Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on Uunolle tullu vuos vuodelta entistä tärkiämmäksi asiaksi. Se ei oo mikään itestääselvyys, jonka viime vuosina on huomannu suurenevat ihmisjoukkiot.

Jos meillä ois vallalla tuo idempänä oleva rosmo-järjestelmä, luulisin, että kuusessa oltasiin. No paperiteollisuus siitä suuresta kuusimäärästä kyl ehkä hyötyisi, mutta luulen, että vaan hetkeksi. Järjestelmän ylläpitokoneisto pitäis kyl huolen siitä, että tavallisten Tahvojen ja Uunojen tallaaminen kävis kyllä melko ykstoikkoseksi, kävelykalossit kulusi loppuun ja monen vastarannan kiiskieläimen tallauspolku paljan jaloin johtasi lepo-osastolle horsmien sekaan, tai vähintäänkin tuonne tanssiosastolle, jossa olis salittu vaan yks tanssilaji, joka on nimeltään kalteritango.

Siinä ei paljo Uunokaan varmaan leukojaan olis enää liikuttelemassa, ei suomenkielellä, eikä muillakaan tankerokielillä.

Mie alottelin itsenäisyyspäivän vieton herättyäni vähä jälkee neljän. Veenkeittokone tuhisemaa, ja puolmottii hyvin väljäytettyä, eilen keitettyy kahvii kupposeen ja veenkeittokoneen topattua, siitä kupponen piripintoihi ja siitä täyven kupposen tyhjennyksen alotus.

Sitte hetkonen erinäisiä valmistelu- ja kamojen siirto-operaatioita ja kohta ulkoiluvehkeet niskoille ja ulos. Pienessä tihkusateessa kyykistelin kilsan päässä olevaan Hoo- konepuistoon. Siellä tekasin 30minuutin normisetin ihan puiston ainoona asiakkaana.

Hoo-kone puisto.

Juhlapäivän vietto jakuu nyt jääkaapin sulatuksella ja rättijen kuivattelulla sisätiloissa. Ja siihe jälkimmäisee on syy se, että tuo parvekkeen peyhanan Persiaana teki temput, ja vetohihna irtaantu muusta mekaniikasta, eikä parvekkeelle nyt oo mitään asiaa. Ulkopuoleltakaan sinne ei pääse ko ekassa kerroksessa Polakit on valannu juuri pihaan betonilaatan. No olishan tuo yläterassi vielä maholline kuivatuspaikka, mutta mänee yksinkertane asia liijan monimutkaseks, ja yksinkertasen Uunon tulee välttää kaikin keinoin monimutkasuutta kaikessa, missä sen välttely on vaan suinkin mahollista.

Illalla ois ollu tarjolla taas varmasti mukavaa toimintaa Guardamarissa juoksukisan muodossa, mut erinäisten sattumijen takija on pakko jättää se reissu tekemättä ku nukkuaki pitäs jossaki välissä.

Nyt on jatkettava Uunoperinnettä, eli katottava linssit märkänä Tuntematonta Sotilasta...

VIII Carrera del Pavo y Papa Noel, Molins. 4.12.2022

 

Käytii tänää viettelemässä pyhäpäivää Molins'issa, tuolla Orihuelan lähellä. Vesa tuli hakemaa miut aamulla päivän jo valjettua tuosta mörskän kupeelta.

Ajeltii kisakylään Los Montesinosin ja Bigastron kautta. Bigastrosta on vajaat 10km Molins'in kylään. Lopussa laitoin navigaattorin varmuudeksi päälle, vaikka ehkä ei ois tarvinnu.

Heti alkuun on todettava, että Uunoiluksi mäni Uunon kuvanottohommat lähes kaikki. Puhelimen vakioasetukset on semmoset, että jos et niitä muuta koko ajan kuvat on kaikki epäselviä...no sillee kävi nytkin. 

Iloiset veikkoset Jarkko ja Vetsku ennen lähtöö.

