Avo-auto

Täällä tullee noita ilmasija taijeteoksia tihruteltuu aina ku auringon nousun tai laskun aikaan hollilla sattuu olemaan.

Eihän myö sinne Pohjois-Koreaan niitä pilettijä sitte saatu. Oltii jo liijan vanhoja ja muutenki rapakuntosija, ja väärän väriset ulsterit päällä. Suurempi lähettiläs meijät heitti pihalle ennenku ees päästii niitä viisumilappuja täyttelemään.

No ei myö siintä sen enempää masennuttu ku mitä normaalisti tää vanhuus välillä masentaa, vaan päätettii lähtee Korean reissun sijaan juoksemaan puolikas viikonvaihteessa.

Uunon tavotteet ei pootijumille ylety, mut kyl täällä kämpillä kyl oleilee toine käppänä, joka sinne taas kiipijää, jos kisa käsikirjan mukkaan mänee, vaikka kämppis joutuu linkkasemaan yli-ikäsenä meijän räkänokkanuorukaisten sarjassa.

Uuno olis tyytyväine, jos Santa Polan ajan alittasi, kun tuleva kisareitti on vähän vaativampi, ku tuo "Polan" ihannereitti.

Tähän loppuun mie linttasen kuvan omin lupineni, jonka oli lähettänny hyvä keksijäystäväni Savonmaalta. Ystävä oli meinannu ruveta avoautoo tekemään, mutta kesken nysväyksen oli Perslantijan kelit männy niin vilposeksi, että homma piti lopettaa kesken. Toinen ongelmakin oli teko-intoo laskennu ku huomasi, että ei oo ku yks pyörä ja alkuperäsessä rakennekuvassa niitä oli neljä....

Oottelen kyllä innolla kuvaa, jossa avo-auto olis vähän valmiimman näköne.

Pohjois-Koreaan

 

Eilisen aamun lenkkimaisemaa. Kuva on La Matan kuppeessa olevasta "Mölinä- eli Myllypuistosta". (Parque Molina).

Kämpillä on kummasti noussu tuon Pohjois-Korean arvostus viime päivinä. Siellä kun ei tarvisi miettiä vanhustenkaan mitä laitetaa liuhuletin suojaksi ja pijetääkö naamavärkkijä peruslukemilla vaiko norsunelimellä, ja vejetääkö kalsarit ja paijat oikein vai väärin päin jalkoihi vaiko päihin.

Siellä kaikenmoiset valinnat tehhää siun puolesta, eikä ikäihmisten, eikä muijenkaa tavallisten uunojen ja tahvojen tarvi vähiä enerkijavarojaan tuhlailla turhanpäiväseen vuntsimiseen.

Kohan ne saapi viimepäivinä yläilmoille lähettämänsä nettisatelliitit ilmassa pysymää, myö kyllä lähetää kyselemää suuremmalta lähettiläältä viisumeita ja yhensuuntasija matkalippuja, ni loppuu tää ainasten valintojen tekemisten hankaluus...

Koronan pelaajat

Masa-hotellin viereisestä puistosta näkkee mukavasti merelle.

Perslantijassa on päättömyyksijen tekijät tehnny taas valtavan mainijoita päättömyyksijä. Siellä vaan mellastaa kaikenmaaliman ylikansalliset "koronan" pelaajat. Perseelleen mäni taas ja uunot maksaa toisten soittelemat viulut...närästää ittijäki, ja kovasti. Ai että minkäkö takija...heh...no ehkä senki takija ko Perslantijan mörskää lämmitellään
suorastaan suoralla sähköllä.

Vielä ei aurinkoo näy.

Pitänee ruveta mökiltä keräilemään risuja ja tuuva niitä pyörän tarakassa Kouvolaan ja tehä olohuoneen lattijalle nuotijo. Onneks ei mökillä "tolppasähköö" oo. Pittää satsata vaan noihi aurinkopaneeleihin ja muihin vekottimiin.

Välillä oli eessä vähän tiukempaakin maastoo.

Täällä on aika männy ratevasti, mutta rahat ei. Mikä talven aikana säästyy, se kesän aikana kyllä Perslantijassa helposti tärvääntyy.

Mörskijä näillä kukkuloilla kyllä piisaa.

Laittelen tuoho tekstin sekkaa muutaman kuvan toissa-aamun aamulenkistä, jonka sain aikaseksi jo ennen auringon nousuu eli ennen kello kaheksaa.

Ylämäkipätkää.

Nytte viikonloppuna ei oo kisoja ja mörskällä möllistellään. Kelit ollu koko ajan kohillaan, ja polvet ja lonkat kolissu mukavasti...

Ylänahkaläpät

Guardamarin puoleista Segura-joen vartta.

