10k Rotary Elche 2025. 9.2.2025

Siellä se Uunoki jäykistelee maalisuoralla. Kuvien ottamine jäi nyt nollille, ku yritin juosta...heh...ois pitänny vaa keskittyy täl kertaa kuvien ottamiseen.

Kävästii tänää kilpajuoksussa Elchessä. Pääsin Jarmon ja Riden kyyvillä pelipaikoille, jossa koko autolline oli jo aikasempina vuosina kinkkailu ja kilvotellu useita kertoja aikasempinaki vuosina. Ajoissa oltii liikenteessä. Mie hyppäsin kyytille tuosta nurkan takaa Samperin Jose Garcialta, ni ei tarvinnu kenenkää koukkiloija tänne Valkosen Myllyn ykssuuntasille kujille.

Hyvin saatii auto parkkii Avinguda de Jubalcoin aveniidalle. Siintä sitte lähettii heti Atletismo Manolo Jaen urheilukentälle torsaalijen hakuun. Siellähän jo kytisteli tuttuja saman heimon väkee: Heltsu, Eka, Riitta ja Jyrki. Jyrki oli saannu kiusakseen lenssun, eikä voinnu nyt juoksuun osallistua, harmi juttu. No Riitta, Ride, Jarmo, Eka ja Uuno osallistu myös reitiltään mainijoon kisaan. Osanottajamäärä oli rajattu 1200 juoksijaan, ja kaikki paikat oli täytetty.

Kelihän oli taas kohillaan, auringonpaistetta, tuulta ei juuri yhtään ja lämpötila rapijat kymmenen astetta lähtöhetkellä, ja lämpesi siitä vielä lissää juoksun aikana. Reittihän on helppo, ja mutkia vähän. Satasen lähtöpaikalta kierretää vajaa kierros urheilukentällä, sitte parin liikenneympyrän verran vasurille, takasin kentän kupeeseen ja siitä vingutetaa tennareita 4km:n verran Elchen yliopiston Avinguudaa pitkin, ja sieltä sitte Avinguudan toista laitaa takasin. Joku ties kertoo, että tuo alun parin ympyrän koukkaus on joskus ollu kisan lopussa.

Sitte siihe omaan tyrimiseen. Miehän tein taas monennenko kerran jo pitkän pitkäksi perinteeksi muodostuneen "Uunon erikoisen". Paljo siihe suorituksee kuuluu yleensä myös välivaiheita, mutta lyhkäsesti ilmastuna siinä on pari ydinvaihetta: Alussa pää ei kestä, ja lähetää ihan liian kovaa, ja lopussa sitte tulee kova hyytyminen. Sillee käi nytki. Verryttely ja kaikki muu tuntu ennen lähtöö ihan mahottoman hyvältä, ja juoksuinto oli ihan tapissa. Lähtö tais olla melkolailla myöhässä jostaki syystä, ainaki reilut 5 minuuttia. Sitte lähettii ripijästi matkaa tekemään, Uunolle ihan liian ripeesti. Parisataa metrii ku oltii juostu, mie vilkasin Esijuoksijan näyttöö, 4:30 tahti...joo, se oli sitte siinä Uunon juoksu. Koitin siinä hidastaa vauhtii, ja hidastinki, mut jalat tuntu olevan ihan hapoilla ja raskaat ku uppotukit.

Jossaki reilun kilsan kohilla saavutin 50 minuutin jäniksen. Siinä ois ollu mahottoman hyvä paikka juosta, ison purukan mukana ja keskitahti oli sitä miun tavotekeskitahtia 4:59 mut parin kilsan jurnuttamisen jälkee Uuno alko siintä jäämää, ja juoksu tuntu entistä raskaammalta...tää peli oli pelattu ja pilattu jo heti lähössä, ja niskat kyömyssä ja tappijomieliala päällä kyykistelin mänemää. Viimesellä kilometrillä kulutin negatiiviseen "loppukiriin" aikaa jo 5:20 verran. Virallinen lippuaikani 51:35, jolla olin sijalla 17 M60 sarjassa, oman kellon keskitahilla 5:05. Matkaksi kello näytti 10,12 km keskisykkeellä 150, mikä on viikontakasta nappijuoksuu 4 pykällää korkeempi arvo.

