Tänää oli sitte tän vuuven eka hölökkä Valladolisesissa. Kovaa EI tän mörskän eläjät hölkkäilly, mut mukavaa siellä kyllä oli. Kylähän oli ihan pikkunen tuolla Cartagenan ja Murcian välimaastossa. Matkana oli kymppi lähes tasamaata.
Mikko ja Kari tuli meijät hakemaa aamusella ja sitte yhytettii Alpo ja Retu tuolla matkan varrella.
Mikkoha oli meijät jo etukätee ilmotellu ja numeroijen kytistelyssä EI nenät paljoo tuhissu, vaan lähettii siitä verryttelemää. Mikon jalat ilmotti, että tännää EI kannata juosta, ja Mikko totteli ilmotusta.
Muu veteraano porukka vääntäyty jolkottelemaaa jonkun kilsan.
Tanskan tyttönen kyseli ennen lähtövä, että onko juoksulatu hyvin merkitty. Mie sanoin, että EI OO merkitty hyvin eikä huonosti, Eli EI ollenkaan. Mainiosti tanskalaine juoksi ja oman lohkonsa voitti, vaikka merkkilöitä EI ollukkaan (eikä noin selkiällä reitillä tosin ollu tarvettakaan olla).
Sitte jo päästii matkan ja ajantekoon. Aikaa sain iteki tehtyä mukavasti. Reilun 5 minuutin vauhilla alottelin ja siintä loppuva kohen pikkusen kovemmalla vauhilla ja keskivauhiksi tuli 4.40.
Meijän joukkue EI NYT ihan palkintopytyille yltänny, mutta ite kyl yletyin mörskällä posliiniselle. Pohjosen poika Olli-Markus Taivainen juoksi komijasti kolmoseksi ja Marika Teini voittoon sarjoissansa. ONNITTELUT!
Mahtavan mukava oli päivä, mut Uuno EI kuvia saannu otettua ku yhen, kun NE nykysin pittää johonki PILVEEN talletella ja täällähän niitä vähempi näkkyy.
Toine asija, mikä näyttää ja jatkuvasti "säätämistä" ja lisäohjeistusta tarvivan on tuon kahvinkeittimen kanssa operointi, mut reissuhan on vasta alkumetreillä.
Tulokset löytyy TÄÄLTÄ.
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
lauantai 16. helmikuuta 2013
Tappiot edelleen vähäset
Huomennahan meillä on tarkotus lähtijä neljäsosavaloilla osallistumaa Valladolises:Issa 10 kilometrin juoksukilpailuun. Aamulla Uuno oli juoksevinaa mahottoman raskailla kintuilla reilun 5 kilsan pätkän, Olli veteli paljo pitempää.
Kiinalaiskaupassa käytii jalottelemassa vähäsen ja mulkoilemassa turpavärkin tasausvälineitä, mut vielä ei semmone vekotin puupilleihi osunnu.
Muuteha tääl on pääosin männy ratevasti, mut tuon kahvin keittämisen kanssa on ollu pientä ongelman poikasta...pari kertaa on vesi jäänny kaatamatta keittimeen ja kertaalleen samane aine on kaajettu suoraan keittimen kannen päälle, KU kantta EI aukasta muistettu. No rahalliset TAPPIOT EDELLEEN VÄHÄSET...
Kiinalaiskaupassa käytii jalottelemassa vähäsen ja mulkoilemassa turpavärkin tasausvälineitä, mut vielä ei semmone vekotin puupilleihi osunnu.
Muuteha tääl on pääosin männy ratevasti, mut tuon kahvin keittämisen kanssa on ollu pientä ongelman poikasta...pari kertaa on vesi jäänny kaatamatta keittimeen ja kertaalleen samane aine on kaajettu suoraan keittimen kannen päälle, KU kantta EI aukasta muistettu. No rahalliset TAPPIOT EDELLEEN VÄHÄSET...
