24 Medio Maraton ciudad de Orihuela. 12.2.2023

 

Vetsku ja Tyyne-torsaali ennen kisan alkua.

Aamusella Vetsku tuli noukkimaa voimakaksikon kotinurkilta kyytii, ja otettii suunnaksi Orihuela. Eilisen kaatosateen jäliltä oli jo nää meijänki lähitienoon uima-altaat senverta kuivuneet, että autolle päästiin jo kuivin jaloin. Eilen ei kyl päästy, ja vieläki osa tennareista ja muista vermeistä on kuivatuksen alasina sisätiloissa.

Auto saatii pienen kierroksen jälkee ihan lähtöalueen lähelle, ja syöksähettii hakemaa Vetskun Tyyne-torsaalija. Torsaalit oli jaossa samassa paikassa ku joskus aikasemminki....ja meitä monesti jelppinny Pacoki oli paikalla järjestelemässä kaikenmoista organisointii. Oli siinä joku muuki tuttu Tragamillasin juoksija ensin toimitsijatehtävissä, ja sitte juoksemassa 8km:n kisaa.

Mie otin työkseni Vetskun juoksun aikasen vermeijen säilytyksen. Viime kerralla Molinsissa Uuno hoiti samaa hommaa huonosti, ja Vetsku joutu kärvistelemää kisakarsinassa kylmissää aika tovin, ku Uuno huuhaili jossaki muualla, eikä muistannu koko huoltotehtävää.

Lähtöhässäköinti.

Vetsku sai Tyyne-torsaalin, ja sitte kipastii autolla ja pyyhkästii Kahviteriaan kahville. Uuno sai tilattuu Amerikaanon, Solon ja Kafekonleetsen pienen tankeroinnin jälkee ja samalla itteesä sivistettyy sillä asialla, että mikä on Solon ja Amerikaanon ero. Uunon sivistysyritys jäi kyl lyhytaikaseksi, ku enää en tuota eroo muista. Senverta muistan, että ennenmuinoin Solo oli moottorisahamerkki, pitkällä reilun metrin mittasella terällä ja parinkymmen kilon elopainolla varustettu murikka. Sillä sai isommanki näreen näännyksiin ilman isompia rungon kiertelyitä yheltä puolelta sahaten. Uuno kyl monasti näänty ite ensin eennen puuta, ja huono tärinävaimennus vatkoitti vielä mukavasti parinki päivän päästä kylminä talvipäivinä.

Vetsku lähti verryttelemää ja muitaki meijän heimolaisia, Sari ja Petri, ilmaantu kisapaikalle katsomon puolelle voimakaksikon tueksi ja turvaksi. Hiippailtii siitä kattelemaa lähtöö ekaan mutkaan. Puolikas ja kasikilsanen, jotka oli kisan mahollisia juoksumatkoja, lähtivät yhteislähtönä. 

Tarkkaa hommaa tää on täällä katsomonki puolella.

Uuno tekas pienen matkan pisuaarillle ja puolikkaan kärkijuoksijat jo sujahti ohitte ja myöki sujahettii kattomaa jo kasin maaliintulijoita vähä hitaammalla vauhilla.

Ripijästi Vetsku veteli vielä maalisuoranki, molemmat jalat yhtäaikaa ilmassa ihan selkeesti.

Vauhikkaasti sieltä jo puolisen minuuttia etuajassa Vetsku saatii maaliin ja nyt Uuno oli tarkkana ja hyvissä ajoin juoksijoijen karsinan ulostuloportilla oottelemassa, ja luovuttamassa välineistöö Vetskulle. Vetsku oli kovasti tyytyväine juoksuunsa, joka mäni Vetskun olosuhteet huomijoijen mukavasti. Oli sarjassaan sijalla 9. ajalla 35 ja rapijat päälle.

Kisan pressihenkilöstöö työn tiimellyksessä.

