sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Mukavaa ku on lämmintä

Käytii eilen juoksentelemassa Rouva-Uunon kanssa La Matan  luonnonpuistossa.

Mahottoman mukavaa ko on ollu lämmintä. Luita ja luijen vierustoja kyl jo kohta seittemänkymppisellä kuitenki jo kolottelee. Siihe ei auta mikkään. No ehkä hengen lähtö siiheki auttaa...heh.

Paljo on ollu meininkii, ja tapahtumaa sitte lentsikka-asemalla vierailun jälkee, mut aika tuppaa käymää vähiin, eikä näihi jonnenjoutokirjotuksii enää paljo aikaa liikene. 

Voimailu ja liikunta hommat on lissääntynny ja erityisesti juoksu noijen pomppukenkijen hommaamisen jälkee. No eihän nekää pysty noita entisiä raihnoja korjaamaan, mut uusien raihnojen syntyä varmasti ehkäsee tuon mahottoman hyvän vaimennuksen takia. Jousilla hyppely ei varmasti niveliä rasita silleen ko paljasjaloin asfaltilla kyykistely.

Esijuoksijaki on jatkuvasti ehotellu jotaki ennätyksiä, vaikka Uunon juoksu on vieläkin lyhyttä pätkäjuoksuu. No pätkät on kyl pitenemään päin ja tänään tuntuma oli erityisen hyvä. Kokonaissalto oli 11 km juoksuu ja kävelyy vajaa seiska, keskitahilla 5:09, eli ihan, ihan liijan kovaa. No tällä on Uunolla vaan tarkotus, että saisin itteni semmoseen kuntoon, että pystysin alkamaan harjoittelun syksyy varten. Sillon olis tarkotus ehkä jo Suomessa tai viimestään täällä Torressa osallistuu johonki lyhkäseen kisaan? No näillä vuosilla tarkotus ja suunnitelmat yleensä tyssää terveydellisiin ongelmiin lähes jokaisella, eikä Uunokaan kuvittele missään nimessä mikään poikkeus olevansa.

Pyykit pyörähti näköjään loppuun, sekä miun palautusservojuoma. Pitää ruveta niitä rättilöitä laittelemaa nyörille puoleksi tunniksi kuivahtamaan, ja kohtahan se muoriki pyörähtänee pyörällä tuolta Peltomarkkinoilta, ja sitten pyöritää tuonne Lohikäärmepuistoon (Parque de Nacionales) ottelemaa meijän Nieta-porukalle kuvia.

Kovasti on ollu mukavata, ja jos terveyttä piisaa se mukavuus jatkunee tuolla Veeniemessä reilun viikon päästä terassilasien asennusten paikkuuhommissa.

Mietiskelee Uuno, kaikkien kahjujen ystävä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Yhtä katkasuu nykyUunonki elämä

Könysin ihmiseläjiä pullollaan olevan monikerroksisen hallin tyhjimpään kolkkaan viettämään Semana Santan viimosia päiviä, kahviterian kautta.

Oon kyl huomannu jo aikapäiviä ja -öitä sitten, et jokahine aiottu tekemine tai muu voi aina männä pieleen. Useimmin se mänee pieleen nykysin jo omalla sössimisellä, ja lukusia kertoja tapahtuu myös ennalta arvaamattomia ilmijöitä. 

 Sitä varten pitäs olla aina varasuunnitelma, ja aina ei pelkkä yks varasuunnitelmakaan riitä. Pitäs olla vielä useampikin jos tarpeeksi tärkee juttu on suunniteltavana. Viime kesänä yhellä mökkivisiitillä kyl karvaasti huomas, tän yhen varasuunnitelman taktiikan haavottuvuuden. Pärettä ja aikaa palo rutosti ku tekniikka, suunnitelmat ja varasuunnitelmatki petti.

Miullahan oli tänä päivänä vakaa tarkotus hiissautua tänne Alicanten eli Elchen lentoveneasemalle vastaanottokomiteaksi. 

Mahollisuuksia, jotka miulle ekaksi tulee mieleen tänne pääsemiseksi, on pari. Nehä on linjapiili- tai pirssikyyti. Noijen kahen kyyvin hintaero on senverta iso, että päätin tulla linjapiilillä. Linjapiili maksaa 7€, ja pirssikyyti n. 50-70€. 