Rakennusurakka
Mainiot on ollu ilmat ja aika mänee ratevasti mörskälläki pääasiassa joutavia jutellessa. Eilen oli kuitenkin viimevuonna toimintansa
alottannu Olan ja Uunon putkiasennusvirma lupautunnu heti aamusta laajentamaan toimintaansa tuonne rakennusalan puolelle. Ilmeisesti viimevuotisen hyvin toimitetun urakan tai kilpailukykysen hinnan takija saatiin suppijaa tuoterepertuaaria laajennettua tuonne rakennus- ja kokoonpanon puolelle.
Uuven urakan läpiviemisen ennakkovalmistelut oli meiltä jäänny tekemättä ja epäselvää oli vielä aamu-usvan aikoihinki, oliko kyseessä sähkö- vai minkä alan urakka...
Ilmeisen tiukan tarjouskilpailun jälkeen meijän antama tarjous voitti ja rakennuttaja haki meijät aamukasilta pelipaikalle.
Vasta siellä meille pikkuhiljaa alko selvijämään urakan rajapinnat ja laaja-alasuus. Hommana oli nimittän kasata swenssonien valmistama korkija kaks osanen tee-se-ite-kaapisto vaikijaselkosen ohjeen mukkaan. Työn haastavuutta ja vaikeutta lisäsi kovasti se, että toteutusporras ja työnjohto oli kokonaisuudessaan umpisuomalaista väkijä.
Ruvettii kuitenki ripijästi repimää pakettijen pahvikuorija auki ja sitte seurasi ylipitkä mietintävaihe. EI meinannu millään löytyvä oikijaa työtapaa, jolla oltasiin saatu rompekasasta muotoiltua ohjeen loppu-osan kuvassa killistelevän kaapiston näkönen rakennelma.
Kaljut kiilsi ja kahvi, kananmunat ja hiki virtasi, ja urakka näytti pissaavan heti kintuille jo suunnitteluvaiheessa.
Ylivoimaselta tuntuvan alun jälkeen, ruvettii kuiteski toimeen ja latomaan osia toisiinsa kiinne mitä ihmeellisimmillä lerpakkeilla.
Jyske ja jytinä oli mahoton ja muutamassa tunnissa oli osista kasattu ainakin oikeen korkuinen koppi ja se hiissattiin oikealle paikalle ja nosteltiin ylös juhlallisin menoin. Saranat ja ovet kiinniteltiin paikoilleen ärräpäijen säestyksellä ja leikeltiin pahvista jalkojen alle lisäjatkeita ja koko komistus vielä ropattiin alumiinikiskoon kiinne kahella kiinnikkeellä, jotka estää huojuvan kaapiston kylelleen rysähtämisen.
Taistelun tiimellyksen pahimmassa vaiheessa välillä viilailtiin poranterijä ja rakenneltiin porauksien vaatimia tellinkejä pääasiassa tuoleista.
Homma saatiin kuitenkin vielä saman päivän aikana tehtyä ja urakan tilaaja vei viimeistely- ja saranoijenvirittelysessijon jälkee koko urakointiorganisaation työnjohtoa myöten espanjalaiseen ravintolaan syömään...
Siellä vejeltii maittavat läskit ja monenlaiset sörsselit etu- väli- ja takaruokineen kitusiin ja huuheltii ne ales talon valkoviinillä.
Sitte rötköttämää mörskälle mahan viereen pikkuseksi hetkeksi ja sen jälkee tennarijen tömistykseen mahtavan lämpösessä kelissä...
Uuven urakan läpiviemisen ennakkovalmistelut oli meiltä jäänny tekemättä ja epäselvää oli vielä aamu-usvan aikoihinki, oliko kyseessä sähkö- vai minkä alan urakka...
Ilmeisen tiukan tarjouskilpailun jälkeen meijän antama tarjous voitti ja rakennuttaja haki meijät aamukasilta pelipaikalle.
Vasta siellä meille pikkuhiljaa alko selvijämään urakan rajapinnat ja laaja-alasuus. Hommana oli nimittän kasata swenssonien valmistama korkija kaks osanen tee-se-ite-kaapisto vaikijaselkosen ohjeen mukkaan. Työn haastavuutta ja vaikeutta lisäsi kovasti se, että toteutusporras ja työnjohto oli kokonaisuudessaan umpisuomalaista väkijä.