Siintä siirto Puolimaratonin maaliintulon kattomiseen. Siinä sähellettii vilmivekottimien kanssa aikamme, ja kohta lompsittiiki jo autolle ja nokat kohti Torreviejan kylmähköö kotikorsuu. 

Korsulla on ollu "vähä" huonoo tuurii lämmityksen...heh...ja vähän muunki kanssa, mut on ainoastaan yks suunta olemassa tästä kuopasta, ja se suunta on YLÖS.

Uuno kiittelee tuttuja mukavasta aamupäivästä!

Nuokkupäivä

 

Kuva eilisen aamun käppäilystä Masan mäjessä.

Aamutoimet alko kyl tänää tässä mörskässä pikkusen etuajassa. Kello ei ollu ku 23 ja rapijat ku heräsin valvomaan. Kämppis mäni veen heittoon ja ruvettii sitte kahvin keittoon heti perään pirteinä ku peikkoset.

Kellohan rallattelee nytte vasta reiluu kahta, ja tääl on molemmat ylhäällä. Tästä ei kyl taaskaan hyvää seuraa tulevalle päivätienoolle. Tullee ihan varmasti ns. Nuokkupäivä.

Tän ikäsillä käppänöillä ei kyl tuo nukkumishomma aina onnistu. Vastaavasti valvominen onnistuu kyllä yöllä ihan mainijosti ja helposti meiltä molemmilta. No sitte päivällä tää yökäpeksintä kyl veronsa ottaa...myö jatketaa täällä tää aamuyö nyt tällee....heh. Viel kuitenkii naurunremakka kämpillä raikaa, ja päivällä sitte nuokutaa, mut ei nukuta.

Josko ens yönä sitte?

Maratón de Murcia 2023

 

Ei männy kaikki tötteröihi tänä päivänä. Jarkosta ei muuta kuvaa saatu, ku mikä oli mainostolpassa. Tässä kökitää täysin väärässä paikassa ja ihan väärään aikaan.

Meille avautu tänää mahollisuus lähtee kattelemaa Murcian Maratoonia. Oliha siellä mahollisuus hilppasta myös puolikas ja kymppiki. Myö ei kumpikaa osallistuttu mihinkää kilvotteluihin. Semmonen on nyt tilanne monista syistä johtuen.

Matilda ja Hanne.

Aamulla ko viijen maissa mompittii kahvin keitintä ropeloimaa, tuumiskeltiin siinä, että mitenköhä myö pärjätää tänää tässä katsojan vaativassa tehtävässä? No jo tässä vaiheessa tekstii voin sanoo, että vastaus kysymykseen on: "Ei mitenkään".

Kaikki meijän aikomukset mäni "ketuille" ja kohti ihmisen takaosassa olevaa perälauvotusta. Ei onnistunnu yhtään mikään täysin olemattoman kisakattomiseen valmistautumisen johosta.

Lähettii ihan "kylmiltään" kyykistelemään kisa-alueelle Murcian keskustaan. Jorma, Hanne ja Matilda tuli "voimakaksikkoo" hakemaa ihan kotiportilta. Vielä puol kasin aikoihi kantautu parin kilsan päässä olevalta Diskoalueelta täys passon ja "valssaamisen" jytinä...kyl se nuorempi osasto täälläki jaksaa riehata helposti yhen yön yli.

Lisää heimolaisia.

Tultii ripijästi Murciaan tutuille parkkipaikoille, mutta se pullisteli jo kulkupelejä pullollaan, ja jokahikinen paikka oli varattu....onneks päästii vielä pois ahistavalta alueelta. Jore lemppas koko autollisen matkustajia pihalle, ja lähti ettimää autolle paikkaa. Myö loput lompsittii kisapaikalle ja Hanne valmistautu puolikkaan juoksuun.

