Uunon kalsarit

Tähä aiheeseen liittyvää kuvaa en käynny näytille ropeloimaa. Otsikon asiaan liittyy muutama vanhuuteen, alkavaan alzheimeriin ja höperyyteen liittyvä nyanssi...nyt mäni jo sanavalinnat tuonne kirjakielen puolelle, vaikka sitä kirjakieltä oon koittannu tässä logissani välttää, ja mongerrella tänne sillä kielellä ja sekamurteella minkä Uuno taitaa parhaiten.

Aikoinaan nuorukaisena pänttäsin kakki inessiivit, elatiivit, illatiivit, adessiivit, ablatiivit ja allatiivit sillee, että ne on vieläki selkäytimessä, ja sillon kyllä suomenkielestä kympin arvosanat Uunolle viuhu tiuhaan tästä aineesta. Asteikko ei sillon ollu tuo avoimeksi jätetty Richteri, vaan neljästä "kybään" (lainasana nuorisoltani). Kielihommat on miuta ainna kiehtonnu, ja matikka, vaikka nykysin osasta tuota ns. sivistystä oon parhaani mukaan koittannu päästä kaikin tavoin eroon, ja koittannu keskittyä enempi pelkästään elämiseen, elämisen ytimeen.

Nyt takasin otsikon aiheeseen. Tänne tullessa oli Uunolla mukana yhet pitkälahkeiset kalisongit, ja yhet sopivan mittaset, eli lyhkäset...heh...tää luulo oli miulla ihan sessijon loppumetreille asti. Perhana olin mukamas unohtannu sopivanmittasten kalsarien kokoelman Suomeen. Rouva Uuno käi muutamat lyhkäset ostamassa markkinoilta, jotta ei yksien varassa tarvis kekkalloija ja niillä mäntii lähes koko sessijo läpi.

Nyt syyssessijon jo lähetessä vinaalija, löyty sopivan mittasten kalsarijen kätkö yhestä kollaamattomasta kassin lokerosta. Siellä oli usijampi yksilö ihan käyttämättömänä. Voi pertsuikki sentään ku uunotuttaa taas kerran. No nyt ei tarvi pyykkikoneen rallattaa, eikä Uunon nyrkkipyykkikoneen jyystää ylimäärästä.

No sitte männää tuoho toisee nyanssii. Miulla on varattuna kolme massagesessijoo tuonne Anniinan pakeille. Sillo ko juoksukisoihi pystyin kävin tiuhempaan, mut nyt en oo käynny, ku kisailut on ollu Uunon poikotissa pääosin tuon oikijan kintun takareijen takija. 

Toisella kertaa ku massageen mänin, tuli vähäse kiire, ja siks jäi tarkistamatta miten päin kalisongit tuli jalkoloihin...heh...ne oli mustat väriltään ja Haltin merkkiset, ja vyötärön kuminauhasta ja pikkuriikkisesta merkistä vaan voipi nähä mikä on sisä- ja ulkopuoli. No ehä mie siinä unen- ja muussaki aamupöpperössä ja kiireessä enää semmosia juttuja joutannu tarkistelemaa. 

Vähäse kivulias sessijo mäni ripijästi, ja jalka on nyt tän illan jotoksenki perusteella paremmassa kunnossa, mut kämpillä sessijon jälkee ku vermeitä vaihtelin, ni katoin, että voi pertsuikki kalisongit on jalassa nurinpäin, sisäpuoli on ulkona ja ulkopuoli sisällä. Heh....että semmosta.

Informoin sitte hierojaa siitä, että kalisongit tais olla "nurinniskoin", mutta suoraan pesukoneesta, niinko aina sinne männessä on ollu, ja että "vauhtiviivoja" ei varmaan näkynny...oli kyl huomannu asian, mutta hienovarasesti ei mitään asiasta kuitenkaan maininnu....kovasti naurettii...nyt pitää olla tarkkana viimosen sessijon suhteen ainaki tässä asiassa. 😂

P.s. Se kyl hirvittää Suomeen paluussa, ko välihousuja ei oo ainuttakaa mukana.