Ruvettii kuitenki ripijästi repimää pakettijen pahvikuorija auki ja sitte seurasi ylipitkä mietintävaihe. EI meinannu millään löytyvä oikijaa työtapaa, jolla oltasiin saatu rompekasasta muotoiltua ohjeen loppu-osan kuvassa killistelevän kaapiston näkönen rakennelma.
Kaljut kiilsi ja kahvi, kananmunat ja hiki virtasi, ja urakka näytti pissaavan heti kintuille jo suunnitteluvaiheessa.
Ylivoimaselta tuntuvan alun jälkeen, ruvettii kuiteski toimeen ja latomaan osia toisiinsa kiinne mitä ihmeellisimmillä lerpakkeilla.
Jyske ja jytinä oli mahoton ja muutamassa tunnissa oli osista kasattu ainakin oikeen korkuinen koppi ja se hiissattiin oikealle paikalle ja nosteltiin ylös juhlallisin menoin. Saranat ja ovet kiinniteltiin paikoilleen ärräpäijen säestyksellä ja leikeltiin pahvista jalkojen alle lisäjatkeita ja koko komistus vielä ropattiin alumiinikiskoon kiinne kahella kiinnikkeellä, jotka estää huojuvan kaapiston kylelleen rysähtämisen.
Taistelun tiimellyksen pahimmassa vaiheessa välillä viilailtiin poranterijä ja rakenneltiin porauksien vaatimia tellinkejä pääasiassa tuoleista.
Homma saatiin kuitenkin vielä saman päivän aikana tehtyä ja urakan tilaaja vei viimeistely- ja saranoijenvirittelysessijon jälkee koko urakointiorganisaation työnjohtoa myöten espanjalaiseen ravintolaan syömään...
Siellä vejeltii maittavat läskit ja monenlaiset sörsselit etu- väli- ja takaruokineen kitusiin ja huuheltii ne ales talon valkoviinillä.
Sitte rötköttämää mörskälle mahan viereen pikkuseksi hetkeksi ja sen jälkee tennarijen tömistykseen mahtavan lämpösessä kelissä...
torstai 14. helmikuuta 2013
Semmosta sotkemista täl kertaa
Jep, eilen päästii kuitenki Torreviejaa, ja rahalliset tappiot jäi melko vähäisiksi. Pitihän sitä kuitenki usijampi "pakollinen" tyriminen suoritella, ettei perinneputki pääse katkeamaan.
Turvatarkistuksesta selvittii nyt melko niukilla ajankäytöillä. Uunon kapsäkki oli kyl taaski niin epäilyttävän näköne, et se piti uuvestaa lähetellä läpivalasuun ja Olahan joutu ite tehohiplaukseen mukamas "satunnaistarkastukseen". Tuota kyl pikkusen eppäilen. Todelline syy oli varmaan meijän "lärvikertoimet", jotka aiheutti nuo ylimääräset "satunnaistarkistukset".
Mikko ja Kari oli sitte meitä vastassa, ja mukava oli kuulumisija vaihella. Uunollahan oli uus kommunikointiväline mukana ja eihä sillä mihinkää soittamaa päässy, vaan piti Mikon vekotinta lainata että saatii yhteys Remecan investointi-ihmisiin.
Sitte ajeltii mukamas oikijaan osotteeseen ja oltii tyytyväisijä. Se tyytyväisyys alko kyllä puolen tunnin oottelun jälkeen rapisemaa ku selvisi meilleki, että kökitään korttelin päässä oikijasta osotteesta....pikkuse hävetti, mut eiköhä tuo investointiväkiki jo jotenki ollu tähän ennakkoon valmistautunnu ku ei ne meille sakkoja oottelusta ruvennu kirjottelemaan.
Sitte tulokahvit ja tennarit jalkaa ja lenkille. MAHTAVALTA TUNTU päästä sortsiloissa vetelemään lämpösessä ilmanalassa kuukausien toppahousulenkkijen jälkeen.