Voimakaksikolla ei ollu hajuukaan eri tarttien lähtöajoista, ei reiteistä, eikä muustakaa kisan moitteettoman kattomisen vaatimista nyansseista (En tiije mikä kukka tai hyasintti tuo edelline sana on, mut aattelin sen siihe nyplätä tekstin taiteellisen vaikutelman lissäämiseksi).

Ehkä kympin lähtö?

Paineltii kuitenki kattelemaa oletettavasti kympin lähtöö. Se saatii kateltuu, ja lähettii vanhasta muistista kyykkäämää hyville Maratonin kuvauspaikoille. Varmuuveksi kysyttii pari kertaa espanjalaisilta mihi aikaa Maratoni lähtee. Jarkkoha viime vuonna voitti kisan, ja ois mukava ollu kannustella sitä kelpo tulokseen tänäki vuonna ja räpsiä kuviaki. 

Varmisteltii mukamas, että pakko on lähön jälkee juoksijoijen kääntyy oikijalle, ku lähtösuoran jälkeen eteen oli rakennettu aita ja reitti jatku vaan oikeelle.

Takaluvotuksulle mäni hyvä ajatus. Ei ruvennu juoksijoita näkymää, eikä kuulumaa....kysyin vielä kolmannen kerran kisatoinitsijalta mihin aikaan Maratoni lähtee....vastaus oli "a la diets", eli vasta kympiltä. Kysyin vielä että onko varmaa...sano että "Sii". Tässä vaiheessa selvisi seki, että oltii väärässä paikassa väärään aikaan....Maratonin lähtö oli tapahtunnu päinvastaseen suuntaan...voi pertsuikki ko meitä korvensi korvijen välistä.

Kilpailualuetta.

Niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä hiivittii kohti ihmispaljouvesta täyttä lähtöaluvetta...ei tullu kuvia eikä kannustuksia,  tuli vaan tipat linssilöihi.

Sitte ooteltii millo missäki ja millon ketäki, mut menestys oli ihan täys nolla. Jarkko kerran vilahti näkyvissä, mut kuvia ei saatu. Hannen kanssa ihan sama juttu. Maalisuoran päässä Uuno sai otettuu jonkun epäselvän sivuräpsäsyn, ja kolleeka ei vissii sitäkää?

Viimene niitti oli se, ku päätettii ottaa "ilmaset" kahvit yheltä alueen kahvikojulta...heh...tilattii siinä yks "cafe negro" ja toine "cafe con leetse". No kojun henkilökunta kuitenki kysy, että oottako työ juoksijoita. Ei siinäkää Uunon kantti kestänny valhtelemaa ruveta, ja sano, että ei olla. No se valehtelemattomuus makso 2€. 

Sitte siirryttii pystijenjakopaikalle. No tuloksija ei ollu saatavilla missään...mie vielä tein viimosen epätoivosen yrityksen Hannen numerolappu käsissä. Painelin ajanottokojuja kohti läpi Pressialuveen...pääsin aika pitkälle, ja puhumalla ohi yhestä parimetrisestä turvamiehestä jopa palkintojenjakopöyvän luokse, mutta siihe tyssäsi, ja tuloksena vaan se tieto, että tulokset löytyy Chplevante.com sivustolta...heh...hyvä yritys, tulos nolla!

Maalialueen taustat on mykistävät

Sitte jo anneettii periksi ja valmisteltii poislähtöö. Viime hetkillä vielä muutamat herjat Ecuadorin juoksijoijen kanssa ja sitte auton etiskelyyn.

Kahvit kuiteskii käytii hörsäsemässä ennen poislähtöö kahveteriassa.

Jarkko ilmeisesti joutu keskeyttämää kisan? Tuloksista ei ainkaan löyvetty. Hanne juoksi puolikkaan sarjassaan neljänneksi ja Väänänen teki taas nousujohteisen juoksun ollen kuuves omassa sarjassaan, ja kympillä oli suomalaisia mainijosti päränneitä "vino pino". Tulokset löytyy Chiplevanten sivuilta.