Tärinää

Äsken ko heräsin, oli semmonen tunne, että olin heränny yöllä ylimääräseen tärinään. No kuuskasia kyl jo välillä saattaa vatkoittaa muutenki, mut tarkistin asian tuolta Espanja seismologian laitoksen (IGN) sivuilta, oliko miun aavistus todellista vai mahollisesti vaan unta vai muuta vapinaa.

No kyllä siellä oli viime yönä puolen kahen maissa rekisteröitynä tieto Terramoton vierailusta Torressa. Järistyksen keskus oli aallonmurtajan päässä kolmen kilometrin syvyydessä ja voimakkuus 2,2. Asteikko lienee sama ku ennenki, eli avonaiseksi jätetty Richteri? Tästähän sinne tulee matkaa viitisen kilometrii, jalkapelillä mitattuna.

Tää kerrostalo ei oikeen mukava paikka oo asustella, jos oikeen kovasti alkaa huojuttamaan...voipi lattia ja samalla hetekka lähtee alta, katto päältä, ja seinätki sivuilta. No sehän oli sitte siinä Uunon reissaamiset, luulisin.

P.S. Kuvien lisääminen ei nyt näytä onnistuvan tälle sivustolle. Sen verran tuo moto sai ainaki näköjää vahinkoa.

Vuorella hyytymässä

 

Tää vuoren järkäle näkyy Torreviejan suunnasta lähimpänä. Vasemmalla sivulla on Redovan ja oikealla Callosa de Segura. Tästä kuvassa tuo vuoren juurella näkyvä kylä on Redovan.

Viime lauvantaina  sain tehtyy jo kauvan himoittemani retkuilun pyörällä tuonne Montepinariin ja siitä "vuorikiipeilyä" ylös Cruz de la Muelan rautaristille. Tuo vuorihan on täältä katottuna Orihuelan takana.

Vähiinhän alkaa van-hahkolla kääkällä olemaan jo kaikkinainen aika, kunto ja muukin semmonen, ja ehkä tuolta vanha-sanan lopusta vois pois heittää jo tuon "hahkonki" Uunon tapauksessa. Tuon todisti hyvin tuoki retki.

Olin valmistellu jo edellisenä iltana tarvittavat romppeet mukaan, ja varoiksi otin myös ottalohko- ja perävalot Kankeeseen, jos tulee ylimääräsiä haavereita ja ajanhukkaa retkuilun aikana.

Valosaan aikaan lähin liikenteeseen. Kova oli vastatuuli mennessä, joka oli hyvä juttu, koska "tuoreena" on parempi männä vastatuuleen ko raihnasena ja rispaantuneena. Ajelin hiljakseen Los Montesinosin kautta ja silmäilin maisemia.

Hyvin sytkytti kuitenki eiffelitornin mäkeen, jonne on ylämäkee ja nyt oli myös vastatuulta. Siintä eteenpäin sitte ei tarvi muuta ku jarrutella Bigastroon saakka. Lähellä Orihuelaa Carrefourin kaupan jälkee kysäsin tietä kuitenki Montepinariin. Painelin neuvon mukasesti Alicanten suuntaan Carreteeraa pitkin, vaikka tiesin entuuvestaan, että siltä tieltä ei lähempänä vuorta kulkevalle pikkutielle pääse millään. Sitkeesti vaan nenä vastatuuleen ja ketjun kiertoon. Matkaa kerty 39km mennessä. 

Sitte tuli pikkune "tenkkapoo", ku siinä, missä miun muistikuvan mukaan piti alkaa polku vuorelle, oli nyt parin metrin muuri...mietiskelin, että taasko muisti pätkii??? Siinä oli samalla asialla polkuu etsiskelemässä espanjalainen nuori pariskunta, jotka oli Alicantesta. Etittii porukalla....sitte ylempänä näky reppuporukkaa, ja löyty polun alku. Kankeen laitoin liekaan ja kohta jo paineltii pitkin louhikkoisia polkuja ylös vuorelle ja rautaristille. Nuoriso tuli hitaammin ja mie vähä nopeemmin.

Oli kyl monenlaista kysyjää polulla....joka toinen kysy Uunolta, että missä on pyörä...heh...mie ko jätin kypärän päähäni. Reppu selässä ja muovikassi toisessa käjessä laahustelin ylös...alko jo tuntuu 3,7km:n mittane yläpatikointi puisevalta. Reppu paino olkapäitä, ja muovikassi kämmentä.

