KYMIJOKIVIESTI 6.6.2020

Ensi kesän Kymijokiviestiin otan nyt ilmottautumisia. Joukkueitahan on Uuno ilmoittanut kolme viimevuoden tapaan. Yksi naisjoukkue, ja kaksi miesjoukkuetta. Tämän blogini suuren kuvan alareunassa on sivu: KYMIJOKIVIESTI, jota päivittelen Uunojoukkueiden osalta tilanteen edistyessä.

Lähettelin jo s-postia viimevuotisella postituslistalla oleville...heh, kovasti oli takkuisaa lähetys erinäisten ongelmien takia. Omaa s-postiosoitettani en kuitenkaan julkaise tässä, jo nytkin suuren potaskapostin määrän takia. Kellä se osoite ja puhelinnumeroni on, saapi sitä kuitenkin tarvittaessa jakaa haluaville.

Naisjoukkueesta puuttuu enää 2 juoksijatarta...miesjoukkueista "vähän" enempi.

KAIKKI KYNSILLE KYKENEVÄT MUKAAN MUKAVAAN TAPAHTUMAAN!!!

Tuskasta ja takkusta

Tästä tullee tuskanen päivä Uunoille. Vaikka toissapäivänä oli fysiikka kovilla, ja "kemia" sai lepoa, ni tänää on kaikki nurinpäin. Kemia on kovalla koetuksella näijen kaikenmaaliman lippujen ja lappujen ja tarkastusten tarkistusten kanssa.

Muutaman tunnin ilmailussa mänee yö ja päiväkin hermoillessa ja söhlätessä. Tästä syystä Uunoille on parempi varata ylimäärästä söhläysaikaa aina. Yleensä joku juttu ei mää sillee ku on meininki ollu, ja ylimäärästä aikaa rupee palamaan.

Nyt on kuitenki kaikki TOISTASEKSI männy käsikirjotuksen mukkaan, toivottavasti mänee jatkokin.

Ja mörskälle jäävälle mukavia kelejä.

Pico de la Cruz de la Muela

Sierra de Redovan Cruz de la Muelalta katsottuna.

Eilen hiissasin itteni tuonne Orihuelan takana olevaan Montepinarin kylään Kankeella, ja sieltä jalkapatikassa Sierra de Orihuelan vuoriston rautaristihuipulle, Pico de la Cruz de la Muela:lle. Huippu on 564m korkee, ja sieltä avautuu mukavat näköalat lähiseuvulle.

Sierra de Orihuelahan on tuon Torreviejaan parhaiten näkyvän vuoren, Sierra de Redovanin vasemmalla puolella.

Orihuela Cruz de la Muelalta.

Retkestä tuli "sopivan" raskas, mikä oli ennakoitavissa, kun samasen retken olin jo muutamia kertoja tehnny aikasemminkin. Illalla jo kattelin mukaan otettavia tavaroita, vararengas, paikkausvehkeet ja työkaluja. Kaupasta hain 1,5 litraa urheulujuomaa, ja aamulla banaani, vanha patonginpätkä ja muutama siivu silavaa sen väliin eväiksi.

Lähin heti auringon nousun jälkeen pitkälle matkalleni. Vähän toivottomalta näytti Torreviejasta tiirailtuna matka tuonne vuoristoille, mutta kyllä ne ajankanssa lähenee nekin tälläkin kalustolla.

Muita Sierra de Orihuelan huippuja.

Miehän ajelin mennen- tullen tuosta Montesinosin ja Bigastron kautta Orihuelaan, ja siitä vuorta lähinnä olevaa pikkutietä Montepinariin. Kankeilua kerty reilu 38km.

Kankee lukkoon ja repun lisäksi myös pikkurepussa olevat työkalut selkään, ja muovikassissa olevat eväät kätöseen, ja kypärä toiseen, ja kiipeämään louhikkoon vajaa 4km:n matka. Siinä tuli vähän hikikii, kun vaatetta oli yläkanttiin, koska aamulla pyöräilyssä retonkia tarvii enempi. En ruvennu kuitenkaan vähentelemään, ja mihinkä niitä ois vähentänny, kun molemmat jalat, ja molemmat käjet oli jo käytössä, eikä muulivuokraamoakaan lähistöllä ollu... Jatkoin hikoiluani huipulle saakka yhteen menoon.

Näkymä huipulta.

Huipulla sitte huokasin, ja vähensin retonkejani, ja ropsahutin auki Orihuelasta ostamani "käsijarrujuomatölkin". Harmi, kun oli pientä usvaa ilmassa, eikä ollu pilvetön ja kirkas taivas. No mukava oli huipulla, rautaristin juurella taas levähtää ja patsastella, ja katella maisemia.

