Medio Maraton Torrevieja, 25.2.2024

Vetskun naamataulu oli melko ilonen hetki ennen lähtöö. Lähtö oli varmistettu vankilaverkolla, ettei kukaa enää pääse perumaa juoksuaikeita tässä vaiheessa. Kuva: Sari

Joo, meinasin jättää koko kirjailemisen tältä päivältä mut kolleega ko pyysi, ni rupesin "nypläämään" kuitenki jotaki otsikon asian vierestä.

Miulla ei ollu nyt itellä puhe-elintä ees mukana ko siellä on niin pajo asioita, mitä en tässä vaiheessa elämääni halua söhlätä ainakaan puhe-elimen hävittämisen takia.

Vetskun sijotus tänään kakkonen. Kuva: Sari

Eli Torreviejan puolimaratonissa juostun 5km:n kilpailu oli miulla ja Vetoketjumiehellä tänää allakassa. Vetoketju tuli miuta hakemaa aamulla ja ajoissa lähettii ja vietii auto Alzheimerin talon lähelle. Keskustaa ei tarvinnu ees ajatella yrittämistä, ko kaikki oli autoja pullollaan ja aika ois männy harhaillessa.

Siintä hilppastii kisapaikalle. Puolikkaan kisa oli jo käynnissä, ja meijän jengistä siellä juoksi Jarmo ja Petri. Niin paljo oli söhläämistä et ei nähty raskaan matkan raatajia ku maalialueella kisan jälkee.Osa meijän porukasta oli sairashetekoinnissa eikä päässy osallistumaan ollenkaan. Pikaisia toipumisia hetekalle!

Puolikkaan juokssijat Petri ja Jarmo. Vellihoisut juoksi vaan vitosen. Kuva: Sari

Samanmoine railakas ja reipas oli meininki, ja porukkaa oli posket pullollaan joka paikassa. Myö etittii ekaks tavaroijen säilytyspiste ja siitä pompittii Varto-kepappii kahville. Siitä sitte molemmat eri suuntii verryttelemää. Sitte jo oli aika lönkätä lähtökarsinaan. Alpon kanssa siinä verytellessä muutamat kerrat vaihettii kuulumisia ja näkemisiä.

Ennen lähtöö oli hiljanen hetki...miulta mäni kyl ohi minkä takia...uuno kun olen. Sitte päästii hölkälle. Uuno oli ennakkoon ajatellu, että alle 5min/km ois hyvä päästä, ja sillä mielellä kelloo vilkuilin. Eka kilsa oli 4:56 eli ihan sopiva alku, toka oli 4;58, eli vieläki ihan ok.....sitte loput mäni hiukan kiihtyvällä vauhilla, ja viimen oli 4:46, mut sehän on vähän loivaa myötämäkee. Loppuaika oman kellotuksen mukaan oli jotaki 24:27 luokkaa.

Puolikaan juosseet Jarmo ja Petri olivat kovasti tyytyväisiä tuloksiinsa, niinku oltii myöki Vetoketjumiehen kanssa. Espanjalaisista Mariano ja Susimies Norberto ja siippansa olivat kaikki pootijumilla, niinku myös Apollanan mies. Nimi ei nyt tuu millää uunon vanhenevaan, ja pätkittäin toimivaan mielen hipukkaan. Mariano oli koko kisan vanhin osallistuja. Bueno. 

Lopuksi kiitokset kaikille, juoksijoille ja kannustusjoukkioille. Aina se tossu vähä ylemmäs singahtaa ko uuno-nimen kuulee...heh...ja uuno on täällä niin yleinen nimi, että uunon juoksut ei ikinä jää kannustuksesta kiinne.

Uuno-töyhtöhyyppä patsasteluasetelmassa. Kuva: Alpo

Tuloksii en rupija enempi vatkaamaa. Ne löytyy TÄÄLTÄ.