No perillä sitte patonkii ja sporttijuomaa huulten välii ja vähäksi aikaa tauolle. Siellä oli espanjalaine golfradan turvamies, joka neuvo Uunoo tuossa toisessa reitissä, joka on vielä vaativampi ku tämä, ja johtaa myös Rautaristille. Lähtee tuolta Orihuelan puolelta vuorta.

Uuno ylhäällä rautaristillä...heh...naama jo suht totisena kaikesta nauramisesta.

Ristillä oli myös norjalainen mies tyttärineen, ja sanoin niille, että ottakaa Uuno tienposkesta kyytii, jos se ojaan kyykähtää. Miun kello ehotteli nimittäi 72:n tunnin huilii...ja matka oli vasta puolvälissä. Kovasti naurettii Uunolle porukalla. Mie lähin alas ennen norskeja.

Sitte tuli jo kohta vastaan nainen koiran kanssa, ja kysy espanjaksi kolme sanaa: "Hay perros arriba?". Se kysy sen niin nopijasti, ja ei Uunoespanjaksi, että Uunolla mäni tovi, enneko äkkäsin mitä kysymys tarkotti. No sehä kysy, että onko muita koiria ylhäällä. Sitte ko äkkäsin, ni sanoin, että ainaki yks on. Ja kysy vielä että minkä kokonen, ja hetken mietiskeltyäni päädyin vastaamaan, että suunilleen saman kokone ko tuo siunki koira.

Pyörän kysyjiä piisas...ja viimene kysyjä oli ihan lähellä kankeeta, ja pakistii siinä taas tovi. Uuno sujuvaa uunoespanjaa ja kysyjä espanjaa. Ku oli tuosta Uunon ijästä puhe, ni kysyjä sano, että kannattaa otta trangiilosti eli rauhallisesti. Mie sanoin, että ei pysty ku oon jo eläkkeellä ja lähellä horsmakukkulaa, ja aikaa ei oo ylimääräsiin rauhottumisiin enää yhtään....ja kovat naurut naurettii taas.

Virittelin siinä Kankeeseen varusteitani kiinne, ku norskitki kerkis jo alas ja sanovat että still here...joo niinpä. Toivottelivat jaksamista paluumatkalle. Ne mäni autolleen ja ajelivat Zenian nurkille Torreviejaan.

Polkasin kankeen "käyntiin" ja nyt ajelin pikkutietä Orihuelan keskustaan ja siitä helposti löyty oikee tie Torren suuntaan ja myötätuuleen. Kovasti kyl Bigastron jälkee jo hapotti, ja toppasin mäen päällä olevalle huoltsikalle ja ostin suolapähkinöitä ja keppanatölkin kotona retken päälle juotavaksi. Pähkinöitä nakkelin kovasti kyl heti helttoihini...paluumatka sitte alamäkeen ja myötätuuleen kuitenki mäni jotenkuten, vaikka tuo viimene ylämäki Quironille otti jo ohimoihinki.

Isommat Kankeiluhimot kyl hävis, mut sunnuntaiksi oli jo sovittu Guardamariin kahvireissulle mänö, ja sinne mäninki Kosan ponsoroimille kahveille.

X 5k y 10k Los Montesinos. 21.11.2021.

Lähtö oli kiivas ja kiukkunen, niinko aina.

Suhrasin eilen aamulla Kankeella Los Montesiinosiin kattomaa Kosa Velleegan ja muijenki juoksuu tuolla mainiossa kilvassa. 

Männessä tuossa Mercadonan kohilla mäni espanjalaine kymmenen hengen hiilikuitupyöräosasto miun ohi, ja mieki siihe hännille peesiin kiihyttelin höpöttelemää. Kohtahan mie koukkasin vasurille liikenneympyrästä, mut ne jatko matkaa Quesadan suuntaan.

Kosa hyväntuulisena ja -voimasena ennen startia. Kosa juoksi kympin.

Kankeen kahlitsin vakiopaikalle, ja köpöttelin keskusaukiolle. Siellä oli koko aukion mittanen dorsaalijono. Tuo on ainut huonompi juttu, kun numerot pitää sieltä sisältä hakee aina kovassa tungoksessa. Kosa oli homman jo hoitannu ajoissa ilman ihmeempiä jonoja. No miunhan ei tarvinnu, ku ei oo hiiviskelykunnossa.