Sitte lähin kyykkäämään alas. Matka tuntu pitkältä jo ylöspäin mennessä, ja jostakin syystä vielä pitemmältä alastullessa, vaikka reitti oli tarkalleen sama.

Kankeella sitte kamat kiinni pyörään, reppu selkään, ja kypärä kaalin suojaksi, ja epätoivoisesti tahkoamaan kohti Torreviejaa. Kenkkumaisin paikkahan on tuo Bigastron alamäki, joka oli nyt muuttunut ykämäeksi, ja persukset kieltäyty kokonaan välillä jatkamasta, mutta pikkunen takalauvotuksen nosto satulalta kummasti vähän helpotti.

Poluilla ei kaiteita ole, ja Orimuela-kilpailussa pitää olla varovainen.

Mörskälle sieltä pikkuhiljaa saavuttelin kuitenkin itteni melkolailla suupielet vaahossa, ja väsyksissä. Kilometrejä eilen yhteensä 84. Lihapullien teko vaihtu riisin keittoon, ja matkaraportin teko vaihtu hetekalla henkäilyyn... Heh... Semmone retkuilu oli eilen.

Aamulla ku sitte noita leposykkeitä kattelin, ni lukema alko kutosella, normaalisti nelosella, ja joskus kolmosellakin.

Rautaristille

Huomenissa olis tarkotus tehä pyörä-/jalkaretki tuonne Montepinariin, ja kiivetä maisemia kattelemaan vuoren huipulla olevalle rautaristille.

Ootettavissa on takalauvotuksen puutumista, niskan pakotusta ja ehkä tuskan parahustakin... heh. Senverta tulee retkelle kilometrejä, vaikka etanat vauhin puolesta voivat ohi pyrähellä, että väsy on puserossa iltasella.

Ola valmistautuu tuleviin koitoksiin, eikä nyt mukaan lähe. Reitin valinta on vielä vähä hakusessa, mutta jostakin syystä tuonne Callosa de Seguran maisemiin ei haluas itteesä hiissata. Lienee vielä muistissa takavuosien romppeijen rosmous ja halki Torreviejan toteutunut viluhölkkä, ku rosmot oli retongit vienny, ja vähissä lainavehkeissä mörskälle hölkättiin kisan jälkeen.

No eipä täällä mitään suurempia ihmeitä oo näkynny. Normiuunoilua, välillä enempi, ja välillä vähän seesteisempää hetkee. Viimene vähän isompi Uunoilu kävi eilen, ku kauppaa mänin. Olennainen juttu nykyaikasessa kaupankäynnissä on tuo raha. Ennenaikaan kävi nahka myös rahan korvikkeena tineroijen puuttuessa.

Nyt ei käynny mikään, eikä oraviakaan näkynny lähistöllä, sen sain huomata kaupan kassalla, ku siinä epätoivosesti ropeloin kaikkia paikkojani löytämättä lompsaani, enkä muutakaan maksuvälineeksi kelpuutettavaa.

Tavarat jäi siihen, ja niska punasena hölkkäsin mörskälle hakemaa sinne unohtamaani lompsaa. Hyvästä reenistä se kävi, niin henkisen puolen harjotteesta, kuin myös fyysisestä verryttelystäkin.

Nyt vielä verrytellää kahvit, ja sitte säpäkästi sängylle oottelemaa huomista.

Tuohta

Guardamarin huvivenesatama.

Oli tänää hieno päivä kaikin puolin, eikä vähiten ilmojen puolesta. Lämpöö ja aurinkoo piisas koko päiväksi.

Vaikka lähtö oli eilisten liikkumistenki takia vaikeeta, ni kuitenki kämppä tyhjeni reilusti ennen puoltapäivää.

Patricion baarilta lähettii jatkamaa tämmösissä maisemissa.

Mie mietiskelin otanko repun mukaan, vai enkö, mutta kämpille sen jätin. Repun ja sen sisällön voi korvata "tuohella". Tuohta kun on mukana tarvittava määrä, voi puotista ostaa sen minkä tarvii. Uuno ei paljoo tarvii, ja tuohimääräksi piisaa alta vitonen normaalisti, niin tänäänkin.

Rojalesissa ois tänää ollu Duatlonikisa, ja sinne ois ollu mahollista männä kattomaa, ja La Matassa ois ollu sika-juhlat, jota en tienny ku vasta iltapäivällä, jotta sinneki jäi mänemättä. Ola oli käynny. Juhlissahan tarjotaa ilmatteeksi rillattua sikaa, olutta ja muutaki virikettä.

