Mustat hanskat, kommandopipo ja sorkkarauta

Tännää jatkettii kuoppasesti alkanutta ammattijuoksijan uraa eilen keskeytyneellä palkkijorahojen metästyksellä.

Nyt oli vuorossa Torreviejan Sabadell-pankki, johon tehtiin shekinlunastus yritys. Tulokset oli jälleen ohkaset.

Aamullahan tunti passailtiin lähtöä , mutta sitte ku isompi vesipaiste hellitti lähettii taas lompsimaan kohen keskustan pankkiholveja.

Siellähän oli vaan muutama asiakas, mutta käytössä oli kuitenkin vuorolappu automaatti. Uuno survo muutaman kerran nappuloita, ja Johan Kone mäni jumiin, eikä sieltä tullu ulos ku kapiaa ja lakananvalkijaa kuittipaperija. Siihe jätin suosijolla vuoronumeron metästyksen.

Sittehän jo tuliki meijän vuoro, ja Uuno vetasi kympin sekin tiskiin ja mairijan virneen naamalleen ja tokasi lähes virheettömällä epsanjankielellä, jotta ollaa suomalaisija ammattijuoksijoita, ja voisittako työ tän sekin vaihtaa riihikuivaksi...."Podría cambiar este cheque en dinero en efectivo"?

Virkailija otti sekin käsiinsä ja sitä käänteli, ja tuumasi ensin, että kyllähän Se passaa, mutta Sitte sano, että hommasta mänee 3€:n comissijointimaksu. Kalkyylasin, että kymppi kutistuu nyt jo vaivaseksi 7€:ksi.

Pijettiin pikku pikaneuvottelu Olan kanssa, ja tuumailtii, että kyllähän tässä jo hintaa tälle neljälle kympille on tullu aika rapijasti, ja otetaa nyt takasi jos ees jotaki saahaa.

Myö oltii myöntyviä Sitte sekit sinne jo lunastettavaksi antamaan, mutta Sitte tyssäsi....Virkailija ilmotti, että sekit astuu voimaan vasta reilun viikon päästä.....

Sillo alko Uunoo huimata, ja piti ottaa kiinne tiskin reunasta, ku muuta jäykempää otettavaa ei tarjolla ollu. Vellit oli niin sanotusti taas housuissa, eikä auttannu ku lähtijä ammattijuoksijoijen ulos niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä.

Sitte vähän taas yritettii miettijä, ja tultii siihe tuloksee, että Uuno lunastaa Olalta 30€n sekin ja polkee Santa Polaan Sillon sekin laukijamispäivänä. Sillo vältytää tuolta 2x3€:n comissijointimaksulta. Olan 2,5 kuukauven loma ei nyt ihan piisaa sekin lunastamiseen, mutta vielä ei oo peruuttamisten aika....vielä saahaa irrotettua käteisvaroja muutaman tonnin verran tuon neljäkymppisen kämpille saamiseksi....

Lisävarusteina otan mukkaan mustat hanskat, kommandopipon ja sorkkarauvan....ihan vaan siltä varalta, että Sabadellin ovi ei normikonsteilla aukija....sanakirjan jätän kämpille...

Ammattilaisuran alku

Paco ja Ola sekin allekirjotusjuhlallisuuksissa...

Mieli tekis nyt vähäsen kirotapärähyttää, mut tännää sitä hommaa on jo tehty ihan tarpeelline määrä. Miehän sain tuolta Santa Polan muolimaratonilta muistaakseni elämäni ekan rahapalkinnon. Tai ihan tarkalleen ottaen paperilämiskän, jolla ois Sillon sunnuntaina pitänny lunastaa 10 euron seteli, johon kolmossijani oikeutti..... No silleehän myö ei sunnuntaina tehty (ois EHKÄ kannattannu), eikä Olakaan sitä 30 euroaan myöskään lunastannu.

Senverta oli esityötä tehty, että oli selvinny Se, että Santa Polaan on tehtävä uusintahyökkäys voittorahojen saamiseksi, ja Kari lupautu meijät sinne kuskaamaan ja muutenki avustamaan jästipääkaksikkoa.