Jarmo juoksi taas tasaseen ja hyvin 43 minuutin pintoihin, vaikka oli viikko sitten sadas maratoonirypistys siellä Murciassa. Eka, Ritva ja Riittakaan ei vissiin ihan yhtä tosissaan ollu ku joku uunoilija? Onnittelut meille kaikille juoksussa mukana olleille ja huolto- ja kannustusjoukoille Heltsulle ja Jyrkille. Ja kiitos autokyyvistä ja mukavista jutuista. Lystii kyl piisas yhelle päivälle, vaikka muovihampaijen kaikkiin koloihin jäi ehkä jotaki tästäki retkestä Elcheen.

TULOKSET linkitän TÄHÄN.

TotalEnergies Maratón Murcia Costa Cálida 2025. 2.2.2015

Ei näytä askel painavan sadannen maratoninkaan jälkee. Jarmon tuuletusta ennen maratonin maalia. Onnea kovasta suorituksesta!

Pitihän se vielä korkata ainaki kertaalleen tää kilvankoheltamine. Siihe sain hyvän mahollisuuven ku hyvät ystäväni jo vuosien takaa, Eka ja Heltsu tarjosivat kyytiä tänne Murciaan. Varasin mörskän täältä ihan likeeltä torsaaliennoutopaikkaa, Hotelli El Churrasta. Tästä on kisapaikalle kilsan verran. Mörskä oli kyl positiivine yllätys Uunolle. Kaikinpuolin ihan ok paikka ja helppo on tästä tallustella kisapaikalle Avenida de la Constitucionia pitkin.

Torsaalit käytii hakemassa, ja se toimitus hoitu ripijästi. Eka ja Heltsu lähti jalottelemaa omalle mörskälleen, ja mieki lompsuttelin omaa mörskää kohti, ja etiskelin pasta-, spagetti- tai pitsapaikkaa ennen hetekalle oikasuu. Ei oikee löytynny ku pissapaikkoja ku oli siestat ja sikijät vissiin mäneillään. No kyl mie sitte löysin pizzerian ja sain nokkani alle muonaa, kahvia ja aquaa. Käväsin sitte oman mörskän kahveteriassa vielä siemailemassa toiset kahvit ja sitte kolmantee kerroksee omalle tuvalle.

Torsaalien hakupaikan meininkejä.

Aamulla on sovittu, että ennen ylösnousuu kirmasen pimeessä Ekan ja Heltsun mörskälle, ja heivaan reppuni sinne niijen autolle toimitettavaksi. Vähän vajavaista tää kyl on ilman Olan mukavaa seuraa. Mukavampi oli aina sössijä porukassa, ku siitä sössimisestä ei tullu omalle kontolle ku puolet aina kerrallaan. Nyt ku sössii ni tullee aina omaan piikkiin kokonaine kerralla. Ola anto vinkin, että Torreviejassa olis maaliskuussa pariki kisaa? No pitää kattoo ens tuo huomine, miten vaikijaa se on, ja miettii vasta sitte jatkokirmailuita...kello jo rallattelee yheksää, ja taijan yrittää hetekalle oikasuu. Saapi nähä tulleeko uni? No ei heti tullu. Puolen kahentoista maissa vasta väsähin.

Kujilla aamuyöstä...

Sitte heräsin puolen viijen aikoihin. Kuppilat respan mukaan sulkeutuu neljän aikoihi, ja kujalla oli kovaäänistä keskusteluu, ja yökyöpeleijen kiljahteluva, joka sitte miutki herätti. No ihan hyvä suoritus Uunolta ku tukkiunta tuli kuitenki 5 tuntia. Aikaa oli mukavasti ruveta valmistautumaa kisavirittelyihin.

Olin aikatauluttannu alkuaamun työt ja menot tarkoin, ja mukavasti ajoissa saavuin Ekan ja Heltsun hotellille. Kohta ne jo näkyki aamupalan syöneinä respassa. Miun aamupala oli banaani, ja kylmää kahvia, jonka olin attanu mukaani jo Torresta. Kympin lähtöhän oli varttii vaille yheksän, ja Maratonin ja Puolikkaan puol kymmenen.