On maalima mallillaan

On ollu viimeviikkoina kovasti kiire kaikenmaaliman hommien kanssa, eikä lokiakaa oo kerinny päivittelemää. Lähipiiri kyl on tietosia ollu, mihi uunosen aika on männy. No nyt näyttää siltä usiamman kahvikupposenki jälkeen, että unta ei helposti tänää "alkuillasta" oo Uunolle tarjolla ihan heti. Johtuuko nyt siitä, että villaroin vielä säkkipimeessä Otavaan kahville toiselle puolelle Torreviejaa ja siintä takatulomatkalla poikkesin vielä kauppaan muonavatastoja täydentämään.

Äske lukasin otsikon jostaki lehestä, että hakkerit on hakkeroinnu hallintaansa 3 miljoonaa hammasharjaa? Ei perhana uuno kyl ymmärrä mitä järkiä on tommosta tehä...kolme miljoonaa käytettyy hammasharjaa hommata itellesä? Mie en kyl hakkerois yhtäkään toisen hammasharjaa itelleni. Piti käyvä veskissä ihan vasiten kurkkaamassa onko oma hammasharja vielä tallessa, vai onko se joutunnu niijen kolmen miljoonan porukkaan. Siellä jökötti entisessä paikassa ja samassa asennossa mihin sen viimesen käyttökerran jälkee olin laittannu. Huokasin helpotuksesta.

Sitä vielä jäin miettimään, että mitä tuo hammasharjahakkeroija pistää ammattinimikkeekseen, jos esmerkiks Kelahenkilökunta tai muu virallisempi instanssi sitä lähestyy? Pistääkö että hammasharjojen hakkeroija? Ei kyl oikee hyvältä kuulosta, ei ollenkaan, ainakaan uunosen kielikorvaan. Ja minkälaine määrä työtä pitää tehä tuon kolmen miljoonan kappaleen hakkerointiin? Luulis, että siinä on melkonen savotta? Ja minkä hitsin takia?

No eipä tätä uunonkaan ammattinimikettä "eläkeläinen" passaa kyl kaikissa piireissä ääneen toitotella. Varsinkaan, jos vielä toteaa, että "hengissä oleva eläkeläien". Siintä seuraa hirveetä närää ja närästystä. Siihe ko vielä lissää, että talvet viettelen Españassa, ni tappelunnujakka on ilmeinen. Ja edelleen jos vielä lisää sen, että fyysisesti lähes terveenä, ni vähintääki puukot ja kirveet alkaa heilumaan. 

Kovasti kohelsin tänäänki kaikkien, omasta mielestä hyvien asioijen eteen, ja tyytyväisenä heittäyvyn hetekalle oottelemaan, että uni tarttusi jo vihdoin uunonki silmäluomiin. 

Lentoveneen pianon pimputtaja

Vaihoin maisemaa ja matkapäivä on aina yhtä "mukava". Aamulla piti varmistaa kulku- ja muijenki neuvojen toimintaa. Kuuvelta lähin -24°C:n lylmyyvessä tarttailemaan ja lämmittelemään Nipponin pollee, eli Rusinanttee. Polle pörähti ilosesti "tulille", ja ajelin Utin ABC:lle kahville Kouvolan kylän halki. 

Iltapäivän puolella sitte jälkikasvu nakkasi miut Hgin lentoveneasemalle. Siellä olin hyvissä ajoin, ja sain sörkittyä itelle lastauspassin ja laukkuliimapaperin, mut laukun kanssa oli vaikeuksia saaha se laukunsyöjälaite hyväksymää miun laukkuu sisuksiinsa. No kyllähän se sitte virkanaisten avustuksella senki sisäänsä lopulta hotkasi, ku vaihettii toiselle laukunsyöjälaitteelle. Skannerissa kuulemma ollu ongelmia?

Sitte jo lastauspassin avulla jatkeskelin aina niin "turvalliseen" ja "mukavaan" turvatarkastuksen strip-tiisi esitykseen vöitä ja muita retonkeja reuhtomaan hampaat irvessä irti runkonsa ympäriltä. No ite pääsin nyt poikkeuksellisesti ilman mitään "kunniamainintoja" kyykkäämään koneen läpi kansainvälisemmälle puolelle, mut reppu ei päässy, vaan se jumahti koko linjasto, eikä ulos tullu kapsäkin kapsäkkiä. Ooteltii pitkä tovi, ennenku kiireiset asiakkaat saivat omat säkkinsä käsiinsä.