Voimakolmikko Sitte aamulla lähti posottelemaan Santa Polaa kohen. Ajettii maalialuveen tuntumaan satamaan, ja lompsittiin siihen Peskadora-paikkaan, josta rahat ois Sillon sunnuntaina ollu saatavissa. No eihän Se titenkää nytte onnistunnu, vaan virkailija meijät viittilöi lähellä olevaan kaupungintaloon, ja siellä homma Pitäs selvitä.

Tästä ne dinerot ois pitänny hakee Sillon suununtaina....nyt oli myöhästä...

Siintä Sitte vielä hilpeellä mielellä taivallettiin muutama talonväli kaupungintalon aulaan, jossa miliisi toppasi voimakolmikon, ja taas kaiveltii lanketit esille, ja esitettii asijamme, Kari sujuvalla espanjan kielitaijolla, ja Uuno sönkkäsi väliin vähemmän sujuvalla ja Ola kannusti vaan muuten. Miliisi muutaman puhelinsoiton jälkee meille rautakangesta taivutellen väänsi, että ei pojat nyt onnistu. Homma ois pitänny hoitaa Sillon sunnuntaina. Kyllähän meilleki tuo oli selvinny jo aikoja sitten.....vähän sapetti.

Jo liijan vanhoista miehistä koostuva voimakolmikko lähti niskat kyömyssä, ja tappijomieliala päällä poistumaan kaupungintalon aulasta.

No olihan meillä vielä oljenkorsia takataskuissa, ja Yks niistä oli Pelugeerija Paco, joka oli kisaorganisaatijon jäsen, ja Karille tuttu. Eikä muutenkaan tullu kuuloonkaan, että vielä ois luovutettu.... Nytte oli jo kyseessä periaatteellinen asia, ja sitä ei nyt enää tässä vaiheessa luovuttelemaan ruveta. Ongelmana oli nyt, että meillä oli hyvin, hyvin pieni haju siitä, missä Pacon tukanleikkuuliike sijatsi, ja Se haju ei riittänny paikan löytämiseen saakka.

Ei muuta ku taas puhelinlinjat ja niskat punasiksi, ja soittelemaan hajun vahvistamispuheluita. No kyllä Se Pacon liike ja Pacokin viimein löyvettii, ja leikkuulavetilla ja venttausrahilla istuvat säpsähti, ku voimakolmikko astu liikkeeseen sissään ja esitti Pacolle asiansa. Paco lupasi yrittää homman hoitaa, mutta vasta neljältä....no meillähän ei vaihtoehtoja ollu, ja ei muu auttannu, ku hyväksyä ehotus ja tulla neljältä takas Pelugerijaan.

Aikaa oli ja rutosti, eikä ainuttakaan tupakkimiestä mukana, joten lompsittiin Santa Polan katuja, kujia ja Rantabulevardeja ristiin rastiin. Välillä käytii kahvilla, ja Sitte jo nälkäki yllätti lompsimiseen kylläntyneen voimakolmikon.

Mukavan lämmintähän siellä oli lompsija hienossa kaupungissa...

Juhlan kunnijaksi mäntii Oikeen pöytäliinaravintolaan syömään. Alkuruuvaksi tarjottii näkinkenkä- eli simpukkasalaatti. Uuno veteli hyvällä ruokahalulla ne pikkuriikkiset kengät sieltä kuoren sisältä notkijasti suuhunsa, mutta sitä ilmeisesti isompikokosta näkkijä jäi Uunon tyhjähkö vatta kaipaamaan salaattivaiheessa. Tuo "näkkivaje" kyllä tasaantu kun loppukahveja ryystettiin kitusiin.