Kosan seurakaverit Maratonianoksen iloset veikot Pedro ja Ruben juoksivat vitosen. Onnea! Hätäpäissään otettu kuva jäi epäselväksi.

Kosa lähti verryttekemää, ja mie käveleskelin kujilla. Sitte oli jo lähön aika. Miulta tuli yks nuori espanjalaine kysymää, että onko lähtö myöhästynny, ja ilmotin, että ehkä on kun vielä vartti ennen lähtöö dorsalijono oli pitkä. Vartin tais olla myöhässä. Samalla entisellä paukkeella ja rytinällä lähettii sitte liikenteeseen. Ämyrithän oli vissiin aamukuuvesta ollu täyvellä teholla tunnelman nostattamiseksi.

Jose, joka tuota lähtöö kyseli tuli 10km:n toisena maaliin ja voitti oman Vategoriansa ajalla 32:01. Onnea!

Kosa lupas ottaa alun rauhallisesti, ja sillee tekiki. Osa rauhallisuuvesta johtu kyl varmaan huonosta lähtöpaikasta, kun starttihetkillä satamääräset joukot tunkee lähtöviivalle etupuolelta, niinko täällä monesti on tapana. Kosan eka kierros oli puolisen minuuttia hitaampi ku toka. Loppuaika oli rapijasti alle 45 minuutin. Homma toimi hyvänä valmistautumisena ennen Valencian maratonia, joka on parin viikon päästä. Hyvä Kosa!

Kävästi sitte kortadoilla ja letsekahveilla, ja jutusteltii mukavia hetkonen.

Sitte kierrettii ilmotustaulut läpi, näkyskö tuloksia. Ei näkynny, mutta vilkastii netistä, ja siellähän ne jo olivat luettavina.

Juhlat jäi kisapaikalla jatkumaa, ku myö lähetti Kankeen tykö. Rassasin lukot auki ja Kosa lähti ratsuleen, ja mie hyppäsin oman luottokalun selkään ja ratsastelin kohti Torreviejan mörskää. Pikkusillalla puolet hiilikuituporukasta mäni miun ohi ja huutelivat Finski Amigoo. Puolet porukasta oli jäänny vissiin polkutaipaleelle tai muuten vaan hyytynny.

Illalla vielä käin normisatsin 7km:n lenkin, josta 2,5-3km juoksun yritystä.

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.

Päivän hyvä työ

 

Tänne ei kurjuutta kummempaa kuulu. Päivä mäni aikalailla normaalisti ja nopijasti iltaan.

Aamupäivällä lähin taas rasittamaan tuota kinkkustringiä pienellä nilkutusyrityksellä, 2,85km juoksuu ja reilu 4km kävelyy. Pirun kipiä on stringi. Eipä juuri juosta kärsi. Kyykkäsin tuolta Quironin ja pulukoppien kautta normilenkin LaMataan ja siitä Aromatica puiston vierustaa mörskälle.

La Matan terkkarin kohilla vanhempi egelsmanni-naishenkilö huuteli miulle autonsa vierestä apuva. En oikee kuullu ku henkilöllä oli koronarätti naamalla ja puhu hiljasella äänellä...piti männä lähemmäksi.

Ongelma oli naisella, että pirssin ratti oli männy lukkoon, eikä kääntynny mihinkään suuntaan. No mie kyselin, että missä on avaimet, ja sano, että siinä lukossa ovat.

Mie hyppäsin kuskin pikalle, ja käänsin avaimen yhen pykälän eteenpäin, ja jo ratti loksahti pois lukitusasennosta. Kovasti muori minnuu kiitteli, ja mie sanoin että ei kiittelyitä...se on se vanha kolmen kympin taksa...ja naurut päälle. No kyl se oli ja huumorinaisia, ja rupesi kukkarosta kaivelemaa seteliosastolta kolmeekymppii. 

No ei kuitenkaa sille linjalle tälläkää kertaa mänty, vaan molemmat toivoteltii hyvää päivän jatkoo toisillemme, ilman isompia "pelimerkkien" vaihtoja.