Mörskällä ko sitte kommunikointivälineen laturija haeskelin hourupäisenä, todettava oli, että vekotin oli pertsuikki jäänny Perslandijaan kotikorsulle...ei auttannu muu ku hakija uus 12 eurolla samalla ku läskijä hajettii illalla kaupasta henkijen pitimiksi...semmosta sotkemista täl kertaa.
Turvatarkistuksesta selvittii nyt melko niukilla ajankäytöillä. Uunon kapsäkki oli kyl taaski niin epäilyttävän näköne, et se piti uuvestaa lähetellä läpivalasuun ja Olahan joutu ite tehohiplaukseen mukamas "satunnaistarkastukseen". Tuota kyl pikkusen eppäilen. Todelline syy oli varmaan meijän "lärvikertoimet", jotka aiheutti nuo ylimääräset "satunnaistarkistukset".
Mikko ja Kari oli sitte meitä vastassa, ja mukava oli kuulumisija vaihella. Uunollahan oli uus kommunikointiväline mukana ja eihä sillä mihinkää soittamaa päässy, vaan piti Mikon vekotinta lainata että saatii yhteys Remecan investointi-ihmisiin.
Sitte ajeltii mukamas oikijaan osotteeseen ja oltii tyytyväisijä. Se tyytyväisyys alko kyllä puolen tunnin oottelun jälkeen rapisemaa ku selvisi meilleki, että kökitään korttelin päässä oikijasta osotteesta....pikkuse hävetti, mut eiköhä tuo investointiväkiki jo jotenki ollu tähän ennakkoon valmistautunnu ku ei ne meille sakkoja oottelusta ruvennu kirjottelemaan.
Sitte tulokahvit ja tennarit jalkaa ja lenkille. MAHTAVALTA TUNTU päästä sortsiloissa vetelemään lämpösessä ilmanalassa kuukausien toppahousulenkkijen jälkeen.
Mörskällä ko sitte kommunikointivälineen laturija haeskelin hourupäisenä, todettava oli, että vekotin oli pertsuikki jäänny Perslandijaan kotikorsulle...ei auttannu muu ku hakija uus 12 eurolla samalla ku läskijä hajettii illalla kaupasta henkijen pitimiksi...semmosta sotkemista täl kertaa.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Mukava olotila
Kovasti on mukava olotila edelleen, eikä puutetta tekemisestä oo havaittu.
Viime viikolla käväsin jutustelemassa lääkärinki kanssa tuosta polven tilanteesta. Sille ei täs vaiheessa mittää kannata ruveta tekemään. Lumpijon etuosassahan on pientä vilunkija ja lumpijon ja sääriluun väline jänne on paksuuntunnu ja kroonisesti pikkusen tulehtunnu. Eniten homma rasittaa Uunon jo kovasti lahonnutta latvusta. Vaivahan on jo ollu miulla reilut 5 vuotta. Lähestyvä Torren reissu kyllä selvittää sen, juoksenko ens kesänä ensinkään. Nyt oon tarkotuksella pitänny tennarit naulassa jo muutaman kuukauden ja Torressaki on tarkotus ja vakaa aikomus olla liikaa hötkyilemättä noijen juoksujen kanssa.
Käytii Rouva-uunon kanssa Paaskosken majalla kahvikupposen verran majottumassa aamupäivällä. "Hullut talot" pelitti todella mahtavasti lievässä tihkusateessa ja ylämäkilöissä oli "seinäpito" ja luistoki ihan riittävä.
Pipatti ja Partti huitovat meijän ohitte jo alkutaipaleella, eivätkä malttaneet vielä majallakaan majottua, kun oli tempo päällänsä.