Lätäkön takana oli tehty tutkimus, jossa yli kuus-vitosilta oli kyselty kaikenmoista. Vastausten mukkaan yks ihmisen tärkeimpiä asijoita on aika. Vastauksista myös käi ilmi, että usijat valitteli turhan murehtimisensa syöneen tuota kallisarvosta aikaa. Siinä ois ohjetta monelle ja kallisarvosta semmosta, mutta harvassa on ne ihmiset, jotka tuon ajallaan älyää. Uunokaan ei valitettavasti kuulu tuohon älyäjien joukkoon, eikä älyä juuri ennää muutakaan.

Kaikenmoisen turhan perässä on tullu ravattua. Nyt Uuno ravaa kyllä ihan omaksi huvikseen ja myös joijenki mieliharmiksi, kun en enää mitään järkevämpää tekemistä keksi, enkä pysty ittiäni motivoimaan mihinkään ns. "järkevään" toimintaan.

Tulee kyllä pohiskeltuu lähes päivittäin, että mitä järkee ihmisen elossa yleensäkään on? Tää Uunon pohdinta on kyllä melkosessa "luupissa" ja päättyy aina samaan vastaukseen: Siinä ei oo mitään järkee.

Päivällä tänäänkään ei joutannu pohtimaan tätä kysymystä vaan vasta nyt iltayöstä. Aamulla hyppäsin ilman isompia pohtimisia pyörän selkään ja karahutin Pinomariin. Siellä oli saatavilla pyörän huoltoon sopivia lenkkiavaimia. Niillä sain tiukattua takapyörän laakerin.

Samalla viilailin kynsiviilallani jarrupalojen pintoja, ku ne on pitänny hirmusta metelijä...

Sitte sytkytin Guardamariin ja sen satamaan. Kaupasta vähän evästä ja tauvon jälkee jatkoin Segura-joen toiselle puolelle. Siintä pätkä 332:sta ja vasurille San Fulgension suuntaan.

La Marinan kukkulalle nousin ja törmäsin yllättäen Helsingin Calleen. Sehän piti päähän ajella ja sitte tuli baari etteen. Beduiinit oli taas kintereillä sandaaleineen ja pääsin niitä baarille pakoon yhen Tankillisen (Tanque de cerveza) ajaksi.

San Fulgencion keskustaa. Näyttäisi, että näppäsin kuvan miliisiasemasta.

 

Siintä mäki takatukka hulmahellen alas ja San Fulgencion ja Benijofarin kautta takasin Torreen.

Nyt kalat läskijen sijaan pannulle ja potut kiehumaan ja muonat nassuun ja yhen länkkärin kattomisen jälkeen hetekalle murehtimaan ja tärväämään tuota kallisarvosta aikaa, mitä kuuskakkosella ei enää hukattavaksi olis yhtään.

Jossaki kateissa...

No varsin mukava ja lämmin oli päivä, ja espanjalaista ja engelsmanninki rautalankaa tuli väännettyä omiksi tarpeiksi. Näyttää nyt vähän taas siltä, että uni ei nyt silmijen ylänahkaläppiin tartu.

Kämppis lähti ja mörskä tärisi

Kämppis lähti jo yönselkään. Uuno jäi vielä veryttelemään (=venymään) mörskälle.

Kämppä on vähäsen tärissy viime yönä terremoton voimasta. Uunoki jossaki vaiheessa tärähykset kalkintäytteiseen aivokuoreensa rekisteröi ja asijan mainihin aamun avauskeskustelussa.

Aamu-uutisetki jotaki siitä höpisi. Espanjan terremotajahan kyttäilee Instituto Geografico Nacional, jonka sivustolta löytyy asijoista kaikenmaaliman tietoo.

Nyt keskus oli ollu Mar de Alboran kohilla. Se oli aamu-uutisten kartan mukaan jossakin Almerian eteläpuolella, merellä.

III Carrera solidaria Corre Por Caritas. 31.01.2016.

Myöhän käytii tännää Sangonera La Seca'ssa kilpaa yrittelemässä. Nytte on kuitenki silmät jo senverta lurpallaan, että tekstityskonetta en ennää jaksa aukasemmaa ruveta tänäehtoona. Päivä, ja koko viikko oli kuitenki ihan parasta A-ryhmää, ja sen rapakossa uimisenki alkuviikosta oon jo lähes unohtannu. On tässä alkavassa Altshaimerissa hyvijäki puolija.

Nytte nyrjähytän itteni vaakatasoon hetekalle ja luulen, että unta ei kauvaa tarvi kytistellä.

Jatkan tätä tynkäjuttuani huomenna, jos herään....

Heräsin....jo ennen neljää, ja pomppasin keittimen testaukseen kun ei tuo väkisinmakuuttaminen kiinnostannu.

Nii tuo eilinen juoksuhan oli järjestetty Caritas'in tukemiseksi. Caritas on hyväntekeväisyysjärjestö, joka kerää rahallista- ja muunkinlaista tukea Ortodoksikirkolle.