Tätä varten aattelin, kun nyt on täällä espanjalaista jengiä pääsiäisen vietossa paljon, että käyn ostamassa lipun etukäteen, jos mahollista. Ennen se ainakin joskus oli. No lompsin osin liikuntamielessäkin keskustan linjapiiliasemalle, josta se linjapiili lähtee.

No ei mikään yllätys miulle eikä varmaan kellekkään muullekkaan, että hukka oli reissun nimi. Luukulla oli lappu, että liput on ostettavissa vaan autosta. Juttelin siinä sitte luukun vieressä olevan linjapiilikuskin kanssa, ja vähä kyselin asiaan varmennuksia, mutta yleensä vastaus oli kysymyksiini, että "noo lo see". Ei tietoo asiasta. No sille päivälle riitti kyselyt, ja vesiperään oli tyytyminen.

Tänää sitte oli tarkotus ehtii kello neljältä iltapäivällä lähtevään piiliin, ja ostaa lippu sieltä piilistä lapun ohjeen mukaan. Toimittelin aamupäivän kaikenmoista askaretta, ja käväsin reilun 3km pomppimassakin. Sitte lähin hyvissä ajoin kävelemää reilun 20 minuuttia kestävää matkaa.

Matkan varrella katoin, että voi pertsuikki. Esijuoksia näyttää jo puolta viittä, ja puhe-elin myös. No mönkiin mäni klo 16 piili...eli nyt ei oo mitään kiirettä. Asemalle ko tulin, se oli ihan täynnä piileihin jonottavia ihmiseläjiä. Mie änkesin kuitenki lentoaseman luukulle. No siellä ainaki joku istu, ja kysyin onko mahollista ostaa lippua lentoveneaseman piiliin...oli mahollista...otan lipun seuraavaan piiliin...millon lähtee? Vastaus: klo 16!!!!??? Kysyin vielä varmuudeksi paljonko lie kello...vastaus 15.50!!!???

Kotonahan olin koko aika tiiraillu aikoja herätyskellosta ja seinällä olevasta digikellosta.

Voi perhana, miulla oli väärät ajat molemmissa mukana olevissa vekottimissa, esijuoksijassa ja älyttömässäni. No lipun sain ja kovan änkeemisen jälkee pääsin piiliin. Onneks ei ollu ku pikku reppu mukana. 

Piilissä mietin kuumeisesti mistä tuo vekottimien aikaero johtuu. Roplasin kaikki asetukset läpi, ja sitte tuli tuo perhanan VPN mieleen. No siellähän jökötti Suomi VPN:n paikkatietona. No pelkkä VPN:n sijainnin muuttamine ei riittänny, vaan sehän vaati älyttömästä virran uhkarohkeen katkasun. Sain kytkettyy koneen kuitenki taas langoille, ja aikaki oli muuttunnu nyt oikijaksi.

Esijuoksijassa jökötti edelleen väärä aika. Ois luullu, et seki korjaantuu kohilleen, ku tuo älytön ja esijuoksijahan miun tietojen mukaan elää jotaki yhteiselämää, eli sympijoosia, vai oliko ne jossaki bluu nimisessä tuutissa elämässä, en oo ihan varma tästäkään asiasta.

No roplasin, eli katkasin esijuoksijanki elämää ylläpitävän voiman vähäksi aikaa, ja tein takasinkytkennän. No sehän autto vaivaan, ja nyt molemmat aikaakin sivutuotteinaan näyttävät vekottimet on noilta kohin säädöissään.

Jos miul ois ollu mukana nyt kaks mekaanista kelloo, oli ne sitte minkälaisia tahansa, ranne-, herätys- tai esimerkiksi käkimallisia, oisin saannu ne todennäkösesti muutamassa sekunnissa näyttämään oikeeta aikaa. Nyt näillä nykyaikasilla vekottimilla aikaa mäni asian korjaamiseen pari tuntii. Kehitys kehittyy, mutta ei aina oikeeseen suuntaan kaikilta kanteilta.

perjantai 7. huhtikuuta 2023

XVII Carrera Villa de El Campello7.4.2023

Mukava oli kattoo taas runsaslukusta lähtöö.

Viettelin pääsiäisen pitkähkön perjantain aamupäivän seutuu pistäytymällä ystäväporukan kanssa El Campellossa, jossa oli kilvanjuoksentelua. Mie alottelin oman "juoksentelun" hiiviskelemällä vielä pimeeseen aikaan tuonne kolmen kilometrin päähän, josta sitte jatkettii tutulla porukalla kohti tunnin ajomatkan päässä oleilevaa El Campelloa.