No muute oli aurinkoine ja lämmin päivä, mut takaluvotus kyl vuskasi koko aika ja joka hommassa, ja manailusta päätellen ilta jatkunee mörskällä samaan tahtiin. Uskaltaako läskin syöntiin tänää ruveta ensinkään? Pelkona on että saattaa palaa koko talo?

Räväkkä alotus

Melko räväkkä ja tapahtumarikas on ollu tää etelänleirityksen avausosio. Tulomatkan turvatarkastus oli voimakaksikon osalta "normisetti", eikä siitä kansainväliselle puolelle päästy helpoimmalla konstilla, mutta päästii kuitenkii kovan syynin jälkeen.

Kämpillä oli sitte kuitenki "pikku ylläri" oottamassa. Yllärin nimi oli ilmalämpöpumppu, vaikka tuon meijän seinällä olevan vekottimen parempi nimi ois pelkkä pumppu, ilman noita ilma- ja lämpösanoja. 

Sitä ko sitte tulille aloteltii viritellä, se virittely kesti lähes vuorokauven. Kämpän lämpötila oli +13°C homman alussa ja meijän ylikuumenneista ottalohkoista tuotetulla lämmöllä saatiin se nousemaan vuorokauvessa vaan +14°C:een.

Ite koneesta ei ulos saatu yhtään pihausta ilmaa, eikä sitä meijän kovasti kaipaamaa lämpöökään. Kaikki temput ja pari muutaki temppuu tehtii laitteen tuotantoon saamiseksi, mutta mikään ei auttanut. Pari asiantuntijapuheluukin ilmoille viriteltiin, mutta pumppu ei suostunnu lämmitykseen.

Hyvin huonosti nukutun ekan yön jälkee sitte siirryttii aamutuimaan Quironin sairaalan Emergencia-osastolle, jossa voimattoman voimakaksikon vastaanotto oli kyllä todella tehokas ja tarkka.

Suuremmin tuota monivaiheista ja ilmeisen tuskasta retkee avaamatta, siellä vietetyn viistuntisen jälkeen voimattoman voimakaksikon voimat oli senverta palautunnu, että päästii sieltä karkaamaan jo puolenpäivän jälkeen.

Mörskälle ku pirssillä sitte komijasti palattii, aateltii vielä yrittää viimene kerta sitä perhanan pumpun käynnistystä ennen huoltomiehen tuloo, joka oli jo sovittu hetken päästä tapahtuvaksi. No sehän sitte alko pelittämään???

Mysteeriksi kuitenki jäi, mistä johtu, että kone ei suostunnu tarttaamaan aiemmin? Pääteltii, että se pumppu vaati tuon Quironin Emergencia-osastolla vierailun, ennenku se suostu yhteistoimintaan.

Pumpun lepyttämiseksi ja toiminnan varmistamiseksi päätettii vielä ihan varoiksi tilailla vielä ainaki yks Quironissa vierailu, ettei se vaan mistään ota enää nokkiinsa ja lopeta nyt hyvin jatkunutta lämmöntuotantoansa.

Kovasti on kyl nauru raikunnu ja vitsi lentänny mörskällä tän alkuhämmennyksen jälkeen.

Eli homma jatkuu täällä entiseen malliin ja vähintäänkin mallikkaasti valvomisen ja kahvinkeittelyn merkeissä.

Tammikuun kisoja (6-14.1.2023)

No eipä tätäkään hommaa ajoissa saanut tehtyä...melkosta "säätämistä" on piisannu. No nyt kuitenki muutamia kisoja tähän latelen. Löytyvät varmaan kisan nimellä useastakin paikasta. Viimenen on "vuorijuoksu".