Hyödynsin nyt väljän aikataulun tunnin mittasella verryttelyllä. Porukka vielä aika harvassa.

Sitte mie lähin verryttelemää ku oli Huoltaja-Heltsun kanssa sovittu kaikki hommat. No myöhemmi selvis kyl, et Uunon kanssa sopiminen ja käytännön tekemine on kaks eri juttuu. Liikaretongit sain luovutettuu ennen lähtöö hyvin ja muisti ei siinä kohtaa vielä pätkinny. 

Verryttely jatkuu...

Sitte ooteltii lähtöö, ja aika läheltä pääs lähtemää ku karsinoijen välit otettii pois. Miullahan oli kolmoskarsina, joka määräyty tuon oman aika-arvion (52min) perusteella. Ilma oli ihanteellinen +8°C, vain vähän tuulta ja aurinkoista. Yritin lähtiä isompia koheltamatta rennosti liikkeelle. Täähän oli eka startti pitkiin aikoihin, ja jännitti kyl oma selviämiseni ehjänä. Eka kilometri meni 5:18 tahilla, ja toka 5:03. Loput sitte mäniki kaikki 4:55 molemmin puolin ja kellon mukaan viimene 150m mäni 4:20 keskitahilla. Neljän kilometrin kohilla kyl mietiskelin, että oon aika lailla tavotettani eellä ja epäilys ja väsymys alko kalvaa ottalohkoja....käykö taas Uunon entiset, eli liian kova alku ja vielä kovempi loppuhyytyminen? No ei nyt kyl käynny onneksi, vaan jaksoin loppuun saakka.

Maalissa sitte heti jatkoin pienen kakomistauon jälkee kävelyy muun porukan mukana, ja ihmettelin, että olipa aika keykäset tarjoilut täl kertaa. Katedraalin kujilta ku tultii ulos rupesin oottelemaa Heltsulla olevaa vaatesäkkiäni...ootteli...oottelin ja oottelin.

 Alko jo vähä olemaa vilu, ja sitte vasta muistin, että täällähän on eri paikassa se virvokealue. No siellä oli sakkia jo kaikki paikat täynnä, ja hätäpäissäni suuntasin kohti oluttynnyritelttaa. Ei onnistunnu sekään, ku ei ollu lippua...voi hitsi...no siintä sitkeesti jonottelemaa olutlippua. Viimein onnisti ja sain oluven ja heittelin sen janoseen helttaani hetkessä. Pois yritin jo alueelta useampaan kertaan huonolla menestyksellä, mut sitte näin Heltsun ja ulosmenopaikan. Heltsu ilmotti et olin kisan keulilla ja viel kerkisin poodijumilleki housut vähän nilkoissa. Jumittelu oli nut vain juoksijoille varatulla virvokealueella. Ei meitä ollu jumittelemassa ku kaks kääkkää, vaikka sarjaan oli 21 ilmottautunutta. Maaliin ei ihan kaikki yltänny.

JARMO JUOKSI SADANNEN MARATONINSA, MIKÄ ON HATUNNOSTON ARVONEN, JA PALJON TYÖTÄ VAATIVA SUORITUS!!!!

Suomalaisjoukkue. Kuvasta puuttuvat Hanne ja Jore, ja Petri ja Uuno on kameramiehinä.

Hanne, Petri, Eka ja Rovaniemen mies juoksivat kaikki puolikkaan. Oli siellä muitaki suomalaisia mukana. Nyt ei jaksa käyvä enää tuloslistoja pläräämään ku väsy vetasi rennonvetelään ruumiiseen. Onnittelut ja suuret kiitokset mukavasta päivästä mukana olleille! Mitenköhän kävi Vesalle Alicantessa?

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Santa Pola ja ohraleipä

Kävästii viime viikonloppuna Santa Polan puolikkaalla. Yks juoksi ja loput ei juossu. Jarmo oli se, joka juoksi, ja Heltsu Eka eikä varsinkaan Uuno juosseet. Mukava reissu hyvässä porukassa ja samanmoisessa aurinkoisessa ilmassa.