Tällä aurinkoisella ryhmällä oltiin liikkeellä. Aamu oli viilee, mutta taas kerran päästiin nautiskelemaan päivällä yli 20 lupsakasta varjolämpötilasta.

Caffin vahvistuksena ekaa kertaa juokseva Teemu hoiti homman mallikkaasti. Teemu juoksi vitosen kisan. Toivottavasti liikuntahomma saapi Teemulla jatketta tulevaisuuvessakin.

Alussa juostiin lasten lyhkäsempiä matkoja ja sitte tarttasi vitonen ja kymppi. Mikko, Ola ja Uuno osallistu kympin kisaan. Marja hoiteli nyt vilmaushommaa.

Pikkusen myöhässä sitte pääs 5km ja 10km tarttaamaan. Lämpötila ehkä 17- 20, lähes tuuleton auringonpaiste. Vitosella lenkki kierrettiin kahteen kertaan ja kympillä neljään kertaan. Näin kympille mahtu Olan laskuopin mukkaan 64 kpl ysikymppistä mutkaa ja melkonen määrä ylä- ja alamäkipätkijä.

Hyvään juoksukuntoon kuntoutunnu Mikko lähti hyvällä kyyvillä ja en Mikkoo nähnny koko aikana. Mikko oli joutunnu jättämään kisan kesken vitosen kohilla. Ola ei täyvellä puristuksella ollu nyt liikkeellä, mut Uuno kuitenki yritti, ja vitosen kohilla vähän tyrittikin.

Vauhti oli ekalla kierroksella 4:25 kieppeillä ja Uunon kulku oli ihan mukavanolosta, mutta karmeen näköstä sivusta katella niinko aina.

Harvinainen kuva...Uunolla on molemmat jalat ilmassa. Olisko joku vähän retusoinnu kuvaa?

Toisella kierroksella painelin jo kierroksen puolvälin tasamaapätkällä Olan ohitte. No sitte vitosen maaliviivan jälkeen ison vaatekaapin kokonen polliisimies levitti jättirunkonsa ja moukarikätensä miun etteen ja kielsi jatkamasta juoksuu. Oli siinä jo muukin ihmismassa tukkinnu juoksuuran samasta syystä. Mie toppasin siihe ja äimistelin että tähänkö nyt jo lysti loppu, mutta suutani en auki saannu, että oisin kysynny mittää. No Olaki siihe sumppuun kohta sumppaantu. No sitte tuli Marja puhumaa järkee päihin ja sai kääkät jatkamaan matkantekoo pitkän "teetauvon" jälkeen.

Sitte kovasti masensi koko tuo tössiminen. Ola mäni alamäjessä ohitte, mut vielä kuitenki pysyin jotenki Olan kyyvissä mukana. Ylämäjethän on pumppuvajeen takija Olalle myrkkyvä, ja niissä sain kiinne sen minkä tasasilla ja alamäissä jäin.

Maaliinhan tultii alamäkeen ja kolmannen kierroksen jälkeen ja Uuno yritteli siinä Olan ohitte.

Viimesellä kiekalla sitte Ola veteli jo ylämäjetki semmosella vauhilla, että Uuno ei ennää perässä pysynny.

Pari kilsaa ennen maalii Ola ohitti kakkoseksi tulleen naisjuoksijan, mutta naine ei reitillä pysynny, vaan kilsa ennen maalii, tyttönen "oikasi". Maalissa tyttö oli paljon ennen Olaa ja Uuno vastaavasti paljon jälkeen Olan.

Kisan jälkeen ei oo loppuaikoja näkynny missään. Väliaikoja näkyy, mut lopulliset ajat uupuu niinku Uunoki teki. Ite oon ihan tyytyväine juoksuuni. Oma kalkylaattori sai ajaksi 47:56 ja matkaksi 10,87km. Jos viralliset ajat ilmaantuu sivustolle, aika tulee olemaan paljon huonompi tuon vitosen kohilla pijetyn "teetilaisuuven" takia.

Mukava siellä oli kuitenki kilipaa hilppasta ittijä paremmassa seurassa ja ilmassa.

Tulokset EHKÄ lötyy TÄÄLTÄ.

Beduiinijen skandaalit

Toissapäivän pyörälenkillä alko kuulumaa villarin tekniikasta kummallista napsetta. Mie enste luulin, että Uunon perälauvotusko se taas napsaa, mutta kyl se ääni lähti villarista. Tarkempi analyysi paikallisti napseen lähteeksi oikijan puolen petaalin eli polkimen.

Siks mie aamulla kympin jälkee lähin villarilla "napsuttelemaa" kohti Bikemanijan mainijota pyöräpuotija, jossa Uunonki kahen huippuvillarin valikoiman mitä ihmeellisempiin vikoihin on aina löytynny sopivanhintane korjausratkasu. Tänääkään Bikemanija ei pettymystä tuottannu.