Aika: La 7.1.2023

Paikka: Palop de la Marina (Alicante)

Nimi: VI Carrera Rasco de Reyes

Aika: La 7.1.2023

Paikka: Denia (Alicante)

Nimi: Cursa del Tortell de Reis

Aika: Su 8.1.2023

Paikka: San Fulgencio (Alicante)

Nimi: VII Carrera y Marcha Nordica de Reyes San Fulgencio

Aika: La 14.1.2023

Paikka: Petrer (Alicante)

Nimi: ElCid FalcoXtrem

Hyvää alkanutta vuotta erityisesti kaikille ystävilleni ja myös vihamiehille ja vihanaisille.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on Uunolle tullu vuos vuodelta entistä tärkiämmäksi asiaksi. Se ei oo mikään itestääselvyys, jonka viime vuosina on huomannu suurenevat ihmisjoukkiot.

Jos meillä ois vallalla tuo idempänä oleva rosmo-järjestelmä, luulisin, että kuusessa oltasiin. No paperiteollisuus siitä suuresta kuusimäärästä kyl ehkä hyötyisi, mutta luulen, että vaan hetkeksi. Järjestelmän ylläpitokoneisto pitäis kyl huolen siitä, että tavallisten Tahvojen ja Uunojen tallaaminen kävis kyllä melko ykstoikkoseksi, kävelykalossit kulusi loppuun ja monen vastarannan kiiskieläimen tallauspolku paljan jaloin johtasi lepo-osastolle horsmien sekaan, tai vähintäänkin tuonne tanssiosastolle, jossa olis salittu vaan yks tanssilaji, joka on nimeltään kalteritango.

Siinä ei paljo Uunokaan varmaan leukojaan olis enää liikuttelemassa, ei suomenkielellä, eikä muillakaan tankerokielillä.

Mie alottelin itsenäisyyspäivän vieton herättyäni vähä jälkee neljän. Veenkeittokone tuhisemaa, ja puolmottii hyvin väljäytettyä, eilen keitettyy kahvii kupposeen ja veenkeittokoneen topattua, siitä kupponen piripintoihi ja siitä täyven kupposen tyhjennyksen alotus.

Sitte hetkonen erinäisiä valmistelu- ja kamojen siirto-operaatioita ja kohta ulkoiluvehkeet niskoille ja ulos. Pienessä tihkusateessa kyykistelin kilsan päässä olevaan Hoo- konepuistoon. Siellä tekasin 30minuutin normisetin ihan puiston ainoona asiakkaana.

Hoo-kone puisto.

Juhlapäivän vietto jakuu nyt jääkaapin sulatuksella ja rättijen kuivattelulla sisätiloissa. Ja siihe jälkimmäisee on syy se, että tuo parvekkeen peyhanan Persiaana teki temput, ja vetohihna irtaantu muusta mekaniikasta, eikä parvekkeelle nyt oo mitään asiaa. Ulkopuoleltakaan sinne ei pääse ko ekassa kerroksessa Polakit on valannu juuri pihaan betonilaatan. No olishan tuo yläterassi vielä maholline kuivatuspaikka, mutta mänee yksinkertane asia liijan monimutkaseks, ja yksinkertasen Uunon tulee välttää kaikin keinoin monimutkasuutta kaikessa, missä sen välttely on vaan suinkin mahollista.

Illalla ois ollu tarjolla taas varmasti mukavaa toimintaa Guardamarissa juoksukisan muodossa, mut erinäisten sattumijen takija on pakko jättää se reissu tekemättä ku nukkuaki pitäs jossaki välissä.

Nyt on jatkettava Uunoperinnettä, eli katottava linssit märkänä Tuntematonta Sotilasta...

VIII Carrera del Pavo y Papa Noel, Molins. 4.12.2022

 

Käytii tänää viettelemässä pyhäpäivää Molins'issa, tuolla Orihuelan lähellä. Vesa tuli hakemaa miut aamulla päivän jo valjettua tuosta mörskän kupeelta.