Jarmo juoksi komiasti alle viimeaikasten tulosten alle 1.35:n aikaan. Juoksijoita oli taaskin melkonen määrä, yli 6000, ja keulilla oli taas joukko tummahipijäisiä ammattijuoksijoita tuolta välissä olevan meren lämpösemmältä puolelta. Alle tuntiin mentiin keulilla.

Otti tuon Garminin Esijuoksijan (malli 235) kanssa ohraleivoksen. Tai tarkemmin sanottuna sen sykkeen mittauksen kanssa. Eilen ihmettelin ku aamulenkin jälkeen ilmotti leppuutusajaksi vaan 5h, ja syke oli siinä 90 tietämissä. Normaalisti tuommosen satsin jälkeen laite on ilmotellu 120-130 keskisykkeitä. Sitte iltapäivällä toisella satsilla ei enää mitannu ollenkaan sykettä, eikä laitteen perspuolen vihree valo enää syttynny ollenkaan. Siitähän jää nyt monet toiminnat puuttumaan kun ei syketietoo ole saatavissa.

Sitte nyt yöllä ku heräilin puol kolmen aikaan ja en saannu unen päästä enää kiinne, rupesin kattomaa tuota vekotinta rillijen kanssa vähä tarkemmin. Syy siihen valon palamattomuuteen lienee ihan selvä. Tuossa vihreetä valoo lähettävässä kohassa on selkee halkeema, eli näyttää kyl siltä, että siihen en omilla Uunotempuilla saa sitä valoo sinne taijottuu takasin mitenkään. 

Laite on ollu miulla käytössä jo varmaan yli 10 vuotta. Yhen kerran oon rannehihnan joutunnu vaihtamaan, mutta muuten se on pelittänny koko aika kiitettävästi, ja tuo pikku lasin halkeeminen kyl johtuu siitä, että se on tippunnu useita kertoja advalttiin ja kivilattijoille, eikä semmosta kestä mikkään lasista valmistettu osa.

Taitaa tulla Decathlonin reissu tänään Uunolle

 Kankee on siihe retkeen hyvä vekotin, jos vaan kumit ja Uuno kestää. Harkihen myös vahvasti 10km:n juoksuun osallistumistani Murciassa reilun viikon päästä. Siellä oos tarjolla myös täyven Maran ja puolikkaanki juoksumatkoja parempikuntosille.

Kattelin tuossa netin syövereistä Garminin kelloja. Habanerasin ForumSportissa näyttäs ja vekottimia olevan, ja suunnilleen saman hintasia, esim Forerunner 255, joka saattas olla hyvä miun lompsalle maksaa reilut 200 €. Taijan syöksyy sinne heti ku niijen saluunan ovet aukijaa aamupäivällä? Takuuhan niissä lienee 2v ja ostokuitin ku säilyttää ni toimii takuu myös Suomessa.

El Campello 5k. 12.1.2025

Hanne ja Liisa tänäänkin boodijumilla.

Kävästiin tänää El Campellossa. Suomijoukkiosta juoksivat Hanne, Liisa ja Vesa. Markku ja Uuno oli joukon jatkona huoltajina, ja valmennuspäällikkö joutu jäämään kotiin lenssun takia.

Hanne vauhissa.

Vesahan lupautu Hannen hakemaan kotiovelta, ja mieki pääsin siinä siivellä mukaan kattomaan toisten juoksua. Ite en lahtenny keuhkojani rasittamaan vielä, kun vasta muutaman päivän on pystynny juoksun tapasta tekemään sairasteluijen takia.

Sitte oltiinki jo perillä ja auto parkkiin ja dorsaaleita jonottelemaan.

Liisa palauttelee.

Ilma oli mukavan sopiva +15°, mutta navakka tuuli haittasi vähäsen. Matkanahan siellä oli 5km, mut juoksijoilta saadun palautteen ja aikojen perusteella se ei ihan niin pitkä ollu? Reitti kulki rantapaseoo pitkin reilun kilsan päähän, ja sitten takasin. Homma tekastiin kahteen kertaan.

Vesa vääntää.