Perille ko päästii, parkkialue ihan lähtöpaikan vieressä oli tyrkyllä ja sinne ajettiin suoraan ilman isompia kiertelyitä. Jarkko Järvenpääkin ajeli samoille parkeille. Ja myös Norberto de Wolf innokkaana kisojen kiertäjänä.

Norberto verryttelmässä ennen kisan alkua.

Lompsittii sitte muutaman sadan metrin päähän dorsaalien hakuun kylän keskusaukiolle Desipelinappuloillahan on täällä ainoastaan yks asento ja se on Kaakko. Jyske ja jytinä oli melkonen koko kisojen keston ajan. 

Ei taija olla koko Espanjassa sellasta kisaa tai juoksu-urheiluun liittyvää kienkeriä, etteikö Paco Belmondoo oo näkösällä. Täälläki mukava ja avulias Orihuelan mies oli toimimassa kisojen jouhevan sujumisen eteen.

Uuno, Vetsku, Pavo ja Jarkko

Sitte päästii lähtöö ja lähtölauluja laulamaan kaikkien irtoovien desibelien avulla. Matkahan oli 5km, ja se juostiin kahtena lenkurana. Vesa oli joutunnu toisaalla juostavan pitemmän matkan perumaan ja nytkin oli tarkotus juosta ehjänä maaliin isompia rykimättä. Kaikkiaan maaliin juosseita oli reilut 300.

Jarkko, nuori Fernando Moya Ruiz ja muutama muu juoksija irtaantu muusta joukosta, ja Jarkon mukaan Fernando oli tehnny neljän kilsan kohalla nykäsyn, johon muut ei pystynny vastaamaan. Fernandon voittoaika kokonaiskisassa oli15:14, ja Jarkko kakkosena ajalla 15:25. Jarkko voitti kylläkin oman sarjansa. Onnea!

Komia oli Jarkon mitali.

Vetsku oli tyytyväinen juoksuunsa. Keskitahti oli alle 4:30 ja loppuaika 22:19, jolla heltisi VetC(M55) sarjan kuuves sija.

Vetsku "toipumisalueella".

Petri ja Sarikin paikalle kerkisivät kisatunnelmia nuuhkimaan. 

Lapsille oli monen monta lähtöö myös järjestetty ja osa juoksijoista oli varmaan juuri kävelemään oppineet....mukavaa kyllä katella niijen rentoo menoo...suunnallakaan ei aina oo väliä. Uuno on jo tullu samaan pisteeseen. Suunnalla ei oo enä väliä, mut liike on tärkiää...heh ja vauhinki merkitys vähenee vääjäämättä kaljun laajetessa ja vuosien lisääntyessä.

Nuorempien sarjojen lähtöjä.

Sitte ooteltii pitkät tovit kaikkien lähtöjen läpivientiä lepposassa auringonpaisteessa.

Kateltii viel Jarkon "pytitys" ja sitte karahutettii Zenian kautta mörskälle, ja Vetsku jatko siitä omallensa.

Mukava oli kyl käyvä taas kisoissa, vaikka vaan kattomassa, ja Vetskulle, Sarille, Petrille ja Jarkolle kiitokset mukavasta seurasta ja jutuista.

Hanne oli Valencian maratonilla juossut sarjassaan kahdenneksitoista ajalla 4:29:57. Onnittelut Hannelle!

Värilliset rätit

 

Melkone möyke ja mekastus on Vatsa-Qatarissa noussu värillisten hiharättilöijen käytöstä jalkapallon peluussa.

Kyllähä näissä temokraattisissa valtijoissa elämisellä on omat suuret etunsa. Vaikka yksinkertasten päätöstenki tekemisee tuhraantuu aikaa, varoja ja tupakkiaki palaa, ne päätökset on kuitenki useasti yhteisen keskivertoedun mukasia. Tikta- ja muissa tuureissa ne päätökset tekee suurelta osin yks ihmine tai instanssi, ja suurelta osin lähes aina vaan omaa lompsaansa ajatellen. Tuurin kyläkauppaa en tälläkohtaa tarkota.