No Sitte usijamman tunnin ja melkosen rahamäärän kuluttamisen jälkeen kello läheni neljää, ja myö ruvettii hiissautumaa Pelugeerijaa kohen. Paco Sitte meijät näki tiellä lompsimassa, ja huuteli meijät tyköönsä. Siinä Sitte auton konepellin päällä oli juhlallinen sekkijenluovutus. Ola sai 30€:n ja Uuno 10€:n kokosen sekin nimijensä kirjotuksijen jälkeen.

Tutuksi on tämä linnotus ja ympäristön kujat käynny voimakolmikolle...

Sekithän
oli Sabadell-pankista ja myö hymyssäsuin taas lompsittiin muutama kortteli lähimpään Sabadelliin. Ovia ei siihen laitokseen meinannu löytyy mistään, ja syykin siihen meille pian selvisi. Kiinnehän Se peyhana tietysti jo oli.....voi.....

Siintä taas tohvelija toisen etteen ja satamaan ja autolle. Sitte ettimään toista Sabadellija, ja mielummin semmosta, jossa olis ovi, ja sekin ois vielä jos mahollista, ni semmosta avattavaa mallija. No sekin löyty, ja auto parkkiin. Kari jäi oottelemaan ja 2/3 voimakolmikosta suuntasi päättäväisesti askeleensa kohen Sabadellin konttuurija.

Ensimmäisestä ovesta sissään Kyl päästiin, mutta Sitte taas perkele toppasi pari korttelija hyvin sujunnu eteneminen. Nytte Se toppi tuli pankin viimeseen oveen. Myö oltii vasta pankin automaattiosastossa, ja meilleki valkeni heti, ettei näitä meijän taskuissa polttelevia paperiarkkeja saa millään konstilla tässä huoneessa vaihettua riihikuiviksi.

No siinä oli Yks pariskunta roplaamassa automaatista rahhaa tai vaan muuten pöyhimässä saldojaan, ja Uuno kyselemää, että millon konttori on auki. Selvisi, että huomenna klo 8-14 ja torstaina Sitte myöhempään.....

Tässä vaiheessa myö Sitte luovutettii yli 9 tunnin työpäivän jälkeen, mutta huomiselle on jo suunnitelma, ja suunnitelman varasuunnitelma, ja sillekin varasuunnitelma laadittu tuon suunnattoman 40€:n rahasumman kämpille saamiseksi. Pahimmassa tapauksessa huomenna polkastaan pyörillä Santa Polaan Sabadellijen ovija auki yrittelemään.....

Tän päivän saldo oli aika niukka. Voimakolmikon yli 9 tuntiseksi venähtäneellä työpäivällä saatiin vaihettua aamuset paperilämiskät samankokosiin, mutta erivärisiin lämisköihin, mutta riihikuivaksi niitä ei vieläkään pysty kukkaan sanomaan, ei ees Uuno.

Ja vaikka nuo rahaksi joskus Sais vaihettua, Uunon ammattilaisuran ekan rahapalkinnon "hommauskulut" on jo nyt moninkertaset verrattuna tuohon voittosummaan 10€......Oottelen innolla suomen verottajan yhteyvenottoa...en nimittäin meinaa vielä urani tässä vaiheessa tuloksi tätä laskea....

XXV Mitja Marató Internacional Vila de Santa Pola, 19.01.2014

Suuresti on raukassu tuon Santa Polan kisan jälkeen. Paise-rutto ei oo levinny, mutta Uuno osotti kisan viimesillä kilsoilla pientä leviämisen merkkiä...tosin ihan pientä.

Sain itteni tolpilleni vasta äsken senverta, että jaksoin aukasta tuliterän kananjalkaliemipurkin, ja siitä kaajoin lasillisen lasiin ja Sitte suuhun ja jo vot ukko virkosi.

Retuhan meijät taas kyöräsi ystävällisesti pelipaikalle, ja La Matan huoltsikalta saatiin koko muukin Caffin sakki taas kassaan.

Retu oli myös hommannu koko revohkalle jätesäkit, jotta yli kuuskymppiset saavat lärvinsä piiloon, ja samalla voipi nahkan pittää kuivana jos sammakkomiehet oikeessa ovat enusteissaan.