Näytti, että vene lähtee lähes ajallaan, mutta toisin kävi. Lähti tunnin myöhässä...ei ollu enste kapun ilmotuksen mukaan push back- vekotinta, joka ois saannu veneen peruutettua kiihytyspaanalle. Veneissä ei liene peruutusvaihetta? Sitte löyty vekotin, mutta ei löytynny vekottimen kuskia? Tunti siinä vierähti koneen sisällä ootellesa, ennenku venho viimein hiissaantu oikijalle kaistalle ja sai ilmaa siipiensä ja runkonsa alle.

Siinä veneilyn lomassa sitte mietiskelin, miksi veneisiin pitää hiissata aina piano? Jos tulee mikä tahansa ilmotettava asia, ni soittoäänen perusteella palkattu pianon pimputtaja pimpauttaa ylä Ceen tai ylävitosen enneku ilmotus julkastaan sanallisessa muodossa. Tuon yhen nuotin pimpauttamiseen riittäsi miun mielestä vaikka urkuharmoonilla tuotettu pimpautus, eikä tarvisi painavaa pianoo sinne sisälle raijata, ko muutenki on ainane rutina noista asiakkaijen lisäkiloista ja veneilypensojen hinnoista. Harmooni on paljo keykäsempi ku piano, ja siinäki on riittävästi nappuloita tuon pelkän yhen nuotin tuottamiseksi. Uunoki luultavasti pienellä reenillä saattasi tuohon hommaan vielä pystyä. No eipä juuri enää muuhun.

Yhen maissa olin mörskällä, ja nakkasin uuven lämpöpumpun päälle ja nukahin heti. Iloo kesti nelisen tuntii, ja heräsin armottomaan oikeen pohkeen suonenvetoon. Armoo anelin, ja se autto, mutta unet jäi nyt vähäsiksi ja luomet on vielä väsymyksestä lunkallaan ja pohje kipijä tuosta "vetoherätyksestä". Ysiltä on lähettävä kauppaan.

Guardamarin iltahuki

Joululoman viimosen työpäivän aamu.

Vähän haikijalla mielellä lähti viimeselle työpäivälle ennen joululomaa. No mukava on kyllä lomaillakin kun pääsee näkemään sukulaiset ja tutut. Eilen illalla piti paahtaa ylitöissä hikipäässä Guardamarissa pitkälle iltamyöhään. 

Miehän olin ekaa kertaa löysihommissa itsenäisyyspäivänä Guardamarissa. Mukava visiitti oli kyllä kertakaikkijaan tuo retki. Työvuorot on loppunnu kaikkina aikasempina vuosina ennen tuota Guardamarin iltahukia, mutta nyt sain senkin koettua.

Senverta vyysisesti "kovvoo hommoo" on tuossa iltahukissa, että piti vähäse verrytellä lihaksisto vetreeksi Guardamarin palmupuistossa. Retonkeja piti myös ruveta vähentelemään työvuoron vaatimaan oletettuun retonkitarvetasoon. Jätin kuitenki uuven eväskassista löytyneen rätin päähäni hineeksi. Sille on kyl käyttöö joululomallakin pipojen ja karvareuhkien alimmaisena kertana.

Huki ei kyl hyvin alkannu, ku kaikki sähköt mäni poikki just vuoron alussa, ja tuli säkkipimijää, ja Uunohan siintä hätäänty hirvijästi. Toiset toppuutteli hätääntynyttä Uunoo, ja sano, et tää on jokakertane homma. Ei hätää.

Sitte päästii jo alottamaa työhuki. Hirvee oli ryske ja rytinä. Tykit ja muu soittokunta vingutti kaikkia mahollisia äänipelejä, ja ukkoo, akkaa, kättä ja jalkaa oli ilma ihan sakijana, savusta, metakasta ja muusta moskasta puhumattakaan. 

