyneijen ja vinojen paperipeltiliuskojen asettelu tikkusuoralle ja vaaterissa olevalle alustalle on ollu työläs, ja ottalohkojen niukkaa kapasiteettia kovasti syövä koitos.

Sen verta pitkä päivä tehtii, ja yks kattopaperipeltiki liimattii katolle, ni päästää viettelemään "harjakaisija" .

Härskiä

Maavaraisen kompostoivan WC:n ilmavuiskerroin on reilut 0,9, eli suhteellisena ilmavuuskertoimena ilmoitettuna arvo on noin 90%. Käytännössä se on lähes maksimi, koska kuvassa olevan esimerkkikompostorin pohjan pinta-ala on noin 10% kompostorin ulkoseinämien kokonaispinta-alasta.

Ahkeroin tänään koko päivän tuon ilmakertoimen määrityksen parissa hikipäissäni. Tasasta on jo tanner, ja ilman kiertoa häiritseviä pintoja ei enää lähietäisyydellä ole. WC:n pohjarakenteina olevat Leca-soraharkotkin kaivoin loppuverryttelynä ylös, ja haravoin alustavasti pohjaa siistimmäksi.

Tantereella könöttävän tavaramäärän perusteella Voto Soppailua Uuno-menetelmällä kyllä piisaa vielä kovasti. Mikäli omat viilikseni tähän rehellisesti latosin, bloggerin sensurointiosasto miut lemppaisi hetkessä kirjailukieltoon. 

Kolhoosin sikariportaastakin osa käväsi huviveneilemässä tiluksilla muutaman hetken verran. Mie "huviveneilin" moottorisahan, parin sorkkarauvan, vasaran, muutaman ruisleivän ja akkuporakoneen voimin.

Välineissä ilmoteltii, että essiintymiskoulutusta oli osteltu meijän varoilla viijenkymmenen tonnin määrällä. Ostaja oli sitte ihmetellyt laskun suuruutta... Harmi juttu, ku ei alkujaan ite olla maksamassa laskuu, ni ei tuu kysytty hintaakaan ennen ostoo. Perhana sentää... 

Mihin meijän uunotettavien kaikki rahat mänee...

Iltasella käin vielä vajaan kolmen vartin ja 14km:n verran hinkkaamassa pyörän satulaa. 

UTT (tämä on mainos)

Tämän hetken tilanne kompostivessan ilmavuuskertoimen määrityksessä ja tutkimuksessa. Tällä hetkellä tutkittavan WC:n ilmavuuskertoimen arvo on ruskeaa nokaretta vaille 0,7 eli noin 69%.

UTT:n (Uunon Teknologian Tutkimuskeskus) määritelmän mukaan kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen arvo 1 saavutetaan, kun kompostivessaa ympäröivän ilmamassan liikkuvuus on täysin esteetön joka suuntaan kolmen kilometrin verran.

Käytännössä ilmavuiskerroin ilmoitetaan suhteellisena ilmavuuskertoimena. Eli tutkittavan laitteiston ilmavuuden ja täysin vapaaan 3km paksun ilmamassan suhteena. Käytännössä on myös vaikeaa päästä ilmavuuskertoimen arvoon yksi, koska komposti-WC on lennätettävä kolmen kilometrin korkeuteen, ja koesontiminenkin on niissä korkeuksissa vaikeaa.

UTT suorittaa teknologian tutkimusta kaikilla Uunoelämän aloilla.

Referenssejä:

1. PhotoShoppaus Uuno-menetelmällä.

2. Kompostoivan WC:n ilmavuuskertoimen määritys.

Poskihanhi

Viikonloppuna ei rojektit edenny juuri yhtään. No eipä tarvinnukkaan.

Kolme Poskihanhee rantautuu, ja tykästy tuoho niemen nokkaan. Siinä ne posket pullollaan ja valkosina paistatteli iltapäivää. Vaikka ne välillä siitä joutuu jonkun Uunon askareen takia poistumaan, ne hiissautu pikkuhiljaa aina takasin.

Välineet on tiedottannu, että ens kesänä saattaa Poskihanhiloille tulla tukalat hetket? No myö ei ainakaan vielä noijen kolmen kakkaamisista oltu moksiskaan, mutta jos siihe kolme tonnia rantautusi, vois olla toine ääni Uunonki kellossa?