Ilkijä oli havaita, että oli ne. Vettähän Se Esteri eukko alko työntelemään jossakin vaiheessa.

Meitähän oli vajaat yheksäntonnia ukkoo ja akkaa kytistelemässä taas irtipääsyä, Ola, Retu ja mie ihan oman karsinamme keularivissä. Rummut pärisi ja leuvat ja turpajouhet värisi, kun ooteltiin karsinasta irtaantumista.

Sitte päästii hölkkäämään, ja mie kaksikosta jäin jälkee. Mielessä koitin pittää koko aika sen, etten päästä ittijäni laukalle Viel tässä vaiheessa. Tavotevauhtihan miulla oli Se 4:22 alitus.

Eka kilsa mäntii ajassa 4:33, ja Sitte kolme seuraavaa 4:15 tietämille, ja olin alle tavotekeskivauhin. Seittemäs mäni jo vähäsen laukan puolelle eli 4:04. Sitte mäntii tuonne 15km:iin saakka 4:10-4:15 suurin osa.

Senjälkee seurasiki Sitte Uunon pari kilsaa kestävä laukkakisa kapeilla kujilla, jossa sateesta huolimatta porukkaa oli suuret määrät ja kannustus korvija koittelevaa. 15km Uunolla 4:04 ja 16km 4:08 keskivauhin jo ollessa parhaimmillaan 4:14 lukemissa. 17km Sitte vielä 4:13, mut Sitte alko likomärkijen kenkijen nauhat vähän tuntumaa raskailta, ja 18km 4:24. 19km 4:18; 20km 4:23. Vesa mäni ohi 20km:n kohilla, ja yritti vielä Uunooki kannustaa, mutta vellihousuun Se ei ennää tehonnu...

Loppukirijä ei kyllä ennää Uunon lahkeista Kyl juuri löytynny, kun siihe tarvittavat eväät oli jo syöty aikasemmin.....Uuno on omaan juoksuun enempi ku tyytyväinen. Ja lisäpoonuksena tuli vielä 60- vuotijaijen F-vetetaanojen kolmas sija. Olli oli nyt odotetusti omaa luokkaansa ja pokkasi korkeimman pönikän ajalla 1:27:01. Miun virallinen aika oli 1:31:12.

Tuloksissa näyttäsi semmoselta, että ne on n.15sek hittaampija, mitä juoksijat on kellotellu.....joku mättää??? Veskun tulosta ei näy listoilla ollenkaan....ei tuo ajanotto nyt Oikeen vakuuta??????

Sitte Se tosikisa vasta alko, ku maaliin oltiin päästy.....perhana otti lujille, ku Retun ja Olan perässä kylmissäni laukottii autoo ettijen pitkin Pyhän Polan kujia ku kuolemankielissä olevat märät rotat.....heh. Onneksi selvittii tuosta kujanjuoksusta hengissä!

No meillähän on mörskällä myös mättänny Se, että ois saatu riihikuivaaki 40€ yhteensä, mut Uunoiltii homma, ja nyt on lähes varmaa, että suut ei meillä napsa, ja dinarit jääpi saamatta...perhanan Uunot....tauti on tarttuvaa laatua????

Helenahan teki viisaan päätöksen, eikä lähtenny kisaamaan kipeytyneellä jalalla. Retulla oli vähän reisiramppija ollu riesana.

TULOKSET

Caffilaisten tulokset jotka löysin:

Liemitankkaus keskeytyy- paiserutto

Uuno joutu tänään keskeyttämään liemitankkauksen molempiin reisiin levinneen paiseruton takia....

Liemen lipityksen lopetus on tosin väliaikainen ja testaus jatkuu saamiemme tietojen mukaan huomisen Santa Polan puolikkaan jälkeen.

Lähde: Uuno's Sponsor Office ltd. Sponsor Agencia de Uuno, sociedad de responsabilidad limitada.