Liikuntarajoitteiset on huomioitu Espanjan juoksukisoissa hyvin.

Ilma oli aika viilee, ja hiippailusessijon aikana Uunon mielessä käväs, että hanskat on melko mukava keksintö. Miullahan ei semmone keksintö tietenkää mukaan tullu, ja housujenki puntit oli vähän shortsahtavaa mallia, että hiki ei tullu aamuhiippaillussa.

Hannen Boodijumijuhla.

Hannen tyylinäyte matkan varrelta.

Pari kunniakierrosta tekastii ekaks ennenku löyty sopiva parkkeerauspaikka autolle. Kovasti on kaikki rantakaupungit täynnä etupäässä espanjalaisia Semana Santan viettäjiä, ja täälläki sama juoni.

Perille oli jo ennen meitä ehtinny Vetsku Vetoketju ja Marke. Torsaalin ku Hanne sai hajettuu, mäntii koko porukalla Kahviteriaan kahveille. Vetskulla oli hätä verryttelemää, mut Hannella ei ollu.

Vetskun juhlallisuuvet jumissa.

Vetskun väkevää menoa.

Sitte oli jo aika lähtee lähtöö kattelemaa juoksemattomankin jengin osan. Hanne juoksi kympin , Vetsku vitosen, ja muut ei sitäkään, vaan keskittyivät kattomiseen ja kuvien ottoon ja kannustelupuoleen.

Matkoinahan oli 5km ja 10km. Yhteislähtö, ja kymppi juostiin kahtena lenkkinä. Aurinko paisteli, tuulta vähän ja lämpö jossakin 12-15 °C:n lukemissa. Osallistujia oli tuhannen korvilla.

Lähtölaukaus kajahti, ja juoksumassa alko itteesä kiihyttämään lukusten tennarijen voimin matkavauhtiin. Myö sännättii ekaan maholliseen kuvanttopaikkaan, ja Vetsku kerittii noteerata, mut Hannee ei, vaikka oli meille huuvelluki juoksun lomassa.

Vanha veteraano Norberto täälläkin mukana jälleen, ilmeisesti kympin matkalla.

Ekat vitosen juoksijat ilmaantu reilun vartin päästä maaliin, ja kohta jo Vetskuki sieltä ilmaantu loppusuoralle kiihyttelemään. Loppuajan (21:01) perusteella oli viimekertanen maalisuoran lievä takakeno muuttunnu etukenoksi, koska aika parani 40s viimekerrasta. Sillä heltisi myös kolmas paikka Boodilla jumitteluun.

Hanne kirmasi myös kohta kympin juosseena maaliin, ja oli kovasti tyytyväinen tulokseensa (54:24). Sillä heltisi sarjansa voittopysti Boodilla jumittelussa.

Kohti autoja jo lompsutellaa.

Jumitteluseremonijoijen jälkee lähettii kaikki lompsimaa kohti autoja. Autot löyty, ja meijän autokunta vielä pistäyty kevennyksellä, ja churros kahveilla/kaakaoilla. Sitte kaahailtii kohti Torreviejaa. Uuno vietii ihan kotiportille, ettei vanhus kerkii eksyy ennen kotia pääsyy. Kiitos siintä! Ja suuret kiitokset koko meijän jengille mukavasta, vaikka vähän pitkähköstä perjantaipäivästä! Ja onnea Boodilla jumitelleille!

Uuno vielä suunnittelee muutaman kilsan pomppukenkätestiä, kun tää perjantai on niin pitkä.

Tuloslinkin laitan TÄHÄN.




torstai 6. huhtikuuta 2023

Kenkätestausta

Hyvin "ilmavaa" on Uunon juoksu loivaan ylämäkeen näillä tennareilla.

Joopa, aamutuimaan auringon noustua lähin ottelemaan Olalle lupaamaani kuvaa, ja jopa videon pätkää uusilla tennareilla juoksustani. 

Sopiva, käyttämätön tienpätkähän löytyy tuosta 332:n toiselta puolelta, musiikkitalon alapuolelta. Portti musiikkitalolle päin on yleensä kiinni, joten tienpätkä on umpikuja päättyen siihen porttiin.

