Vatsa Qatari

Viidakoitunnu etupiha ennen Uunon käsittelyä.

Tää päiväki mäni ripijästi ja ratevasti taas iltaehtoolle asti. Aamulla kävelin tuoho kilsan päässä olevaan H-konepuistoon ja liikuttelin itteeni eri telineissä lisättynä muutamilla dippilöillä ja etunojapunnerruksilla puiston penkin reunaa vasten.

Siintä jatkoin meren rantaan ja edelleen vanhalle asunnolle ja Calle Perseon kautta Cortes Valencianalle ja mörskälle takasin. Kävelyttänny ois kyl enemminki, mut tuo kipijäksi äitynny Aquileeran kantapää estää tehokkaasti isommat kirmailut ja säntäilyt.

Kämpillä sitte lämmittelin eilistä muonaa, söin, ja sitte rupesin jatkamaa tuota kesken jäänyttä pihan raivuu hommaa. Kahella kauppakasilla kanniskelin kuution verran katkasemiani viidakon erilajisia kasveja muutaman sadan metrin päässä olevaan tömsteriin. 

Miullahan ei mitään lupaa, eikä velvotettakaa tuohon hommaan ollu, mutta ei kärsinny katella tuota pihaviidakkoo enää. Nyt on jo parempi.

Monet jalkapallouutiset oon lukennu ja senverta alko Uunoo nuo surkijat uutiset närästämää, että sain taiottua itelleni vatta-qatarin. Kaikenmoista korruptioepäilyy ja muuta kakkaa on ilmoilla senverta, että kisoja ei tuonne ois pitänny hiissata ensinkään.

Huomine päivä alkanee Kankeen eturenkaan alareunan paikkauksella. Syyhän oli taas se normaali, elikä tuo Perhanan kasvin piikki. Kun vein kyntökalustoo takasin varastoon huomasin, että eturengas oli vähän löysänlutjakka alareunastaan. Nostin Kankeen ulos aurinkoon tarkempaa tarkasteluu varten, ja heti huomasin, että siinähän taas törrörttää tuon Perhanan kasvin piikki. Sen kun nykäsin pois rengas tyhjeni hetkessä....jatkuu aamulla...heh...manailun merkeissä todennäkösesti.

Nipponilaiset

Torre del Moro ja Uunon Kankee.

Nipponilaisetha on sanonnu, että mikkää ei oo elämässä tärkeetä paitsi puutarhan hoito. Monenlaista jonnenjoutohommaa on tullu tehtyy koko ikä, ja niinpä mieki aattelin tuota puutarhanhoitoo kokeilla ja selvittää kuinka tärkeetä se on.

Naapurit Madridista näytti viime viikolla mallia, ja setvi tuon niijen puolen viidakoituneen pihan riimakuntoon parissa päivässsä.

Siitä mieki innostuin, ja investoin eilen 3€ oksasaksiin, jotka ei kalllimmasta päästä ollu vaan sieltä toiselta laijalta. 

Äske viettelin puolen tunnin mitan urheilupuiston telineissä, ja lompsin takasin +25 asteen lämmössä. Yöki oli vaihteeksi lämmin +20, mutta edellisenä yönä alko ukkone rymistellä, ja Esteri raotteli elimijään rapijasti, ja sitä kesti eiliseen puoleen päivään saakka.

Nyt vähäse juomaa kurkkuu, ja sitte siihe puutarhan hoitoon.

Pentsihyppypuumi

Kovasti oli suosiossa tuo pentsihyppy takavuosina. Jokahikiseen nosturiin ja puomiin piti jonkunmoine lavetti tehä, ja siitä loikkimaa ales turvanarun varassa. Mitä korkijampi torni, ja pitempi turvanyöri, sen parempi oli ajan vaatimus.

Nyt näyttää tuolla idempänä olevan meneillään sama puumi, mutta on kehitelty vanhasta tyylistä edullisempi vaihtoehto. Siellä ei tarvi kyhäillä mitään erikseen rakenneltavaa hyppytornia, vaan hommaan käypi mikä tahansa niin korkia paikka, josta niskat naksahtaa nurin. Hyppypaikaksi kelpaavat mainiosti kerrostalon parvekkeet, monikerroksisen sairaalarakennuksen ikkunat ja muut vastaavanlaiset instanssit.