Työhukin alutus (5;19) onnistu nyt Uunolta paremmin ku edellisellä kerralla ainakin kellon mukaan, vaikka vähän muuta epäiltiinkin porukalla hukin jälkeen. (5:19/4:54/5:20/5:14/5:12/5:09/5:17). Tuo toinen kilsa oli kyl vähä ripijä näin jälkikäteen ajateltuna, ja siltä se kyl tuntuki. Aloteltii huki Petrin kanssa samalta työskentelypisteeltä. Petri sano, että Uuno paineli näkymättömiin lähössä....no jossaki vaiheessa ennen hukin loppua Petri oli tehnny Uunolle saman tempun ku sai työn suoritettuu loppuun ennen Uunoo.

Guardamarin Mariano oli myös mukana täälläkin. Tehtii suunnillee yhtä hitaalla tahilla töitä, mut jossaki ennen puoltaväliä Marianon tahti vähä kiivastu ja Uuno jäi jalkoihin. No loppuosalla Marianolle tuli ilmaisesti pohjeramppi ja Uunon tahti pysy suunnilleen yhtä hitaana.

Kiitos kaikille työkavereille mukavasta viimesestä työhukista! Oli kertakaikkisen lystikästä!

Tätä ku nypläilen valmiiksi ja kattelen ulos lentoveneen ikkunasta mitä sieltä näkyy...onko pilviä, jäätä vai lunta, vaiko niitä kaikkia...hyi. Pitää ruveta latomaa lisää retonkikertoja, mietiskelee Uuno.

Lappu- ja retonki vähennys

Työteliäs oli päivä, ja mukava oli taas aamulla ylös nousta ja vejellä räppänät ja sermit ylös, sekä todeta, että aurinko siellä paistelee pilvettömältä taivaalta.

Aamupäivä mäni lumilapijon käyttöö valmistellessa, ja tiskihommissa, mut iltapäivällä jo pääsin tuoho vapaa-ajanki viettoon. Tarkotus oli yrittää juosta yhtäsoittoo 7,2km:n matka.

Alottelin sessijon 2,5km:n mittasella kävelyllä tuonne La Matan liikenneympyrän taakse. Siintä sitte kirmasin yli Suolajärven purkuojan Peltomarkkinoijen pitopaikkaan. Siellä käännähin takasin, ja toppasin tasan mittarilukemaan 7,2km. Keli oli juoksusouviin ihanteellinen, aurinkoinen, ja seinäpito pomppukenkien pohjissa kuivalla äsfaltilla. Vastatuuli vähän hillitsi menomatkaa.

Jokuhan tuossa Uunon kehossa tuntuu kyl mättävän, kun yhtäjaksonen hitaastikin yritetty juoksu tuntuu ylivoimaselta ja vaikijalta tehtävältä. Kestävyysharjottelun puute? Vanhuus? Vai joku muu? Siinä Uunon ehotukset mahollisista syistä tähän veikeuteen. 

Esijuoksija ehotti harjotusvaikutukseksi 4,5, ja maksimisykealueella (5) olin 78% koko reilun 40 minuutin ajasta, vaikka tarkotus oli vaan pysyä juoksun tapasessa liikkeessä tuo 7,2km:n matka! Kesisyke 138 täräystä/minuutti. Keskitahti 5:38min/km.

Saa nähä mihin vauhtiyritykseen päädyn tän perusteella tuolla Guardamarissa? Siinähn pitää yrittää huomijoija nuo lappu- ja retonkivähennykset, kun yrittää ajatella optimivauhtiaan siellä. Lappuvähennyshän tulee siitä kun numerolappu isketään rintaan, ja retonkivähennys siitä, kun kisavarustuksena retonkeja on vähempi ruumiin päällä, kun tällä lenkillä oli.

No sitte laiton resonanssikattilaan loput jääkaapissa olevat 2 porkkanaa kiehumaan, ja Vacuno-jauhelihat ja sipulit pannulle tirisemään. Mausteeksi suolaa, mustapippuria ym. , tomaattimurskaa ja ketsuppia ja Thaimaalaista sweet chili soossia perään, ja lopuksi vielä pakastevihanneksia pakkasesta. Tuli kyl Uunon suun mukasta jälleen kerran. 