Kuvien kanssa mäni muutaman otoksen verran säätäessä, kun rillejä ei ollu matkassa, ja kirkkaassa auringonvalossa piti arpoo montako sekuntia ajastinaika on. No pari kuvaa tuli ilman Uunoo, mut kolmannella kerralla jo sattu Uunoki kuvaan, ja "ilmava" kuvahan siitä tulikin. Hyvällä "pomppuvaralla".

Joku vois ajatella kuvasta, et kääkkä on hypänny tasajalkaa vaan paikallaan ylös, mut se ei pijä paikkaansa. Kyllä kuva on juoksutilanteesta.

Tähän lopuksi koitan linkittää tuon videon pätkän myös.


tiistai 4. huhtikuuta 2023

Natoo ja pomppukenkää

Tänää korkkasin uuvet kengät.

Hyvä, että saatii tuo Natoon lyöttäytymine tehtyy. Nyt ei sitte oo tuon V-niemen linnotustyölläkään niin akuuttia hätää, mutta otetta ei kuitenkaa herpaantumaan saa päästää.

Juhlapäivän kunniaksi siemastii myös ystäväporukan kesken kulholliset kuohuvaa juomaa.

Pomppukengät on poltellu Uunon silmiä tuossa näkösällä paikalla penkin päällä eilisestä lähtien. Illan suussa ko lähin basurapussin vientiin tömsterille, aattelin samalla vähä testata kenkiä ettei tuu ihan hukkareissuu muutaman kymmenen metrin päässä olevalle tömsteripaikalle, vaikka jalat oli kyl eilisestä aika väsyneet vielä.

Testi oli kyl melko metka ja mukava koettelemus. On ne tennarit kyl kehittynny ja paljon muutamassa vuuvessa tuon hiilikuitulevyn ja muotoilun ansiosta. Ja erityisesti tämmösille lähes joka paikasta moneen kertaan rispaantuneille, ylivuotisille ketaroille oli mainijo kokemus. Olis vähän niiko ois ollu tuliterät jousto-ominaisuuvet kintuissa.

Innolla oottelen huomista aamuu, ja niijen uuvestaa jalkoihin sujauttamista. Enkä niitä kenkiä aio säästellä pelkästään kilpakäyttöön, vaan juoksen niillä, jos yleensä pystyn, ja säästelen mielummin jalkojani. Asvalttijuoksuun on kyl mahottoman hyvät, luulisin.

maanantai 3. huhtikuuta 2023

Tienda Bikila, Elche. 73,73km.

Uuno ja Niken "pomppukenkä" Bikilan juoksukenkäliikkeessä. Kuva: Manolo.

Ola-kolleega sai Uunon höynäytettyy vielä investoimaa kilpajuoksutennareihin...heh...ihmeitä pitää tapahtuu, jos tää kyytiin jäänny pari ei oo Uunon viimene, ja ihme on myös se, jos niitä "torsaali rinnassa" joskus käytän tositoimissa. 

Senverta kyl Olalle lupasin, että jonkun kuvan tapasen lähetän muutaman päivän sisällä, jossa uuvet "kalossit" on miun jaloissa, ja yritän tehä jaloilla juoksuliikkeitä, tai niijen tapasia.

Todennäkösin vaihtoehto on se, että laitan ne mökille loppuiäkseni uunin pankolle kuivumaan muutaman läyttökerran jälkeen. 

Kyllähän miulla on vielä unelma, että ens syksynä voisin vielä nilkuttaa jonkun lyhkäsemmän pyrähyksen jossakin numerolappu rinnuksilla. 

En tiije johtuuko tää "intoilu" tuosta kortisoonikuurista, vai muusta latvan totaalisesta lahoomisesta, mut tänää hyökkäsin Kankeella aamutuimaan tuonne Elcheen, ja Bikilan kenkäkaupaan ostamaan pomppukenkiä. 

Elcheen ajelin tuosta Guardamarin ja La Marinan asutusalueen alapuolella olevaa kastelukanavan tietä. Siintä siirryin hiekkapätkälle suorinta tietä Elcheen. Perillä viilistelin tuota jokiuoman väärää puolta pitkin Bikilan suuntaan, ku aikaa oli paljon liikkeen siestan alkamiseen (klo14). Liikehän on saman aukion kulmalla, mistä tuo mualiman vanhin puolimaratonkin lähtee.