Toista viikkoo oon sytkytelly pyörällä. Normaalisti 12 kiloo/pvä muijen askareijen lomassa. Yhtenä päivänä mankeloin 40 kiloo. Sunnuntaina viimeistään kokeilen pohjetta muutamalla juoksuaskelyrityksellä.

Aamupäivällä kuvainnollisesti "lapioin paskaa".

Ulkovessan käyttömukavuus

Ulkonäköhän tässä kehittelyssä vähän ehkä kärsii, mutta ikäihmiselle se ei enää niin tuiki-tärkee asia ole. Tärkeempää on köyttömukavuus.

Nykysinhän on puotit pullollaan kaikenmoista veetöntä losettia, ja biologista pisuaaria. Niille kaikille on kuitenkin yksi yhteinen haitta, koska vettä, eikä täten siihen liittyvää lukkoakaan oo hajuhaittojen täyvelliseksi estämiseksi.

Mie kehittelen tätä hommaa nyt parempaan suuntaan, ja tavotteena on löytää täysin hajuton ulkovessa.

Aiemmassa versiossa poistin väliseinän, joka ilmiselvästi paranti tuuletusta. Nyt tänään purin lattian lähes kokonaan. Pikkune "tuskan parahus" kun pääsi testiä tehessä, ni lievää "leskan pamua" oli vielä havaittavissa.

No en tästä kehitystyön pikku takapakista lannistu, vaan seuraavassa revisiossa yritän kehitellä hommaa edelleen.

Sitkeesti vaan eteenpäin.

Harjakaiset

Se on siinä... Ei muuta ku saunaan ja harjakaisten viettoon.

Aamulla tilanne tän päivän harjakaisten osalta näytti huonolta ja ankialta. Vettä losotteli, eikä ulostautumaan tehnny mieli, eikä varsinkaan pyörän kyytiin palelemaan.

Sitte sain itteni kuitenkin ulos, ja nikkaroimaan.

Välillä sato rakeita, ja homma piti keskeyttää hetkeksi, mutta jatkoin hommaa, kun ei mitään kohtaa ruumiissani kuitenkaan liikaa kolotellu.

Homman sain kasaan iltapäivällä ja meijän virman maalarimestari otti pelit ja pensselit esille, ja loppusivellys tuotti mainion tuloksen.

Sitte lähin pyörällä sotkemaan "aamulenkkini".

Valmiiksi saadun "kotsan" historia on pitkä ja kivinen, mutta nyt se seisoo Uunon loppuelämän tällä paikalla. Mie en ainakaan sitä enää mihinkään siirtele.

Historia on teoriassa helppo homma. Kanniskelu, autokyyti, kanniskelu, venheily, kanniskelu, rakentaminen, purku, kanniskelu, venheily, kanniskelu, autokyyti, kanniskelu ja rakentaminen.

Teoria ei kuitenkaan kuvaa oikein hyvin käytäntöä...Heh. Homma on kuitenkin melkolailla Uunon Alzheimermuistissa, eikä sieltä lähtene vaivaistalon kiikkutuolissakaan? Ja luulen, että sielläkin kiroan ainakin oman tyhmyyteni.

Kolhoosi on semmonen paikka, josta ainakin Uunojen kannattaa pysytellä niin kaukana kuin mahollista. Mielummin vaikka vieläki kauempana, miettii Uuno.

Olennaista

Uuno olennaisen kimpussa.

Lueskelin tuossa aamuyön unettomana aikana uutista, jossa Suomen "Kapitaalikaupungissa" neutralisoijaa kaikki mies-loppuset ja - alkuset työnimikkeet...eli palomiehestä tulee palohenkilö, talonmiehestä talonhenkilö, metsämiehestä metsähenkilö, vartiomiehestä vartiohenkilö, esimiehestä esihenkilö jne...

Mahottoman hyvä, että pystytään keskittymään aina ihan olennaisiin, ja tärkeistä asioista niihin ihan tärkeimpiin, niinku myös Uuno aina tekee.

Nytteki oon saannu kolmee ennen herätessäni, reilussa kahessa tunnissa mietittyä pääni lähes puhki ja kaikki maaliman asiat periaatteessa ja teoriassa kohilleen. Enää puuttuu vaan käytännön toteutus.

Käki ja kurki kukkuu kuitenkin, ja puukiipijä ruokkii poikasiaan Uunon miettimisistä mitään tietämättöminä. Mie jatkan tätä liian aikasta hereillä "kukkumistani" kahvin juonnilla ja pohkeen vatkauksella.