Vanheempaan pentsihyppymenetelmään on tehty myös toinen, ratkasevasti hyppyä halventava muutos. On jätetty kokonaan pois tuo turvanaru. Se oli suhtettoman kallis kapine tuossa vanhassa pentsihyppymenetelmässä.

Yks asia tuossa uuvessa hyppytyylissä minnuu kyl sapettaa, ja raskaasti, jos se paikkansa pitää. Vanhassa tyylissä avustajan käyttö oli ehottomasti kielletty. Nyt "pelipöytää" kiertää sitkee huhu, että itämailla ois usijammassa tapauksessa käytetty pentsihyppysääntöjen vastaisesti avustajaa. Ei oo mänö näköjää tässäkään lajissa reiluu kaikkien kohalta.

Pentsihyppyhän kehiteltiin aikoinaan Suomessa. Perinteinen pentsihyppy on vieläkin käytössä, ei tosin kovin suosittu. Suomalaisessa pentsihypyn ekassa versiossa tarvitaan vaan lyhyehkö köyven pätkä, mieluiten manillaa, ja köyven luiston parantamiseksi vaseliinia, tai muuta jalkarasvaa. Lisäksi alkukantasissa versioissa oli käytössä jonkunmoine jakkara, palli tai muu koroke. Sitkeimmät hyppääjät kyllä teki onnistuneen hypyn ilman lisäkorokettakin, ja apuvälineeksi riitti hätätilassa oma vyökin. Ikivanhassa tyylissä hyppynyöri kietastiin kaulan ympäri, mutta nykyaikaisessa turvanarutyyppisessä versiossa käännetään hyppääjä nurinniskoin, ja sidotaan turvanyöri nilkkoihin nilkkaremelillä.

Paljon on tääki laji kehittynny, mutta ei välttämättä parempaan suuntaan kaikilta osin. No viimesissä idän versioissa on kyl päästy eroon tuosta välineurheilumaisesta taantumasta, mutta avustajan käyttöö en hyväksy missään olosuhteessa....KIELLETTY MIKÄ KIELLETTY.

Vanheneva neljännes

Kiivaasti ja käsiin vanhenevan miehenneljänneksen innolla on täällä jo kohta viikko vispailtu ees-taas ympäri lähitienoota. Mukavasti ja liian nopeesti on jokahine päivä vierinny iltaan.

Tänää tuli kyl kyykkäiltyy tän viikon suurimmat liikuntasiivut. Aamulla lähin "hevoseksi" tai ehkä tarkemmin sanottuna "aasiksi" käväsemään Torreviejan markkinoilla. Olin luvannu ottaa suurimman reppuni mukaan, ja hiissata sen mörskälle, kun se tulee täyteen. 

Lähettii vähän jälkee yheksän puolentoista kilsan päässä olevalle "pilepaikalle". Reppu oli tyhjä, ja helppo kanniskella. No pian pilepaikalle kun päästiin, se alko täyttyä etelän hetelmistä ja vihanneksista. Reilun tunnin jolkottelun jälkee reppu oli täys ja Uuno rupesi sitä hiissaamaan kohti mörskää. Repun täyttäjä jäi vielä täyttelemää omaa reppuansa, ja levittelemää edullisenhintasia vaateläjiä. 

Kämpille ku sain itteni ja täyven repun hilattua, nakkelin repun sisälmykset  jääkaappiin, ja nykäsin kuivatusnyöriltä eilen pestyt rutikuivat juoksuvermeet niskoille, ja vääntäyvyin uimahallin eestä Quironin sairaalan mäkeen, ja siitä pulukoppien kautta La Matan luonnonpuistelualuveelle.

Tiedossa kyl oli, että eilisen sadekuuron jäliltä voipi tuo reilun parin kilsan päässä oleva kosteikkopaikka olla menokelvottomassa kunnossa, mut sinne kuitenkin yrittelin. No kyl siitä läpi pääs osin aijatun väylän "väärältä" puolelta. Kanttailin sinne katoksen nurkille ja käännyin takas. Katoshan on noin kilsan päässä Los Montesinosin liikenneympyrää, ja luontopolun päätepistettä ja toista näköalatornia.