Pyörän laittelin "laittomaan" paikkaan säppiin liikennemerkkiin ihan liikkeen eteen, ja rojahin hikisenä sissään pieneen liikkeeseen. Kettää ei näkynny, mutta ko huutelin Holat ja Diakset, ni jo alakerran varastotiloista tuli mukava reilun 50 ikänen Manolo miuta jelppimää. Kysäsin aluks puhhuuko Manolo inglesiä. Sano että ei, ja sitte loppuaika vejeltii Uunoespanjalla ihan sujuvasti ilman isompia sönkkäyksiä.

Kokeilin kaikenmoista kalossija, ja yhet oli erityisen hyvät...heh...ja kalliit. Ne tarttu mukaan, ja paperikassi ja iso pahvilaatikko. No kaikki otin mukaa, mitkä "settiin" kuulu, maksoin laskun ja lähin ulos kiinnittelemää ostoksiani Kankeen etukorin korokkeeksi. Korkee oli kuletus, mut hyvin pysty vielä rattia kääntelemää  ja polkemaanki. 

Sitte alko takasin polkemine, hyytyvällä vauhilla. Nyt mänin tuolta Fulgencion kautta, ku ei se ylämäkihiekkapätkä kiinnostannu yhtää. Kaikki muuki alko aina vähemmän ja vähemmän kiinnostaa, mitä lähemmäksi Torreviejaa saavuin.

Persukset oli kyl jo aika "kuumassa" kunnossa loppukilsoilla, ja piti kevennellä vähän päästä, nousemalla polkimille ja nostamalla takamus irti satulasta.

Yks kuva tuolta Elchen "kanjonin" toiselta puolelta. 

No nyt kuitenki hengissä (nippanappa) mörskällä, ja unihan ei nyt silmää tuu millään...joten jatkan valvomistani.

torstai 30. maaliskuuta 2023

Pellet ja Bellett

Kuva on tuosta miulle kovin mukavan näkösestä paikasta La Matan Lagunan portilta kivenheiton päästä, jossa tänäänkin aamuauringossa pysähyin yhen kuvan ja "vaarivideon" verran.

Miuta kovasti tänää kiinnosti tuo Suomen Otaniin (=Nato suomeksi) lyöttäytymine ja Turkin mahollinen äänestys Suomen lyöttäytymisestä mahollisesti jo tänää. Ei tullu tännääkää lasta, eikä p.... hommasta, mikä ei mikkää yllätys tainnu kellekkää olla. Kello jo rallattelee reilusti yli Uunon hetekoimisajan, ja oottelemaa en mokomaa pelleilyy rupija.

No kyllä miuta kiinnosti tänää moni muukin homma, ja vaiheeseen jäi vielä souvit. Aamulla kiinnosti lenkille lähtö ja sain hilattu itteni liikenteeseen jo heti yheksän jälkee. Ilma ei vielä ollu kerinny siihen ennustettuun +27°C:een vielä nousta. Hyvä oli hipsutella Quironin saluunan kupeesta luonnonpuiston aijan portista sissää ja nautiskella auringosta pitkät vermeet päällä, ku tuo pillerien nakkelu nieluelimeen on vielä kesken pahasti.

Luonnonpuiston pöytäpaikan läheisyyvessä oli jonkun alakoulun juoksukilpailut mäneillään. Siinä oli satakunta n. 10 vuotiasta tyttöö ja poikaa opettajineen juoksentelemassa kilpaa. Mie kävelin siintä ohitte urheilukamppeissa Espanjan Orihuelan Tragamillasin pusero päällä, ja yks oppilaista tuli liki ja kysy, että mikä on siun suosikki pelaajanumero. Mie kysäsin, että jalkapalloo varmaan meinaat...heh vastaus oli...joo.

No miulle kysymys tuli yllättäin, ja päässä vilisti muutama jalkaplloilija, jotka täällä on palloo potkuttannu, ja Uunon suosikit on kyl Luka Modric, joka on kroatialaine, pellaa Real Madridissa, ja ehkä Messi, joka pelas Barcelonassa, ja on argentiinalainen. No enhä mie niijen pelinumeroita tietenkää tienny, enkä siinä innokkaalle pikkupojalle ruvennu mielenpahottajaksi ja tölvässy ulomaaneläjien nimijäkään siihe. Yks nimi, joka mieleen tuli, mut ei Uunon suosikkilistalle kuulu on tietysti Ronalto. Sehän pelas kyl Realissa, mut raha kiinnosti vanhaa miestä enempi ku mikkää muu, ja piti sen takija siirtää kirjasa öljyseilkijen peluutettavaksi. Eikä sekää espanjalaine oo.