Norberto vaimoineen oli myös kisaamassa, ja sönkkäsin kurkun kähiäksi ennen lähtöö samaa ikäluokkaa olevan espanjalaisveteraanon kanssa. Sitte kisan alussa alko jo aurinkoki paistamaan ja lämmittämään mukavasti luita ja niijen ytimiä. Lähtöö saatiin suoritettuu, ja myö siirryttii Markun kanssa rantapaseolle seuraamaan kisaa. Se mäni nopijasti läpi ja kohta piti siirtyy takasin maalialueelle.

Norberto notkistelee.

Vesa toi virvokejonon jälkee Uunolle kylmän olusen ja Hanne kohta perään toisen. Luovutin toisen Markun hoijeltavaksi. Siinä sitte setvittii tuloksia ja parin reklamaation jälkee saatii Hanne ja Liisa poodijumille, mut Vesan neljännen sijan kirous jatku vielä tällä kerralla, mut sekin oletettavasti kohta loppuu?

Onnittelut juoksijoille ja Vesalle kiitos kyyvistä ja kaikille mukavasta päivästä El Campellossa. Valmennuspäällikölle pikasta toipumista!

Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.

Täyspainosta jo vihdoin

Vähän oli takkusta ja tautista tää Uunon Torreen tuleminen täl kertaa. No koko vajaa kuukaus tuolla Perslantijan perukalla oli sitäki takkusempaa. Paleli koko ajan ja erinäisissä lääkinnällisissä riennoissa ja testeissä piti rampata harvase päivä. Puoltoista viikkoo vaivannut lenssu oli se viimene riesa ja Suomessa oli mentävä enen tänne lähtöö yksityisen puolen lääkärille hakemaan pillereitä. Jos olis yrittänny kunnalliselle puolelle, siellä 7-9 tunnin jonot, eikä tautihorkassa tuommosen ajan viettely kiinnostannu niin paljoo, et sitä oisin ruvennu yrittelemää ja siihen vielä apteekkireissu päälle.

Lähelle kahta satasta makso lekuri, ja pillerit päälle. Ei kannattas sairastua. Tällä Torressa oli olo vielä seitin ohut monta päivää, mut nyt on pari päivää saannu paahtaa jo täysillä kaikenmoista normaalielämän askaretta. Eilen oli myös toimelias päivä, pari kahvireissua pyörällä, parturissa ja kaupassa käynti pyörällä, pyykin pesu ja ruuan laitto ja illansuussa auringon laskun aikoihin kävin vielä vitosen nilkuttamassa juoksuntapasta ja pari kilsaa kävelyä. Oli kyl mukava hölkkäillä tuolla suolajärven rantamaisemissa reilun 20°C:n lepposassa kelissä, ja katella auringon laskua välillä. Hetekalle jo kasilta ja sittenhän tietysti herättiin jo kahelta keskiyöllä. No sain kuitenki pari tuntii vielä piehtaroitua hetekalla ennen ylösnousua, mikä oli hyvä juttu.

Tavallinen "tahvoilu" jatkuu täällä entiseen malliin.

Paineet oli matalalla

Kuva on Los Montesinosista viime sunnuntaina.

Kovasti on ollu paineet matalalla viimesinä päivinä. Niin ottalohkoissa kun Uunon verenkierrossakin. No verenkierron paineijen normalisoituminen ei oo mikään huono juttu, ja todennäkösesti tuo syksyllä alotettu pillerien syönti on sitä auttannu mataloitumaan? Senverta synkissä vesissä uiskentelin kuitenki, että en jaksannu sunnuntain mukavasta häppeningistä kirjotella sanaakaan.

Ottalohkojen paineistuksen mataloituminen vetää aina Uunonki suupielet ala-asentoon ja muutenki mielen matalaksi ja luurangon muutenki veteläksi. No siihenki tuli Uunon mielen ja ottalohkojen paineijen kohotukseksi onneksi korjaus tänä iltana vuokranantajan viestin muodossa. Myöhän vaihettii sitte kyl useitaki viestejä, ja hommat selvisi kaikki parhain päin meijän molempien kannalta.

