Maratonin ja Puolikkaan lähtö.
Kipastii eilen Kempeleessä juoksasemassa 10km ja tappailemassa heimolaisia ja tuttuja siinä ohessa. Myöhän jo lähettii valumaa pelipaikalle jo perjantaina ja oltii yötä Rantsilassa Sunin Tuvalla. Oli kyl mukava, hyvin rakennettu ja varustettu talo. Siellä vois majottuu kyl uuvestaaki jos olis tarvetta joskus...nelostieltä se Tupa on tasan kolmen risteyksen päässä, mut sihti ei kohillaa ollu ja haahuiltii normaali tarpeelinen määrä harhassa niinku tapana on nykysin ollu lähes joka kerta ku takapihaa kauemmas pitää lähtijä.
Aamulla ajoissa mie heräsin ennen kukkoja, kanoja ja Rouva-Uunooki ja virittelin juoksuvermeet ojennukseen päälleni. Sitte lähettii kahvien jälkee köröttelemää kohti Kempeleen Zeppeliiniä. Siellä säntäsin heti hakemaa numerolapun ja kohtahan jo Olan porukkaki soitteli ja kohattii. Kävästii Olan opastuksella uimahllista hakemassa pukujopin avain, vaikka eihän meillä mitään pukuja mukana ollu ensinkkää. Pelkät teepaijat ja jamekset.
Miun piti sitte tehä viel edelleen puvuttomana sinne kopille uusintareissu ku vaihtovehkeet jäi autolle, enkä niitä mukaa älynny heti otella. Myöhän oltii Olan kanssa ilmottauvuttu 10km:lle, ja sarja oli nuorehkot miehet M70. Keli oli kovasti helteine ja muutenki hikinen jo ennen kisan alkuu. Vettä, kahvii ja muutaki juomaa mäni hyvin nielusta alas ku jatkuvasti janotti.
Täyven ja puolikkaan lähtöhän oli klo 10.00 ja 10km:n puolta tuntii myöhemmin eli klo 10.30 Kempeleen aikaa. Ei mitenkää intomielistä ollu verrytellessäkään tuo epätoivonen juoksemisen yritys. Kateltii siinä verryttelyn lomassa pitempimatkalaisten lähtö ja kohta oli jo meijän vuoro tartata. Jänis oli kateissa pitkä aikaa, mut Uunolle ei neljän minuutin jäniksestä apuva ois herunnu. Kyl jäniski tuli sopivasti ennen lähtöö viivalle ja päästii matkan tekemiseen.
Uuno taas veteli olosuhteisiin ja omaan olotilaansa nähen liian kovalla siivulla...vähän alta viijen minuutin tahilla pari ensimmäistä kilsaa. Ola kyl oli siinä vaiheessa haihtunnu jo Uunon näkökentästäki niinko se suhnu Saharaan. Vitosen jälkee alko sitte tuntumaa siltä, että olo ohenee entisestää, ja että nyt ei "hyvä tuu heilumaa" loppukilsoillakaan.
Kisassa oli pari juottopaikkaa ja ekalla onnistuin saamaa mukin käteen ja kulayksen siitä ottamaan, mut toisen juomapaikan pöytätyöskentely oli täys fiasko...sain kaajettuu muutamia mukeja pöyvältä, mut yhtää ei tarttunnu Uunon kätösee. Olihan miulla omaki pikku muki mukana, ja siitä otin pariki kertaa juomaa, mut toisella kerralla en enää saannu nieltyy sitä alas rutikuivista kitusista.
Kastelusienipaikalla kyl sain sienen kätee ja valutettuu sen niskaani, joka vähä vilvotti ylikuumennutta kuuppaani. Suihkupaikalla ei ollu onni myötänen sielläkään. Suihku oli suunnattu suurelta osin suihkunpuoleiseen ojaan, eikä miulla ollu enää voimia ryömiä sinne ojan pohjalle vilvottavan vesisumun suojiin. Ei ees nilkat kastunnu vaikka yritin siivutella ihan pyörätien suihkunpuoleiseen reunaan. Siitä sitte konttailin eteenpäin ja lopussa vielä masenti se, kun luulin tienalitusta jo viimeseksi, mutta vielä pilkisti eessä yks alitus ja siintä sitte jyrkkä oikee ja "pieni" pinnistys maalilakanan alle.....ja edelleen hengissä, mutta erittäin ohutolosena.
Sitte jo heimolaisten ja tuttavien hastatteluun ja etiskelemää vieressä olevan uimahallin sisäänkäyntiä...heh...senverta sekalla olin juoksentelusta, että etiskelin sitä väärästä suunnasta. No kyl sekin löyty, ja vilvottavaqn suihkuun. Siellä piti sitte kuivailla ittesä siihe hikisee juoksupaitaan, ku pyyhe oli unehtunnu ottaa kyytiin.
Miulle juoksu oli kyl näin jälkeenpäin mietittynä ihan normaalitason suoritus. Siintä sitte mäntii seremonijoihin. Olahan sen meijän 10km:n huru-ukkosarjan voitti ihan ylivoimasesti. Mie tulin kolmanneksi tässä jo harvalukusessa sarjassa. Juoksijoita oli vaan 5 kipaletta.
Sitte mäntii pitsoille heimolaisten kanssa, ja niijen jälkee hyvästelyt ja alko armoton ja janoisa ajelu kohti Kouvolan kylää. Nestevajetta ei meinannu saaha talttumaan millään, minkä osotti myös tuo huussikäyntien tummasävynen väri lukuisilla pysähyspaikoilla.
Kiitos tutuille ja heimolaisille mukavasta kisapäivästä ja Rouva-Uunolle hyvästä valmennuksesta.
TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.
On se hirveää tuo hellejuoksu. Kai se jollekkin sopii vähän paremmin kuin toiselle mutta eiköhän se kaikilla huononna suoritusta. Nyt ne helteet tosin taitaa olla ohi.
VastaaPoistaHämärä muistikuva että näin nimesi jossain toisessakin hölkässä. Saatan tosin muistaa väärinkin...
Heh....hyvä Jari ja tervetuloo vanhojen kasvavaan joukkoon tuon "muistamisen"takia. Käytii myö Joutsassa joku viikko sitten...no syyskuussa taas suunta kohti Torreviejan touhuja ja toivottavsti myös kisoja...jaksamista siulle....ehkä sinne Jyväskyläänki viel yrittelen? T.uuno
VastaaPoista