Nyttehä tunti on vierähtänny Olan miulle lahjottamat kuulokkeet korvilla, ja kaikenmoista musiikkia oon kuunnellu. Pääasiassa Fleetwood Macciä ja Nirvanaa...erityisesti tuo vanha David Bowien (josta en erityisemmin tykkää sen äänen takia. Sanoittajana kyllä hyvä) vanha kappale The Man Who Sold the World, Nirvanan Kurt Cobain'in esittämä tämä versio on hieno, ja riipasee Uunon vanhaa ja riutunutta sielua ihan pohjamutia myöten. Sanat ja Cobainin ääni sopii kappaleeseen kun nakutettu. Ja paras kappaleen kohta on tuo lopun sellon ja kitaran harmonia.

Mänee jo vissiin liikaa Uunon pimijän sielunelämän puolelle....

Nirvana: The Man Who Sold the Word

Resonanssikattila

Riisin keittoa resonassikattilalla. Tässä lusikka lisäpainona kattilan käsikahvan päässä.

Törmäsin täällä Iberiassa ihmeelliseen keksintöön, eli resonanssikatilaan. Resonanssi oli miulle ilmiönä kyl tuttu tuolta tekniikan puolelta, mutta se, että ilmiöö käytetää hyväksi kattilatekniikassa oli miulle täysin uus ja aluksi hiukan mystinenkin asia.

Kattila näytti ihan tavalliselta kattilalta, mutta heti kun siihen lastasi esimerkiksi läjän riisiä ja sopivan määrän vettä, ja pisti sen keraamiselle tasolle, ja lämmöt päälle, se rupesi resonoimaan, ja siirtymään pois itekseen levyn keskeltä sen asetetulta paikaltaan.

Aluksi ei riisin keitosta tahtonnu tulla mitään, kun piti kytätä ja vahtia sen liikkumista tasopinnalla, ja siirtymistä sivuun pinnan lämmittävältä osalta. Kattilan kahvaan asetetulla lisäpainolla pystyi kuitenkin vaikuttamaan kattilan resonanssitaajuuteen, ja sitä kautta myös kattilan liikkumiseen tasolla.

Lopuksi kuitenkin tajusin miten kattilaa pitää oikeasti käyttää. Kun säätää tason lämmityksen maksimiteholle, eli yheksikköön, tällöin voi huoletta jättää kattilan vahtimatta, koska se siirtyy automaattisesti itekseen pois kuumimmalta paikaltaan tason lämmityskohdan keskiöstä...todella kätevää.

Nyt ei tarvi enää kattilaa kytistellä ensinkään. No muuta kytisteltävää kyl Uunolla loppupäiviksi piisaa siellä ja täällä.

Pumppuvaikeuksia

 

Kuva Uunon kotinurkkien poluilta.

Eilen sain itteni väännettyy lenkille tuntii ennen auringonlaskuu. Väsytti koko päivän, eikä tuo vajaa reilu 11km juoksu/kävelylenkki olotilaa muuttannu. Kintut on todella väsyneet, ja juoksu väkinäistä. 

Mörskällä ei oo ilmalämpöpumppuu, ja mörskä on yöaikaan viileähkö. Luvattu on kuitenkin, että pumppu asenettaisiin Joulukuun aikana mörskään, mutta sen varaan ei koko elämää kannata laskee.

Eilen singahin Kankeella hakemaan vielä pimijään aikaan matkasäkkiini uuven hihnan varustettuna parilla nimilapulla. Masan mäki hapotti kinttuja entisestään. Ei ollu hihna hinnalla pilattu. Jotaki euron ja kahen välillä. En nähnny tarkasti hintaa ko rillit jäi mörskälle.

Pumpun puuttuminen on kuitenki hyvää henkistä valmistautumista Joulutaukoon lumen ja jääninosten keskellä. Tänää saa juoksentelu jäähä välliin kokonaan. Kankeilla kyl voipi.