Viime viikolla käväsin jutustelemassa lääkärinki kanssa tuosta polven tilanteesta. Sille ei täs vaiheessa mittää kannata ruveta tekemään. Lumpijon etuosassahan on pientä vilunkija ja lumpijon ja sääriluun väline jänne on paksuuntunnu ja kroonisesti pikkusen tulehtunnu. Eniten homma rasittaa Uunon jo kovasti lahonnutta latvusta. Vaivahan on jo ollu miulla reilut 5 vuotta. Lähestyvä Torren reissu kyllä selvittää sen, juoksenko ens kesänä ensinkään. Nyt oon tarkotuksella pitänny tennarit naulassa jo muutaman kuukauden ja Torressaki on tarkotus ja vakaa aikomus olla liikaa hötkyilemättä noijen juoksujen kanssa.
Käytii Rouva-uunon kanssa Paaskosken majalla kahvikupposen verran majottumassa aamupäivällä. "Hullut talot" pelitti todella mahtavasti lievässä tihkusateessa ja ylämäkilöissä oli "seinäpito" ja luistoki ihan riittävä.
Pipatti ja Partti huitovat meijän ohitte jo alkutaipaleella, eivätkä malttaneet vielä majallakaan majottua, kun oli tempo päällänsä.
maanantai 4. helmikuuta 2013
MAHTAVAA!!!
Uunon tennarit ei vieläkää oikeen meinaa maassa pysyvä, niin metkaa tää eläköitymine on ollu.
Tennarit ilmassa seuhottii lauvantaina mökille elämysmatkailemaa. Siellä on talvella päätehtävänä hengissäpysyminen. Ilman sen suurempija mukavuuksia ko siellä ei oo, siinäki on tarpeeksi urakkaa ja ajankulua.
Pari yötä siellä yriteltii hengissä pysyä ja viihtyä. Mahtava, kun ei sunnuntaina tarvinnu kotija ruveta hötkyilemää...
MAHTAVAA!!!
Tennarit ilmassa seuhottii lauvantaina mökille elämysmatkailemaa. Siellä on talvella päätehtävänä hengissäpysyminen. Ilman sen suurempija mukavuuksia ko siellä ei oo, siinäki on tarpeeksi urakkaa ja ajankulua.
Pari yötä siellä yriteltii hengissä pysyä ja viihtyä. Mahtava, kun ei sunnuntaina tarvinnu kotija ruveta hötkyilemää...
MAHTAVAA!!!
perjantai 1. helmikuuta 2013
Hoitokisuliini
Eilisen päivän jalkeillaoloajastani yli puolet käytin lähimmäisten ja ystävieni auttamiseen. Siintä tuli mahottoman hyvä mieli Uunolle, vaikka runko oli kyllä rispaantunnu kovasti.
Hoitokisuliinista ei kunnollisia kuvia kyllä oltu saatu, kun se oli niin notkija ja ripijä liikkeissään. Tuo jalkojenpäällärötkötyskuva oli niitä harvoja kuvia, joissa se oli rauhassa paikallaan (yleensä lähempänä mörskän kattoa kun lattijaa). Mie en sillo halunnu hievahtalkaan ku se niin rauhassa miun päällä rötkötti. Pisut meinasi tulla itellä housuun ku ei sitä raattinnu pois siitä sillon hätistellä.
Yhen paremman kuvan tähän laittelen kun se vissiin yritteli iteki ihmisten tavoin viritellä ittiänsä pöntälle tai site oli lavuaarilla jotaki kiinnostavaa tapahtumassa?
Hoitokisuliinista ei kunnollisia kuvia kyllä oltu saatu, kun se oli niin notkija ja ripijä liikkeissään. Tuo jalkojenpäällärötkötyskuva oli niitä harvoja kuvia, joissa se oli rauhassa paikallaan (yleensä lähempänä mörskän kattoa kun lattijaa). Mie en sillo halunnu hievahtalkaan ku se niin rauhassa miun päällä rötkötti. Pisut meinasi tulla itellä housuun ku ei sitä raattinnu pois siitä sillon hätistellä.
Yhen paremman kuvan tähän laittelen kun se vissiin yritteli iteki ihmisten tavoin viritellä ittiänsä pöntälle tai site oli lavuaarilla jotaki kiinnostavaa tapahtumassa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)