Harmillisin homma omalta kohalta oli se, että jäin erinäisten väärinkäsitysten/väärinymmärrysten takia homman maksumieheksi, eikä ne kumpikaan "-käsitys" eikä "-ymmärrys" johtunnu miusta.

 No paskanko väliä noilla tineroilla sitte loppupeleissä kuitenkaan on. Miulla niitä on ollu tämmöselle Uunolle ihan tarpeellinen määrä käytettäväksi. Mie en niijen tineroijen päälle muutenkaa mitään ymmärrä, enkä pijä niitä elämän tärkeempänä asiana, vaikka visusti niijen vähyyen takia on vähän aina elettävä. Jos on maha täys ja juomaa kaapissa enempää ei juuri ihmine eikä Uunokaa tarvi. Kaikki muu mänee jo vähän röystäilyn puolelle. Sitä on tehnny Uunoki.

Tämän "sätän" takia jouvuin tilaamaan uuven ja ennakkoo aikasemman lennon itelleni, ja hylkäämään sen Guardamarinki viimesen oljenkorsikisan. Siinä ois ollu mahollista osallistuu ees kerran tänki session aikana kilvanjuoksentaan. No tammikuussa tullaa sitte taas uusin innoin, kinkun täyttämin rinnoin ja polvipatein takasin, jos pääsen tekemään ees jonkunmoisen jatkodiilin viikatemiehen kanssa...vuntsailee Uuno hetekalle käyvessä.

Crazy Jeans ja "Alan mies"

Lähes tyhjä La Valetan rantabaari.

Joopa joo...tänää lähin taas kokeilemaa pystyssäpysymisen tuuriani ja kipeitä lumpijoita pyöräilemällä. Ens säntäsin Kahvillaan kahville.

Siintä jatkoin Nobelin Alfrettia, ja Locosin rantaa pitkin ydinkeskustaan. Vielä pystyssä...mahottoman hyvä juttu. Sitte jatkoin viimesen könyämispaikkani ohi. Edelleen ilman isompia lommoja. Rupes jo tuntumaa ihan mukavalta, vaikka polvet turvoksissa teutaroinki pyörälläni hitaasti eteenpäin. Suikkasin Bikemanian tien liikennevaloista oikialle ja jatkoin Urbano Arrequin Kallee pitkin Aldille ja siintä ison tien ylitte turvallisesti suojatietä pitkin la Valetan alkukujille.

Kari-vainaan asunnon kiersin ja jatkoin alas la Valetan rantaan. Siinä tuli sitte vastaan rantabaari, jossa oon meinannu monet kerrat käyvä, mut en oo käynny. Nyt käväsin. Siihen ku baaritiskille pölähin ajolasit ja "potta" päässä, tiskillä notkahellu metrin mittasen rastatukan omaava mies tokas miulle naama ilosessa hymyssä, että "Crazy Jeans"....heh...en mie siitä häkeltynny enkä pahastunnu yhtään vaan vastasin hymyssäsuin oitis, että joo niin on mutta niijen sisällä oleva on vielä hullumpi.

Sitähän ei voi varmuuvella sanoo, mutta miehen ulkonäkö kyl viittasi siihen, että on oltu baarialalla kyl useampi vuos ja siellä ostopuolen organisaatiossa. No ulkonäkö kyl usein pettää, eikä ihmisiä muutenkaan pijä sen mukaan luokitella. Mie kyl yritän kovasti suhtautuu kaikkiin ennakkoluulottomasti, vaikka se usein on vaikeeta ainaki Uunolle.

Tilasin juomani ja kattelin avaraa merimaisemaa ilosella mielellä. Poislähtiessä maksoin laskuni ja perääni sain iloset huuvot baarin tarjoilijalta ja alanki mieheltä pienen rupatteluhetken jälkeen.

Siintä jatkoin patellat ja nokka punottaen rantakatuja pitkin takasin mörskälle. Kuranen ranta oli ihan täynnä porukkaa rillaamassa aurinko- ja omiakin rasvojaan. Lokosella rannalla ei ihan täyttä ollu. Mie jatkan illanviettoo pyykinpesun, ruuanlaiton ja pyykkien kuivumaan virittelyn merkeissä.