...jatkuu...
Ruton runtelelema runko odotti heräämisen merkkejä ennen neljää. Sitte silmämunuaisien päällä olevat nahkalämiskät lerpsahti auki-asentoon, ja pompsahin jalkeille. Sikeää unta siedettävät 5h. Kahvin ja kauraryynivellin keittoon.

Sain hiissattua itteni herätelenkille ennen kuutta. Lämpötila jossakin +11korvilla ja tyyntä ja kosteeta. Rippeitä, rentoja vetoja pimmeetä ja hiljasta Avenida de Pariisija pitkin, välillä kävelyä ja lönköttelyä. Juoksumatka 1,6km keskivauhilla 5:04.

Dorsaalikassit

Käytii noukkimassa iltapäivällä Dorsalit isolla sakilla Santa Polasta. Päivähän oli tänään kaunis ja hikinen, ja lämmintä ja letkeetä oli istuskella Dorsaalikassijen varjossa kahvilla iltapäivän auringonpaisteessa.

Tämmönen nimellä varustettu lappu rinnuksilla huomenna yritellään maalilinjan ylitystä...

Tänpäiväsen kinkeripaikan hulppija sisäänkäynti...

Ola ja Retu...

Caffilaisia menossa caffille...

Viimesen päivän viritys

Uuno tämän aamusessa kananjalkaliemen valmistuksessa. Tekniikkana tässä käytössä itsevalmistustekniikka...

Mörskällä suoritettujen lukuisijen lisätutkimusten jälkeen päätettiin pikkusen valottaa salaisena pidettyjä kananjalkaliemen valmistustekniikoita. Tässä esitetään vain kaksi tekniikkaa ylimalkaisesti. Yksityiskohtaisempija ohjeita saa tutkimukseen osallistuneilta henkilöiltä.

Avustajan käyttö -tekniikka:

Paras valmistustekniikka on käyttää erillistä avastajaa. Tässä tekniikassa avustajalta vaadittuja ominaisuuksia ovat eritoten huono hajuaisti, sekä erittäin huono näköaisti, sekä voimassa oleva tulityökortti.

Nämä vaatimukset täyttyvät yleensä ihmiseläimen myöhemmässä taantumavaiheessa, sen ollessa yli 60 vuotijas.

Tässä tekniikassa liemen alkulämmituksen hoitaa avustaja, ja liemen nauttija pyritään pitämään erillään valmistushuoneesta erillisessä ns. Hajueristyshuoneessa.

Jos ei ole käytettävissä hajueristyshuonetta, voidaan eristyshuoneena käyttää myös jotakin runsashajuista huonetta. Kaupunkiasunnoissa paras paikka on WC, mieluiten juuri "kiekuroinnin" jälkeen, jolloin siellä vallitsee parhaat hajuefektit. Maaseudulla parhaita paikkoja ovat sikalat, navetat, kettutarhat ja hätätilassa kyseeseen tulevat myös kanalat.

Avustajankäyttötekniikassa avustaja toimii kuten Itsevalmistustekniikassa liemen valmistaja.

Itsevalmistus-tekniikka:

Tässä tekniikassa ei ole saatavilla huonoilla haju- ja näköaisteilla varustettua ihmisolioa, vaan liemen valmistuksen hoitaa kokonaan liemen nauttija.

Ehdottomia lisävarusteita ovat pyykkipoika ja läpinäkymätön, tiivis ja tarpeeksi pitkä vaate tms. Jolla saadaan peitettyä valmistajan silmät. Pyykkipojalla suljetaan sieraimet, ja varmistetaan pyykkipojan pitävyys puhalluskokeella.

Kaikki valmistuksessa käytetty materiaali, työkalut ja valmistusaineet tulee olla käsikopelolla helposti saatavilla ja oikeilla paikoillaan, koska valmistus suoritetaan täysin sokkona ja hajuelin, eli nokka tukittuna.

Molempien tekniikoiden haittoina voidaan pitää sitä, että etenkin asutulla seudulla on varauduttava virkavallan (poliisi ja palolaitos), sekä lääkintähenkilöstön (ambulanssimiehet ja sairaanhoitohenkilöstö) aiheettomaan ja joskus myös aiheelliseenkin vierailuun.