Kolleega oli kiertänny juosten aimolenkin Guardamarista La Mataan, ja siitä Quesadan ja Rojalesin kautta Guardamariin takas...hyvä kolleega!

Mie ku kämpille pääsin laitoin stringit jäähytykseen pakastimessa olleen geelipussin päälle vartiksi, ja sitte lihapulleroijen tekoon. Syönnin päälle hinkkasin hamstringejä tuossa tuolin selkänojan kulmassa, mikä on paras kotikonsti tällä hetkellä stringien syvähierontaan...pertsuikki on arka tällä hetkellä tuo reijen takaosa.

Sitte pyykkisatsin jälkee laittelin pyöräkamppeet päälle ja vetasin reilun kympin ripijämmällä tahilla Los Montesinosiin, ja 7m/s:n vastatuulessa hitaasti, mutta varmasti kämpille takas. Valot virittelin Montesinosin keskusaukion kupeessa Kankeeseen, ku oli jo hämärää, eikä miliisien kanssa kinastelu kiinnostannu, ja oliha se muutenki somempi kanssakulkijoijen katella jouluvalaistuksessa Kankeen selässä hoippuvaa Uunoo, ku valottomana kyykistelevää käppänää.

No tiistaina on hieronta...kyl se tästä johonki suuntaan oikenee...suunasta ei oo kyl mitään tietoo, mut tän ikäsenä pääasia on tuo liike, ilman suuntarajotuksia.

Mie yritän hetekalle heittäytymistä seuraavaksi, mut uni ei nyt taija kalloon tarttuu. Semmone on nyt viilis. Ku ei vaan tulis alotettuu noita ajatteluhommia. Sillo miut piru perii yön valvomisen jälkee.

Mäni "häneksi"

 

Mäni vähäse "säätämiseksi" ja "häneksi" koko tää päivän seutu tänään. Kävin aamupäivällä vihdoin irrottamassa Kankeesta sen lutona olleen eturenkaan vanteineen, ja toin tänne ylös lähempään tarkasteluun. Sehän oli siellä tallikerroksessa "lutistellu" jo sunnuntaista lähtien, kun henkiset voimat ei oo piisannu korjausyrityksiin.

Merkkasin päälyrenkaan venttiilin kohan ja otin sisärenkaan irti, ja merkkasin myös sen, että tiijen mitenpäin se paikallaan oli. Sitte vettä lavuaariin ja rengas täyteen ja kattomaa löytyykö kuplivaa kohtaa...löytyhän se.

Sitte tarkastin myös aiemmin vaihtamani renkaan vuotokohan. Pertsuikki...melkeen sentilleen samassa kohassa reikä. 

Sitte otin päälyrenkaan tarkempaaan tarkasteluun kirkkaassa päivänvalossa. Ja erityisesti tiirailin tuon molempien sisärenkaiden vuotokohan alueen. Ei näkynny päällä, eikä sisäpuolella mitään, vaikka nenällä oli rillit ja valaistus kohillaan. Sitte vielä rupesin taivuttelemaan rengasta, ja tunnustelemaa sormella sisäpuolta. No sieltähän löyty kohta, jossa sormeen joka kerta pisti, ja lopulta sain ongittua kumin uumenista pienen pienen metallisen piikin. No löyty syy, mutta jos tuolla pimeellä yötaipaleella ois tätä pitänny korjailemaan käyä, ei ois satavarmasti onnistunnu...ei ois nähnny edes sisärenkaasta vuotokohtaa, saati sitte tuosta ulommaisesta.

Sitte silmäilin tuota vanhaa päälyrengasta, joka on ollu jo pari vuotta vaihtouhan alasena, ja päätin, että eiköhän se vaihtoaika tullu nyt täyteen, ku kaikki höyhentä vähänki raskaammat tikut ja piikit mänee tuosta kyllä läpi melko helposti, kun koko gummi on halkeemia ihan täys.