Meillä ei lukuisilla eri mörskillä asuttaessa oo tullu minkäänlaista kiistaa minkävärisen rätin milloinki päähäsä tai muuallekin riutuneen ruumiin suojaksi kietasee. Eikä miliisilaitoksillla eikä virka- ja muijen valtojenkaan edustajilla oo ollu minkäänlaisia vaatimuksia käytettyjen rättien värien suhteen, mutta tuolla Vatsa-Qatarissa ei nyt suvaita värillisten hiharättijen käyttöö ensinkään. Musta ja valkonenki lienevät värejä? Putkaa, linnaa ja vähintäänki sakkoja ja muuta patukkaa on luvassa niskuroiville.

Uunolla on kyl semmone vaikutelma Vatsa-Qatarista muotoutunnu jo vuosien takaa, että siellä on paljo tärkeempiäki asijoita hoitamatta ku värikkäät hiharätit, ja niijen käyttäjät. Ja rahasta ei liene puutetta?

Saksan ministerille ja koko joukkueelle pinnat Uunolta, ja lopuksi totean, että IFAan pitäs vaihtaa ehottomasti kokonaan uuvet jarrukengät, renkaat, kytkinkotelo ja koko hallintajärjestelmä. 

Tämmöstä täällä tänään ja Espanja voitti pelin, ja Uunon Habanerasin visiitti oli lyhyt ja onnistunnu.

IFA

Tuo entuuvestaan jo 1950-luvulta saakka vähän huonomaineinen IFA ei oo miun mielestä ainakaan parantunnu yhtään, vaikka siihe on yks kirjain eteen lisätty, ja nyt siitä on tullu FIFA...heh...semmosta Uuno tääl mietiskelee issekseen tänä pänä.

Josko kohta rupijas tuijottelemaa vaikkapa jalkapalloo, joka espanjaksi tarkottaa deporttesia, eli urheilua.

Vatsa Qatari

Viidakoitunnu etupiha ennen Uunon käsittelyä.

Tää päiväki mäni ripijästi ja ratevasti taas iltaehtoolle asti. Aamulla kävelin tuoho kilsan päässä olevaan H-konepuistoon ja liikuttelin itteeni eri telineissä lisättynä muutamilla dippilöillä ja etunojapunnerruksilla puiston penkin reunaa vasten.

Siintä jatkoin meren rantaan ja edelleen vanhalle asunnolle ja Calle Perseon kautta Cortes Valencianalle ja mörskälle takasin. Kävelyttänny ois kyl enemminki, mut tuo kipijäksi äitynny Aquileeran kantapää estää tehokkaasti isommat kirmailut ja säntäilyt.

Kämpillä sitte lämmittelin eilistä muonaa, söin, ja sitte rupesin jatkamaa tuota kesken jäänyttä pihan raivuu hommaa. Kahella kauppakasilla kanniskelin kuution verran katkasemiani viidakon erilajisia kasveja muutaman sadan metrin päässä olevaan tömsteriin. 

Miullahan ei mitään lupaa, eikä velvotettakaa tuohon hommaan ollu, mutta ei kärsinny katella tuota pihaviidakkoo enää. Nyt on jo parempi.

Monet jalkapallouutiset oon lukennu ja senverta alko Uunoo nuo surkijat uutiset närästämää, että sain taiottua itelleni vatta-qatarin. Kaikenmoista korruptioepäilyy ja muuta kakkaa on ilmoilla senverta, että kisoja ei tuonne ois pitänny hiissata ensinkään.

Huomine päivä alkanee Kankeen eturenkaan alareunan paikkauksella. Syyhän oli taas se normaali, elikä tuo Perhanan kasvin piikki. Kun vein kyntökalustoo takasin varastoon huomasin, että eturengas oli vähän löysänlutjakka alareunastaan. Nostin Kankeen ulos aurinkoon tarkempaa tarkasteluu varten, ja heti huomasin, että siinähän taas törrörttää tuon Perhanan kasvin piikki. Sen kun nykäsin pois rengas tyhjeni hetkessä....jatkuu aamulla...heh...manailun merkeissä todennäkösesti.

Nipponilaiset

Torre del Moro ja Uunon Kankee.