Molemmissa tekniikoissa käytettävästä sokkotyöskentelystä aiheutuu suuri palovamman vaara. Unohtaa ei myös sovi suurta palovaaraa, joten sammutin on oltava myös valmistuspaikan välittämässä läheisyydessä ja on noudatettava muitakin tulitöiltä vaadittuja vaatimuksia.

Näillä suuresti yksinkertaistetuilla ohjeilla kyllä saattaa alkuun ja ehkä loppuunkin päästä.....Nyt ei muuta kun kaikki innolla tankkailemaan ja valmistamaan tuota mainijota ihmejuomaa.....kylä nyt lähtee....(ainakin takalauvotuksesta)....

Serrano-viulun soittoharjotukset

Jeps-kukkuu...Uuno kohta nukkuu, mutta ei näköjään ihan vielä. Aamullahan mie käin reilun vitosen hölkkäilemässä rantabaanalla. Tuntuma lähes mainijo?

Sitte iltapäivällä Navigaattori-Retu ja Ellu tuli raihnaukot hakemaan kertaalleen siirrettyihin Serrano-viulun soittoharjotuksiin Caffin päämajalle. Samalla myös vietettiin Helenan 35-vuotisjuhlija.

Viuluhan oltiin voitettu edellisestä kisasta, ja vaikka se ei aito Stradivaarius ollu, vaan aito Serrano, niin ominaisuuksiltaan sitä vastasi täysin, ja samalle tasolle päästiin kaikessa muussakin.

Myöhän aloteltii herkkä harjotus saunalla, mikä mukavasti herkisti mielet ja kovasta reenistä hapottuneet jäsenet. Mukava oli myös kuunnella pitempijen matkojen (eli muutamien satasten) juoksijoiden tuntemuksia ja kisakokemuksija. Nii nuo sataset ei oo tässä metrejä, vaan kilometrejä.

Sitte päästiin varsinaiseen asijaan ja Serrano-viulun vingutukseen. Tilaisuuteen oli vartavasten hommattu asiaan ehottomasti kuuluva viuluteline, johon viulu saatiin soittoa varten tukevasti kiinnitettyä.

Pääsolistina alotteli etuoikeutetusti Pressa-Mikko ja ekan tauon jälkeen pääsolistin virkaa jatkoi yhtä väkevästi Retu. Sitte ku oltii tarpeeksi vingutettu, ni myö käytii syömään ja viintä lipittelemään.

Katettu pöytä oli ihan notkollaan talon antimista ja erilline juomapöytä eri viineistä. Uunonhan ei ois ihan välttämättä tässä tilaisuuvessa tarvinnu uunoilemaan ruveta, mutta kyllä se rupes kuitenkii, ja vetasi pitkän kaulan muihin heti tilaisuuven alkumetreillä.

Lähes heti, ku päästii viuluharjotuksissa kohtaan: viiniputelipöytä, se tästä harjotuksen kohasta innostu niin paljo, että lirahutti lähes täyven lasillisen punaviinijä housuillensa ja osansa siitä sai myös vaalealla kankaalla pinnoitettu soffa...tässä jo harjotusten alkuvaiheessa Uuno oli vetassu semmosen kaulan, että siitä ei ohitte menty koko iltana.

Retu kyllä yritteli ansiokkaasti kaataa erilaatusija viinejä suihinsa, mutta tulosta ei aikaseksi tullu, ja näin uunoiluvaltikka kyllä pysy tukevasti tässä kämpässä.

KIITOS TAAS KERRAN CAFFIN MAINIJOLLE PORUKALLE MAHTAVASTA TAIDETAPAHTUMASTA JA RIKULLE JA ELLILLE TARKASTA KIINTEISTÖVARTIJOINNISTA TASOKKAAN KULTTUURITAPAHTUMAN AIKANA. Uunon soittoharjotus jatkuu pitkälle aamuyöhön housupyykin merkeissä...