Vaikka siellä oli mäneillään varaston inventointi ja ois ollu muutaki tähellistä tekemistä virman päätirehtööri otti Uunon ja Uunon pyörän heti käsittelyyn. Hommaa kyl saatto avittaa se, että karahutin napsuvehkeelläni liikkeen pariovista suoraan sissään maksutiskille saakka.

Mie olin taas avainsanaston opetellu ja sönkkäsin ongelmani epsanjalla ja hyvin hoitu tällä kertaa. Tirehtööri kysy, että onko seguro (varma), että vika on petaalissa. Mie sanoin, että on se ja petaalit vaihettii uusiin halpoihin, mutta hyvälaatusiin jo omanki käyttökokemuksen mukkaan.

Toinenki pikku vaihteensäätöjuttu hoijettii ripijästi, mutta paria muuta ei hoijettu, ku miulla oli jo suunniteltu villarille muuta käyttöö loppupäivälle.

Jarrupalat on vekottimessa niin iänekkäät, että puol Torree kyllä kuulee ku Uuno takajarruttelee ja vartti Torree ku etujarruttelen....parasta on vaan rasvata ite jarrut, ni eiköhän tuo ylimääräne ääntely lopu?

Toine juttu, mikä jäi tekemättä, on takalaakerin kirraus. Sen mie kyllä saan hoijettuu iteki, kun sopivat avvaimet käsiini saan.

Sitte maksoin 7€:n laskun ja lähin ilosesti vihellellen sataman ja keskustan kautta La Matan ja Guardamarin suuntaan kauravellilautasen voimalla.

Sen voimin pääsin hyvin Guardamariin, jossa kiersin rantaan ja rantakuppiloita väistellen jatkoin kalamajojen takkaa palmupuistoon ja siitä edelleen majakalle. Kovasti oli lauvantaipäivän viettäjiä ja muita kuleksijoita liikkeellä.

Mie ryttyyttelin huvijahtisataman lävitte ja Segurajoen vartta kaupungin toiselle laijalle. Keskustassa oli kova rytinä päällä ja jotkuu kinkerit männeillään, mutta en jäänny virsiä sinne veisaamaan.

Alko kyllä jo sitte vähäse raukomaan ja hirsiä oisin saattannu hyvinki jäähä sopivaan paikkaan vetelemään. No kuitenki jatkoin poleksimista, vaikka persuksetki alko vähän hangottelemaan vastaan polkemisen jatkamista.

Sitte jo alko Uunon suuta kuivamaan ja iso Beduiiniporukka Afrikasta alko nakkelemaan skandaaleita Uunon suuhun. Mie muistin, että kaupungin laijalla on Carrefourin pukkune kauppa, jossa oon jo aikasemminki käynny töpeksimässä. No kaupalle ku pääsin, sehän oli ilosesti kiinni, vaikka kyltissä mainostetaa, että se on sapattina ja juhlapäivinäki auki.

Appelsiinitarhan kohilla jo alko Beduiinijen heittokäsi olla niin tarkalla sihillä, että Uunon suu oli ihan kuiva ja niijen syylinkejä täynnä.

Viimone oljenkorsi oli ison hotellin kohilla oleva pikkune ainakiinnioleva puoti. No nyt se oli kuitenki auki ja syöksyin kaikkine sandaaleineni kylmäkaapin ovenripaan kiinne ja otin sieltä kylmän Mikkeliläisen.

Tiskille ku sen hiissasin ja kysyin tölkin hintaa, muori tokasi pokkana eurokakskytä, minkä hinnan se ilmiselvästi nykäsi hihastansa. Uunon silmät muljahti nurinniskoin ja vaivoin suustani kiskoin sanat: "Pikkuse" on kallista oluven hinnaksi!

Sitte se kysy, että onko euro parempi hinta. No mie sanoin, että on, vaikka kallis on vieläki, mutta olosuhteet huomijoijen hinta oli sopiva, vaikka vieläki kolminkertanen, mutta jollaki konstilla Beduiinisakista ja niijen skandaaleista piti nyt eroon päästä. Mie tein kaupat ja kylmästä tölkistä pijin hyvvää huolta ja hoivasin sen rantaan, jossa sen kurnuttelin kitusiini ja kattelin Välimeren laineijen liplatusta ja lämmittelin luitani hetkosen kirkkaassa auringonpaisteessa.

Sitte jatkoin matkaani yläkuolokohtaan ja Pinomarin ja La Matan kautta Pariisille ja edelleen mörskälle testailemaan kahvinkeitintä. Matkaa kerty esijuoksijaani 43km ja rapijat hyvin hitaalla ja väsyneellä vauhilla.