Siintä sitte hiippailin samaa reittiä takasin mörskälle. Tänä päivänä kerty tallustuskilometrejä yhteensä 21,6, josta noin 2km tyhjällä repulla, ja saman verran täyvellä. Juoksuu tais olla reilu 8km:n verran, ja loppu lähes kokonaan väsyksissä kävelyy. Tosin illansuussa oli vielä pikkune verryttely ja venyttelysessijo, kun ei enää kävelylle jaksettu lähtee. Kohta kaali hetekalle ja unta siihen.

 

Uuno mee monttuu

Paljo kaikenmoista ja välillä asiatontaki tekstijä levijäharteine Uuno on elämäsä aikana saannu kuulla ja kestää, ja nyt viimeaikoina tuo otsikossaki mainittu asia on yleistynny Uunon korvien kuuloetäisyyvellä. Lähes päivittäin kuulee, ko Uunoo kehotetaa mänemää monttuun. Kaipa ne täkäläiset kuitenki perustuen niijen naamanilmeistä tarkottanee vaan hyvää, ja joku tarkempikorvane on Uunoo valistannu, et ne tarkottaa vaan sitä, että pitäs hetkone vaan ootella. Kuulemma ne on sanonnu et "Uuno momentto" eikä "Uuno mee monttuu" niikö Uuno oli kuulevinaan.

No kyllähän tuo monttuun mänöki myös Uunolla lähestyy eksponentiaalisella vauhilla ja aika on vieläki vähemmässä ko viime vuonna.

Perhanan mukava oli taas palata tänne "pulukoppien" ja muijen mukavien asioijen pariin, ja muutama päivä on männy niin pirun mukavasti kekkaloijessa tuttujen paikkojen ja asioijen parissa.

Mörskä on Uunolla vaihtunnu, mutta hyvin on tähän paikkaan alkuvaikeuksien jälkee kotiuvuttu...senverta hyvin, että tää tekstinki tuotanto pääs alkuun pitkän tauvon jälkeen.

Tänää tuli pariin kertaan tallusteltuu ympäri kylää, ja askelmia kerty kakskytäkolmetonnia. Siinä sai kyl lumpijoita lumpsutella jo ihan tosissaan, mut kyl oli mukava jo muutama juoksuaskelki otella ripijän kävelyn lomassa. Eilisen puistikon voimailulaitteijen jälkeen nivuset, ja selkäki oli vähän jo valmiiksi pinkijänä, mut sitkijästi talsittii pulukoppijen, luonnonpuiston ekan näkötornin, ja La Matan ja puolen kaupungin kautta tänne Avenida de las Cortes Valencianasin Lidlin taakse mörskälle.

Illan suussa sitte laiteltii muonaa, ja jälkiruuvaksi mäntii yläterassille jarruttelemaa servojuomien kera, ja sitte ko aurinko laski istahettii vielä alemmalle terassille hetkoseksi lämmittelemää lepposessa ilmanalassa ennen kynsilleen mänöö.

Vee-niemee en kuitenkaa oo unohtannu, ja tiedustelu-upseerin velvoitteet mielessä jatkan tätä eloni viimesen satasen konttaamista maaliin...heh...eli monttuuni.

Explosion

 

Kovasti ihmeellinen ilma on tuo afrikasta tuleva hiekkamyrsky, joka on eilisestä lähtien vaivannu ainaki näitä seutuja. Se saapi aurinkoisenki ilman ihan pimeeksi ja oranssiseksi.

Täytyy kyl sanoo, että tänää Uunolla oli "tuuria", oikeestaa pariaki, ku aattelee mitä ois voinnu huonolla säkällä käyvä.

Päivällä käväsin kävelylenkillä. Tuossa kilsan päässä on ukrainalaisia rakennusmiehiä töissä, ja miulla on muutaman kerran tapana ollu pysähtyy niitä jututtamaan ja kuulostella niijen olotiloja ja tietysti myös tukea muutenki niijen heimolaisten yrityksiä väärintekijöitä vastaan. Keskeneräsen rakennuksen katolle on viritetty Ukrainan lippu. Kovasti ne on kyl ajan hermolla noista asioista niinko pyrkii Uunoki olemaan.

