Se oli sitten siinä

Se oli sitten siinä Uunon työelämään tutustumien, joka venähti yli 40 vuotiseksi välillä kovastikin kivikkoiseksi taipaleeksi. Tutustumisen ylivoimaset huippuhetket ajottuvat tuonne 1970 -luvulle. Parhaimpina paloina ilman muuta mieleen tulee heti nöösipoikana suoritettu Sköldvikin Öljynjalostamon III- vaiheen Reformointiyksikön hallitsematon alasajo ja Kaukopään ja Tainionkosken paperitehtaiden pysäyttäminen. Siinä samassa rytäkässä tais stopata Hackmaninkin paperitehas ja Ovakon Terästehas. Viimemainittukin oman hataran muistikuvani mukaan sattu jo 1970-luvun puolella, kun Tsernobiilin malliin laitteistoja testailtiin Vuoksen varrella.

Siitä sitte alko Uunon armoton alamäki kaikkijen turhanpäivästen Työteknillisten Mittaus-ja Säätötekniikan, saman ahjon Puhelintekniikan ja lukusten kurssien ja kallonkutistuskoulutusten kautta Iltalukion pitkän matematiikan opiskeluun. Välillä kirmattiin alan pohjamutia kyntäen usiammat reisssut Hollannissa, Saksassa, piipahettii Tanskassa ja kerran Skotlannissa saakka ylänuppia ja yksinkertasia asijoita sotkemassa. Sekkää ei vielä riittänny Uunon päälle, vaan piti vielä lähes eläkeläisenä sotkea ihtesä Ammatilliseen korkeakouluopiskeluun ja siitä ängetä vaihto-oppilaaksi Kreikanmaalle.

Nytte kyllä tuntuu, että jo riitti työelämään tutustuminen omalta kohaltani. Muutaman nokille napsahuksen jälkee miulle itelleki selvisi, että nyt riittää tutustumiset työelämään ja ois aika alotella tutustumaan jo toisenlaiseenkin elämään.

Viime perjantainahan meillä oli mahtavat kinkerit tuolla Kaipijaisten suunnilla ja käveltii reilu tunti lumikengillä ja loppuillasta illan ja hyvän ruuan ja saunan ja juoman herkistäessä kaikkien mielet, mäkihyppyäki kokeiltii pikkusen suppijammalla porukalla ihan vaan reenimielessä.

Eilen virittelin rukin nokassa Grönlundin vanhan työpusakan alle Uunon tuliterät pikkupöksyt jäävytykseen korjaamon seinälle niinku noissa lätkähommissa on tapana. Tänään oli sitte viimenen työhön tutustumispäiväni. Pikkusen haikijalla mielellä siellä pitkin nurkkia hiiviskelin ja tietsikan ja kännykän hiissasin niille kuuluville paikoille. Mukava oli kertailla vanhoja tössimisijäni ja huomata, että sinne jäi vielä uurastamaan Uunon pitkäaikaset kaverit.

Kovasti oli lahjuksiakin Uunolle värkkäilty pimmeinä talvi-iltoina: Oli tehty G-650 turbiinimittarin siipipyörästä kello ja samanlaine vekotin Lattarauvan pölykapselista. Oli värkkäilty parit paijat kirjailtuna Uunon motolla: Tästä myö ei selvitä ja takapuolella teksti: Mie selvisin siitä. Toisessa kolleegan kuvalla varustetussa paijassa luki: Mitä uunompi, sen parempi. Mie koitan olla vastasuuvessa tekstin arvonen ja ylläpitää uunoilua tulevaisuudessakin kunniassa ja arvossa. Mukavasti lämmitti mieltä myös työhuonekunnalta saamani puukko, joka kuulemma annetiin "ansioistani" työhuonekunnan sihteerin toimessa. Porvoossakaan ei enää taija olla kettää työelämään tutustumassa, jotka Uunon vuosikertomuksille siellä muinoin nauraa rätkättivät?

Kotija ku mie sitte nokka vuotaen hirveessä lenssussa kerkisin, kopinasta jo kuulin, että Rouva-Uunoki oli jottain järkkäilly Uunon varalle. Siellä oli pöytä katettuna ja Rouva juhlatamineissa.

KIITOS KOVASTI IHAN KAIKILLE MENNEISTÄ VUOSISTA!