Nipponilaisetha on sanonnu, että mikkää ei oo elämässä tärkeetä paitsi puutarhan hoito. Monenlaista jonnenjoutohommaa on tullu tehtyy koko ikä, ja niinpä mieki aattelin tuota puutarhanhoitoo kokeilla ja selvittää kuinka tärkeetä se on.

Naapurit Madridista näytti viime viikolla mallia, ja setvi tuon niijen puolen viidakoituneen pihan riimakuntoon parissa päivässsä.

Siitä mieki innostuin, ja investoin eilen 3€ oksasaksiin, jotka ei kalllimmasta päästä ollu vaan sieltä toiselta laijalta. 

Äske viettelin puolen tunnin mitan urheilupuiston telineissä, ja lompsin takasin +25 asteen lämmössä. Yöki oli vaihteeksi lämmin +20, mutta edellisenä yönä alko ukkone rymistellä, ja Esteri raotteli elimijään rapijasti, ja sitä kesti eiliseen puoleen päivään saakka.

Nyt vähäse juomaa kurkkuu, ja sitte siihe puutarhan hoitoon.

Pentsihyppypuumi

Kovasti oli suosiossa tuo pentsihyppy takavuosina. Jokahikiseen nosturiin ja puomiin piti jonkunmoine lavetti tehä, ja siitä loikkimaa ales turvanarun varassa. Mitä korkijampi torni, ja pitempi turvanyöri, sen parempi oli ajan vaatimus.

Nyt näyttää tuolla idempänä olevan meneillään sama puumi, mutta on kehitelty vanhasta tyylistä edullisempi vaihtoehto. Siellä ei tarvi kyhäillä mitään erikseen rakenneltavaa hyppytornia, vaan hommaan käypi mikä tahansa niin korkia paikka, josta niskat naksahtaa nurin. Hyppypaikaksi kelpaavat mainiosti kerrostalon parvekkeet, monikerroksisen sairaalarakennuksen ikkunat ja muut vastaavanlaiset instanssit.

Vanheempaan pentsihyppymenetelmään on tehty myös toinen, ratkasevasti hyppyä halventava muutos. On jätetty kokonaan pois tuo turvanaru. Se oli suhtettoman kallis kapine tuossa vanhassa pentsihyppymenetelmässä.

Yks asia tuossa uuvessa hyppytyylissä minnuu kyl sapettaa, ja raskaasti, jos se paikkansa pitää. Vanhassa tyylissä avustajan käyttö oli ehottomasti kielletty. Nyt "pelipöytää" kiertää sitkee huhu, että itämailla ois usijammassa tapauksessa käytetty pentsihyppysääntöjen vastaisesti avustajaa. Ei oo mänö näköjää tässäkään lajissa reiluu kaikkien kohalta.

Pentsihyppyhän kehiteltiin aikoinaan Suomessa. Perinteinen pentsihyppy on vieläkin käytössä, ei tosin kovin suosittu. Suomalaisessa pentsihypyn ekassa versiossa tarvitaan vaan lyhyehkö köyven pätkä, mieluiten manillaa, ja köyven luiston parantamiseksi vaseliinia, tai muuta jalkarasvaa. Lisäksi alkukantasissa versioissa oli käytössä jonkunmoine jakkara, palli tai muu koroke. Sitkeimmät hyppääjät kyllä teki onnistuneen hypyn ilman lisäkorokettakin, ja apuvälineeksi riitti hätätilassa oma vyökin. Ikivanhassa tyylissä hyppynyöri kietastiin kaulan ympäri, mutta nykyaikaisessa turvanarutyyppisessä versiossa käännetään hyppääjä nurinniskoin, ja sidotaan turvanyöri nilkkoihin nilkkaremelillä.

Paljon on tääki laji kehittynny, mutta ei välttämättä parempaan suuntaan kaikilta osin. No viimesissä idän versioissa on kyl päästy eroon tuosta välineurheilumaisesta taantumasta, mutta avustajan käyttöö en hyväksy missään olosuhteessa....KIELLETTY MIKÄ KIELLETTY.