Elchen tennarit

 

Uuvet, iskemättömät Elchen tennarit

Tänää oli luvattu lähtiä Vapaapalokunnan (VPK) kanssa Elcheen. Retkuilulla oli kaks päätavotetta: 1) Käyvä Bikilan huippujuoksukenkäpuotista ostamassa Uunolle uuvet tennarit ja 2) käyvä jossaki 100 Montaditos kuppilassa maistelemassa niijen menulta jotaki Elchen kurmeejuttuja.

Bussinhan piti lähtee kello 10 Ramon Callud 74 osotteessa olevalta Hotel Fontanan pysäkiltä. No Uuno lähti reiluu tuntii ennen lompsimaa piiitkää Avenida de Pariisia pitkin kohti tuota osotetta ja siellä olevaa jo hyvinkin tuttua pysäkkiä. 

Vapaapalokunta oli jo pysäkillä ja Uunoki kerkis sopivasti ajoissa muun oottavan ihmisjoukkion sekaan. Sieltä se Inmaculada bussi tuli, ja ängettii sissää. Matka makso 5:15€gee. Ei paha. Tunnin ja vartin mittanen matka mäni ratevasti suuta pieksäen.

Maaliman vanhimman puolimaratonin löhtöpaikalta kuvattu otos.

Linjapirssiasemalle ku saavuttii siintä lompsittii maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan lävitte Bikilan puotille. Iski pienosen paniikin päälle, ku Bikilapuotin ovi oli säpissä, ja kettää ei näkynny sisällä.

No muutaman paniikkikohtauksen jälkee tuttu myyjä, Manolo sieltä jo pyyhälsi aukasemaa puotin oven, ja myö ängettii puotiin peremmälle kättelyseremonijoijen saattelemana. Mie änkytin sujuvalla Uunoespanjalla, et uuvet kilpakalossit pitäs saaha, enkä tarvi mitää tän vuuven mallia ja tarkotus olis ostaa vanhojen Niken Höyrylentää Seuraavat 3%-mallisten (Nike FapourFly Next 3%) kenkien tilalle uuvet vastaavanlaiset pomppukengät (con placa carbon). Ja sitte kysäsin, olisko missään mallissa mittää Rebajaisia tai Disconttauksia.

Manolo sano et Nikellä on tässä vastaavia kalosseja pari eri mallia, mut hinta ja Uunon verenki yläpaine huimasi nyt päätä liikaa. Manolo näki, että nyt Uunoo huimaa, ja sen on vaikia pysyä kauvaa pystyssä, ni se sano, et täsä on yks Asicsin malli Metaspeed Sky 4 Tokyo- (Ylemmän nopeustason Taivas 4 Tokio) mallin kenkä, jossa on mäneillään Repajaiset, ja hinta on diskontattu 219 euroon  "keskikesän" alennuksella (Mid Season) (-50€).

Maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikka.

Uunohan tarttu heti Manolon syöttiin ja tietysti koitti kalossia, ja tuntu kyl perhanan sopivalta. Niin mukavalta jalassa, että tekasin kaupat heti siltä seisomalta, vaikka istuinki siinä penkillä se kalossi jalassa. Kämpille ku pääsin, hivelin innoissani kalosseja ja kylmätestasin jalassa, sekä siirsin ne yöksi hetekan viereen korvan juureen, että jos rosmo sisälle tulee, ni ei ainakaa ensimmäiseksi miun uusia kalosseja saa saaliikseen. Laitan vielä ne hetekalle heittäyvessäni rautalangalla yöksi kiinni ranteeseeni, ni herään heti, jos joku niitä itelleen yön aikana havittelee.

Sitte maksoin tennarit, ja lähettii kierimää kohti lähintä 100 Montaditos kuppilaa. Sinne mäntii, ja tilailtii siitä kaikenmoista sortimenttia, ja kylkiruokaa, sekä kupposet letsekahvia ja mukkaa joku muovine kärpäslätkähälytin. Jokune minuutti ku ooteltii, ni kärpäslätkä alko hälyttämää, ja hyökättii tarjoilutiskiltä hakemaa meijän tilaukset. Hyvä juttu ku Vapaapalokunta ties jo etukäteen tän menettelyrotokollan, ni ei tarvinnu tankeroija yhtään tilauksen kanssa.