Jalkalenkin ja kahvittelun jälkee mänin kämpille. Siellä pätkäsi wifi, ja kohta pätkäsi myös mobiilidata ja niitä setviessä mäni reilu tunti. Molemmat saatii pelittämää muutaman viestin ja muun sotkemisen jälkee. 

Siinä sitte jo pimeeseen aikaan ku aika vierähti, kärähti kyökin kattolamppu. No siitä en isommi viel hätkähtänny, ku aikaa oli vielä kiertää lamppu irti ja käyvä kiinanmiehen puotista ostamassa uus "lampara", vaikka kovasti harkihen kohta nuijen kauppojen Uunopoikottia. Päätöstä en vielä oo tehnny poikotoinnista.

No rupesin siihen "simppeliin", ja jo monasti tekemääni hommaan eli ruuvaamaan kyökin lasista kattolampun polttimoo irti. Enpä tietenkää hanskoja laittannu kätösiin, eikä lasitkaa silmien suojaksi sujahtannu. Ois kyl kannattannu. Siinä irrottaessa kävi helkatinmoine räjähys ja valokaari sokasi hetkeksi silmät sokijaksi. Pomppasin varmaan pari metrii ilmaan räjähyksen voimasta ja kattoon jäi jälki ilmeisesti miun kaljusta? Kämppä pimeni kokonaan. 

Hapuilin käsikopelolla pääkeskukseen ja laittelin kolme lauennutta automaattisulaketta oikeisiin asentoihin. Kämppä siintä valkeni oitis. Huomenna pitäs tulla sähkömies rassaamaan lampun kannan metalliosa lampun sisuksista irti. Se on siellä hyvässä jemmassa nyt.

Hyvä oli Uunolla tuuri, ku ei tullu käsille iskuu sähköstä, eikä silmiin lentänny lasia. Mitä tästä pitäs oppii? No se, että hanskat pitäs aina olla käsissä, ja okulaarit ottalla silmien suojana ku lamppuja käyvää vaihtelemaan!

Eli älkää tehkö niinko Uuno tekee, vaan tehkää niinko Uuno sanoo. Sama asia koskee erityisesti myös köyvenvetoa.

Zaporizzjan ohjastajat

Kovasti huolestuttavia on lähes kaikki uutiset. Sinne ei paljo ilosempaa tiedottamista sovi nuijen vakavien asioijen vuoksi.

Huolestuttava asia on myös tuo sotapäälliköijen ohjastamisen alotus Zaporizzjan atomien ytimiä halkovassa voimalassa. Luulisin lonkalta, että sotapäälliköijen voimalan ohjastukseen vaadittavat ohjastuskortit ja pätevyys ei oo pykälien vaatimassa kunnossa? Oli myös tuo ohjastukseen pääsy tykistön avustuksella pikkuse epäilyttävä temppu.

Miulta ei oo vieläkää unohtunnu tuo noilla seuduilla tehty pykälien vastanen ohjastuskokeilu Tsernopiilissä. Se on semmone masiina tuo atomiytimien halkasuun perustuva voimala, että jos ne ytimet oikeen halkeilemaan rupijaa, sitä ei talttumaan saa juuri millään.

Uunon jodipillerivarasto on varmasti jo ylivuotinen niiko Uunokii, mutta vielä on onneksi kaikki ruokakomuutit täynnä voittosuolaa. Aikoinaa ainakii meijän perällä siihe lisättii Jodia struuma-sairauven ehkäsemiseksi. Mut en tiije mite täällä Iberiassa on asioijen laita? Pitänee varmistaa asia, ettei tuu tehtyy turhaa farmasiareissua.

Muutenki tuo ohjastushomma noilla kulmilla on männy melko riehakkaaksi ja raskaasti ylikierroksille ja laukalle ja ihmisillä on siellä tukalat oltavat ja suuri hätä ja osa ei ees hengissä oo selvinny.

Miulla ois pari ehotusta asioijen saattamiseksi paremmille tolille. 

YK:ssa tuo veto-oikeus pitäs poistaa ja muuttaa työntövelvollisuuveksi. Sillo saatasi jotaki aikaseksikii, eikä kaikki hyvät lausahukset sortusi jonku valtion veto-oikeuteen. Talviaikana se auttas Uunooki kovasti ku Rusinantessa on huonot talvitenkaat ja monasti kova puute työntäjistä. Sotamasiinoita tuo työntövelvollisuus ei koskisi, vaan ne saisivat jäähä niille sijoillensa ruostumaan, jos jumittuuvat.