Pojalle sanoin siinä kuitenkii jotenki sillee, että ku Suomi on vähä huonompi jalkapallossa ko Espanja, ni en oo kovin perillä tuosta, ja miuta kiinnostaa nyt tuo juoksu enempi, ni en oikeen kysymyksee voi vastata. Koko tilannetta seurannu seurakunta remahti nauruu, ja Uuno jatko hyvillä mielin muutaman sata metrii juoksenteluu.

Luonnonpuiston portilla toppasin, ku siinä oli pari espanjalaista yrittämässä selvittää espanjan kielellä saksalaiselle, miten päästää kiertämää maastopyörällä La Laguna de Torrevieja. Ei tainnu oikee onnistuu selvitys, ku ne viittilöi miut paikalle. Saksalaineha puhu englantia, ja mie selostin mite pääsee Lagunan kiertämää.

Siintä jatkoin La Matan Lagunan täyttö-"joelle", ja sen ylimenvälle sillalle, josta ei nyt yli pääse ku on remontissa. Edellen jatkoin LaMatan liikenneympyrään. Siinä tuli vastaa pari liikenneympyrän vahtia, jotka alottivat työvuoronsa, ku päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Sadepävinä liikenneympyröitä ei tarvi vahtii. Sillon ne pysyy ilmeisesti paikallan vahtimatta?

Sitte pirruutin kolleegalle ja kyselin kuulumisia, ja nilkutin vanhan kämpän likeeltä mörskälle. Laittelin pyykit koneeseen, tein jelppihommia useamman tunnin. Pyykit nyörille, ja makaryynilootan valmistukseen. Uuniin ja heti nälkäsenä lapijoimaa vattanahkan alle.

Sitte taas Pelle- ja Bellettihommiin. Uonon Unkarin ja Turkin arvostus on kyl lasehtinnu entisestä ripahuksen. Ei se nyt missää tapissa oo ollu ennekää. Unkarissa en oo käynny ko kerran, Nyireguhazan veteraanojen EM-kisoissa. Vuotta en muista, mutta meininki oli vähän itäplokkimainen ainaki sillon.

Turkissa oo käynny monta kertaa, ja tuskasin retki oli parikytävuotta siiten ko olin Kreikassa opiskelemassa vuorotteluvapaalla. Sillon käytii "nöösipoikien" kanssa Serresistä junalla Istanbulissa. Kyl se reissu opetti Uunolle ainakin sen, että Turkki ei oo eurooppalainen valtio, eikä tuo Ärdokanin ja muijen toiminta Suomen Natoäänestyksessä oo Uunon mieltä, eikä pidettä muuksi muuttannu.
Toinenki vähän töitä reissun jälkeenki teettänny reissu oli muistaakseni Antalyaan, ja siellä juostu maratonin juoksukisa. En muista juoksinko ite, mutta kolleega Ola ainakin juoksi ja Rouva-Uuno kanssa. Onkelma ei ehkä turkkilaisista johtunnu, mutta kakka siitä retkestä jäi suuhu maistumaa pitkäksi aikaa, ku koronaa ei sillo vielä oltu keksitty. Se ois kakan maun vienny kyl hetkessä, ja tuonnu ehkä meijän haluamat palkintorahat ripijämmi kotitileille.

Otsikossa mainittu Belletti oli hyvä auto, jonka Isuzu aikoinaan valmisti, verrattuna muihin aikalaisiin rotiskoihin.

Siinäpä sitä oli askaretta tälle päivälle kerrakseen, ja vähä mäni ylitöiksikin. Huomenna jatkuu, jos ei kukaan päätösvaltasempi muuta vaadi enne sitä. "Öitä mo", niinko Uunon lähipiirissä toivotetaa ko hetekoimaa ruvetaa.

No just tuli hetki sitte jostaki uutine, että Turkki on äänestänny Suomen Otaniin. Onnittelut meille kaikille Suomalaisille! Nyt ei ennää olla iteksee. Ja nyt unta palloo ja ripijästi. Mänee muute kohta jo aamukahvin keittelyksi, ja sillo peli on pelattu huomisen suhteen ja esissä leppuutuspäivä.