Niinpä ratsastelin korjauksen jälkeen Kankeella Bikemanian pyöräkauppaan keskustaan, ja kysäsin, että oisko niillä aikaa vaihtaa päälyrengas, ja millon kävis päinsä? No nehän on jo Uunolle niin tuttuja, että muut hommat keskeytettiin ja alettii heti Kankeen katsastukseen, ja renkaan vaihtoon. Homma kävi säväkästi, ja samalla tiukattiin tuo jo kauan lonksahellu Kankeen "ratin" jatkoputki. Ja säädettiin etujarruja. Siellä on toisen puolen jarruvipusen jousi kuoleentunnu, ja sekin pitäsi kyl vaihtaa, mut sitte enskerralla.

Uuno oli taas kerran tosi tyytyväine saamaansa kohteluun ja alta kolmenkympin hintaan, jolla kohtelun sai, ja kaupan päälle ilmasen espanjan kielen kurssin. Suosittelen kyl paikkaa muillekin.

Parina päivänä oon käynny vähän jo juoksuu yrittelemässä, ja ehkä käyn vielä tänäänkin, jos ei mitään lisäsäätöhommia taas ilmene eteen. Yleensähän ne tuppaa kyl kasaantumaan samoille, viheliäisille päiville. Toivottavasti se päivä ei kuitenkaa olis tämä.

Costa Blanca Half Maraton. 14.11.2021

Hanne pikkusella hiekkapätkällä n. 500m ennen maalisuoralle nousua.

Kävästii sunnuntaina kattomassa Alivantesta Santa Polaan juostavaa puolimaratonkilpailua. Katteluosasto oli nyt ainoo jälellä oleva vaihtoehto jalkavaivasille jo vanhahkoille miehille päästä ees vähän viilistelemään kisatunnelmia.

Osanottajia ja katsojia oli tuhatmäärin tässäkin hyvin organisoidussa kilpailussa. Mie hiissasin itteni Kankeella Guardamariin ja sieltä mentiin Vesan autolla Santa Polaan. Sopivalle paikalle saatiin auto muutaman korttelin päähän maalialueesta. Samalla kertaa rannalla, maalialueen kohilla oli meneillään joku suppilautailijoiden kilpailu.

Tän jutun kirjottelu jäi vähän myöhäseen, ku eilen oli muuta suhraamista. Kisan jälkeinen Guardamarista Torreviejaan ei ihan mallikkaasti sujunnu, vaan se Kankeen etummaisen renkaan alareuna taas tyhjeni ilmasta, mut kertapumppauksella pääsin kämpille takas. Eilen lisäksi kävin kokeilemassa jalkaani, kestääkö se juoksuu. Kinkkasin reilun 10km:n reissun tuollla La Matan luonnonpuistossa vaan todetakseni sen tosiasian, että ei kestä. "Juoksua" lyhyellä askeleella ja hiljasella vauhilla pikku pätkissä 1,5km yhteensä. Hierontaan varasin kolmen kerran ajan ennen Suomeen paluutani. Renkaan alareunan paikkaus on vielä tekemättä sekin.

Juoksunumeroon oli mahollista printtauttaa myös juoksian edustaman maan lippu ilmotteli Jore.

Suppikisailua maalialueen kohilla rannassa.

Kateltii kisa-aluetta, ja mentiin oottelemaan ensimmäisten juoksijoiden saapumista sopiville kuvauspaikoille. Semmonen löyty hiekkapätkän Alicanten puoleisesta päästä. Tuo reitin hiekkaosuus on samassa paikassa, kuin tuolla Santa Polan puolikkaankin reitillä.

Sieltä jo sitten ensimmäiset juoksijat viuhahti ohitte.

Kisan voittajan ( Edwin Kiproto Tuitoek, 1:03:46) tyylinäyte. Hyvä on "pomppu", eikä kumpikaan jalka maahan ylety. Kuva: Vesa.

Naisten sarjan voittaja Yesica Mas Castany, 1:17:12.

Hanne vielä hymyssä suin kilometri ennen maalia. Sarjavoitto heltisi Pinosoa paremmalla juoksulla. Onnittelut!!!

Mukava oli sunnuntaipäivää siellä vietellä kattelemalla, mut ehkä vieläki lystimpää ois ollu myös ite päästä osallistumaan...

Kiitos Vesalle kahveista, kyydistä ja matkaseurasta, sekä toiselle autokunnalle kanssa. Ja nuoriso-osastolle läksyjenlukuintoa!

TULOKSET löytyy TÄSTÄ.