Ajeltii kisakylään Los Montesinosin ja Bigastron kautta. Bigastrosta on vajaat 10km Molins'in kylään. Lopussa laitoin navigaattorin varmuudeksi päälle, vaikka ehkä ei ois tarvinnu.

Heti alkuun on todettava, että Uunoiluksi mäni Uunon kuvanottohommat lähes kaikki. Puhelimen vakioasetukset on semmoset, että jos et niitä muuta koko ajan kuvat on kaikki epäselviä...no sillee kävi nytkin. 

Iloiset veikkoset Jarkko ja Vetsku ennen lähtöö.

Perille ko päästii, parkkialue ihan lähtöpaikan vieressä oli tyrkyllä ja sinne ajettiin suoraan ilman isompia kiertelyitä. Jarkko Järvenpääkin ajeli samoille parkeille. Ja myös Norberto de Wolf innokkaana kisojen kiertäjänä.

Norberto verryttelmässä ennen kisan alkua.

Lompsittii sitte muutaman sadan metrin päähän dorsaalien hakuun kylän keskusaukiolle Desipelinappuloillahan on täällä ainoastaan yks asento ja se on Kaakko. Jyske ja jytinä oli melkonen koko kisojen keston ajan. 

Ei taija olla koko Espanjassa sellasta kisaa tai juoksu-urheiluun liittyvää kienkeriä, etteikö Paco Belmondoo oo näkösällä. Täälläki mukava ja avulias Orihuelan mies oli toimimassa kisojen jouhevan sujumisen eteen.

Uuno, Vetsku, Pavo ja Jarkko

Sitte päästii lähtöö ja lähtölauluja laulamaan kaikkien irtoovien desibelien avulla. Matkahan oli 5km, ja se juostiin kahtena lenkurana. Vesa oli joutunnu toisaalla juostavan pitemmän matkan perumaan ja nytkin oli tarkotus juosta ehjänä maaliin isompia rykimättä. Kaikkiaan maaliin juosseita oli reilut 300.

Jarkko, nuori Fernando Moya Ruiz ja muutama muu juoksija irtaantu muusta joukosta, ja Jarkon mukaan Fernando oli tehnny neljän kilsan kohalla nykäsyn, johon muut ei pystynny vastaamaan. Fernandon voittoaika kokonaiskisassa oli15:14, ja Jarkko kakkosena ajalla 15:25. Jarkko voitti kylläkin oman sarjansa. Onnea!

Komia oli Jarkon mitali.

Vetsku oli tyytyväinen juoksuunsa. Keskitahti oli alle 4:30 ja loppuaika 22:19, jolla heltisi VetC(M55) sarjan kuuves sija.

Vetsku "toipumisalueella".

Petri ja Sarikin paikalle kerkisivät kisatunnelmia nuuhkimaan. 

Lapsille oli monen monta lähtöö myös järjestetty ja osa juoksijoista oli varmaan juuri kävelemään oppineet....mukavaa kyllä katella niijen rentoo menoo...suunnallakaan ei aina oo väliä. Uuno on jo tullu samaan pisteeseen. Suunnalla ei oo enä väliä, mut liike on tärkiää...heh ja vauhinki merkitys vähenee vääjäämättä kaljun laajetessa ja vuosien lisääntyessä.

Nuorempien sarjojen lähtöjä.

Sitte ooteltii pitkät tovit kaikkien lähtöjen läpivientiä lepposassa auringonpaisteessa.

Kateltii viel Jarkon "pytitys" ja sitte karahutettii Zenian kautta mörskälle, ja Vetsku jatko siitä omallensa.

Mukava oli kyl käyvä taas kisoissa, vaikka vaan kattomassa, ja Vetskulle, Sarille, Petrille ja Jarkolle kiitokset mukavasta seurasta ja jutuista.

Hanne oli Valencian maratonilla juossut sarjassaan kahdenneksitoista ajalla 4:29:57. Onnittelut Hannelle!