Toine ehotus ois se, että kaikkien maliman pitkäpöytästen pitäs suorittaa hyväksytysti uuvestaa kansakoulun muutama kurssi. Tasoksi varmaan riittäsi toka luokka, ja oppilaat voisi toimii opettajina.

Yks kurssiaine pitäs olla historia, ni sen hyväksytty läpäsemine estäs sen, ettei pitkäpöytästen tarvis ruveta uuvestaa historiaa enää kirjottamaa, eikä sitä vääristelemää oman, joskus sairaanki mielen mukaseksi.

Toine tärkee kurssiaine ois ilman muuta tuo maantieto. Siellä kakkosluokan oppilaat opettasi pitkäpöytäsille missä mänee oman valtijon rajat. Sillo ne rajat ois selvillä pitkäpöytäsillekii missä ne mänee, ja jos ne ois selvillä, sillo ois vältytty monelta murheelta ja vältyttäsi tulevaisuuvessaki.

Kolmas syventävä kurssi ois semmone, jossa sitte oppilaat neuvosivat periaatteella "naapurin puolelle ei saa paaluttaa" pitkäpöytäsiä mitä nuo kurssit sitte käytännössä tarkottaa. Sillo ois kaiki selvää, eikä ois tarvinnu ees hyökkäillä Donetskii, eikä muuallekkaa, vaan voitas syyvä kaikessa rauhassa Donitsii ja olla tyytyväisiä ja kylläisiä omiin eloihimme.

Nuo lukusat murhat ja kalsarijen myrkyttämiset pitäs kyl selvittää ja saaha tekijät vastuuseen teoistaan. Toivottavasti muutenki tapahtuu ryhtiliike maalimanlaajusesti kaikilla osa-alueilla, eikä päästetä asioita enää huonoille tolille".

Meinas jäähä yks tärkee ja hyvä juttu pois. Toivottavasti kohta loppuu putkat, joihin noita sodan vastustajia on jo tuhatmäärin raijattu. Sitä toivon todella hartaasti, että niin kävis. Sillo tää raju ratsastelu loppus, vaikka unohtaminen ja asioiden paluu rauhallisille uomille voi viijä vuoskymmeniä.

Tuosta kaikesta ylläolevasta ens kesänä on pakko vahvistaa myös kesähuvialueen vartijointia. Alustavia toimenpiteitä on jo tehty.

Tässä kesähuvialuetta vartioiva Uunon näköispatsas. (Tässä kuvassa vielä vähän keskeneräinen. Naapurin vielä riehakkaan Ada-koiran innoissaan riepottelemat tennarit puuttuu kuvasta ja vähän muutakin rekvisiittaa). Ada saapi kyl miun luvalla syyvä suihinsa yhet tennarit per visiitti. Uunolla kyl tennareita löytyy tähän tarkotukseen varmasti loppuiäkseen.

Uunolle on kotijoukot tehnny "avustajan" vahvistamaan huvialueen vartiointia. Vahvistus vartiointiin on todella nyt tarpeellinen näinä epävarmoina aikoina.

Uunon ajan on täyttänny lähes kokonaan uutisten kuuntelu ja lukeminen. Aihe kiinnostaa muutenkin kun sen ajankohtasuuven vuoksi. Lähes kaiken aiheeseen liittyvän oon lukennu ja kertaillu historian tietämyksen aukkojani...heh...sinänsä turhaa hommaa, kun seuraavana päivänä voi huoletta alottaa samojen asioijen lukemisen alusta, eikä huomaa, että eilenhä tää jo tuli luvettuu moneen kertaan, ku ei muista mitään.

Uuno

Kirjoittaja on Veeniemen alueen tiedustelupäällikkö. Tämän hetken toimipaikka Välimeren alue, myöhemmin Mustanmeren alue. Toimii virattoman tahon valtuuttamana. Viralliselta taholta ei ehkä valtuutusta olis saatu, mut tää riittää mainiosti tässä vaiheessa. Ennen viratonta valtuutusta Veeniemi julistettiin demilitarisoiduksi vyöhykkeeksi, ja on sitä edelleen.