Hyvä on näitä baanoja rymistellä vaikka kävellen.

Näijen kinkerien sijaan mie suuntasin ekaks Patricion paarille kahville. Tarkotus oli vähän juosta, ja loput kävellä, kun jalat oli kaikin puolin ja joka puolelta jo valmiiksi väsähtäneet eilisestä ja luometkaan ei yöaikana pysynny ala-asennossa ihan riittävää aikaa.

Nää portaat piti johtaa rannalle, mutta päässä oli parin metrin pudotus. Glorian perhana oli vienny viimesen pätkän  rappusista johonkin parempaan talteen.

Se vähä juokseminen kerrytti 6km mittariin, ja loppukävely reilut 25km...tarkkaa lukemaa en nyt saannu teknisten ongelmien takia.

Miun jalkalenkki suuntautu tänäänkin tuonne Guardamariin. Siellä rymysin rantapaseoo, siintä Reina Sofian puistoon, ja edelleen palmupuistoon, ja siitä suikkasin rannalle ja takasin palmupuistoon ja siitä Rio Seguran majakalle se kiertäen, pikku pätkä Seguran vartta ja keskustan kautta takasin.

Siellä se majakka jo pilkistelee aallonmurtajan päässä.

Takatullessa poikkesin Pinomarissa teellä, ja siitä jatkoin todella väsyneenä mörskälle...saa nähä pysyykö tänä yönä luomet ala-asennossa tarpeellisen määrän. Luulisin, että pysyy, vaikka se näkeminen ei onnistusikaan.

Enää majakan kierto, ja ei kun takasin mörskälle. Takana 15km, ja edessä saman verran.

Pari kankeeta ja kasvi

Kuvassa kasvin alla tauolla pari "kankeeta". Vasemmalla Kankee, ja oikialla Uuno kypärä, ja ilmeestä päätellen myös mietintämyssy latvuksen suojana.

Kuva on otettu toissapäivänä, jolloin pyörällä pärryyttelin tuolla Punta Priman, Orihuela Costan ja Zenian suunnilla reilun 40km:n verran.

Eilen oli veto ihan nollatasolla, ja liikkumiset jäi kävelylenkkiin tuonne Valencianan kaupoille. Siellä selvisi, että Uunon kamerapisnes mäni vähän mönkiin, ja tarvittavaa tavaramäärää ei ollu saatavilla. No se oli vähän jo kyl ennakoitavissa. Sitte käväsin Chino- puotissa, ja ostin pari värityskirjaa, ja erivärisiä muovailuvahoja iltojeni ratoksi.

Kuva on Punta Primasta, ja vasemmalla on Nautilus-kapakki ja kaukana näkkyy Torreviejan "valot", ja talot.

 Tänää oli kyl sitte toisenlaine meininki päällä, eikä aamupäivän tihkusade Uunoo pijätelly. Aamulla käin huilipäivän jälkeen kävely/juoksulenkillä. Kävelyy n. 5km ja juoksuu pätkissä reilu 3km Uunohyvällä keskitahilla 4:47.

Orihuelan Costaa.

Sitte lähin Kankeella Guardamariin, ja siitä jokivartta pitkin Rojalesin, Benijofarin ja suolajärvien kautta takasin Torreviejan hulinoihin. Liikuntametrejä tänää reilu 50000. Vielä kerkijäs...heh, mutta tuskin enää viittii, kun on kohta laitettava läskit pannulle, ja sitte alkaa aina raukasemaan, ja ne samat läskit tulee sitte myös silmille.

Parvekejuhlat

Tässä viikontakasessa kuvassa, joka on otettu iltalenkiltäni aallonmurtajalta, ei oo tietookaan vielä parvekejuhlista.

Koko läpi viime yön jatkuneet kerrostalon jokaisella parvekkeella olevat juhlat jatkunevat myös tänään, kun kaikki irtain tavara, tuolit, pöyvät ja muu rompe viettävät äänekästä omaa elämäänsä.

Mie älysin narulta käyvä noukkimassa pestyt kisarättini aamuyöstä. Yöllä heräsin useaan kertaan isompiin mätkähyksiin ja tömähyksiin, kun jotaki isompia tavaroita mätkähteli kumoon.

Oman parvekkeen tavaroiden kiinnitys ei äänekästä juhlintaa paranna, kun on talossa tyhjillään olevia huoneistoja, joiden parvekekamat jatsaavat joka tapauksessa läpi koko kovatuulisen yön ja päivän parvekkeilla.