Herkut saatii rauhassa syötyy, ja sitte alko se syönti tökkimää, ni tilattii vielä yhet Jarrulliset olutta päälle. Tässä kuppilassa näköjää Jarra tarkottaa isoo tuoppia,.eli n. puolikasta litraa. Torren perällä monasti Jarra on litran verran samaa nestettä.

Jokiuomaa, jossa nyt lorotteli pieni puro.

Täysin vatsoin ja lähes tyhjin päin jatkettii siitä maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan ohitte kohti linjapirssien asemaa. No aikaa oli rutosti, ni lähettii testaamaa saapiko tilauksella "Dos tanques, por favoor" minkäverran olutta. Testi osotti sen, että sillä sai saman verran minkä sai Torren perälläki eli normikokosen ison tuopposen verran.

Sitte siivuteltii kohti linjapirssiasemaa. No se lähtö sieltä takasipäin meinas männä vähä uunoiluksi, ja mänikii, mut ihan säkällä kerittii siihe aikomaamme linjapirssiin. Nyt alkaa kynästä jo loppumaa muste, ni en jaksa sitä enää sepustella enempää. Torrenperällä sitte käytii viel letsekahvit ja pottumunakkaat syöpäsemässä ja lompsittii molemmat omille mörskillemme.

Dos tanques.

Oli kyl mahottoman mukava reissu, ja aamulla ennen ylösnousuu tuli hoijeltuu osa pävän lenkurastaki (4km+ kävelyt), mut loppuosa saapi jäähä huomiselle. Vapaapalokunnalle terveiset ja kiitokset seurasta ja mukavista jutuista. Tulis vaa nopijasti huomine ja pääsis uusien tennerien testuuseen. Pohjat kyl näyttää olevan tyroksia, et kauankohan kestäävät? Miettii Uuno ohentunein hiuksin.

III Carrera Popular de Molineta. 18.1.2026 Molina de Segura

 

Vetsku kakkosena jumijuhlissa.

Jep. Tänää oli taas vaihteeksi arkirutiinit katkaseva juoksukilpailupäivä. Vetsku kyseli lähenkö, ja tarjosi kyyvit Uunolleki. Aamullahan mie kävin pienen herätelenkin tekemässä ennen lähtöö, kuten lähes aina. Pimeetä ja hiljasta oli Molino Blancon rannalla.

Sitte aamutoimien jälkee hiippailin sovitulle lähtöpaikalle ihan ajoissa, ja kohtahan sieltä tuli Vetsku ja Marke autollansa ja ottivat Uunon kyytiin. Siintä jatkettii kohti Murcian sivukaupunkia Molina de Seguraa.

Numeron liimausta enne kisaa huoltopäällikön valvovan katseen alla.

Pikkuse Uuno panikoi aamulla ku jännitti oonko ilmottautunnu oikijaan kisaan. Miun selkäytimee oli iskostunnu ajatus, että kisat olis järjestetty Gallosa de Segurassa. No kyl se onneks oli sama kisa, mihin oltii mänössä. Se selvis pläräämällä tuota ennekkoilmottautumistani.

Perille saavuttiin sopivasti, ja torsaalien ja juoksijan polsan hakuun Colegio Vicente Medinaan. Sekin toimitus mäni kähevästi. Takasin autolle ja verryttelemään Segurajoen uoman pohjalle. Tuntuma oli kyl mainio siinäkin vaiheessa (vielä).

Meillähän molemmilla oli juostavana matkana 7km, ja sarjaki oli molemmilla sama, M65. Aurinkoista, +7°C ja pari metrii sekunnissa tuulta.

Lasten sarjoja ja lähtöjä oli melkone pino.

Varttii vaille lähtöhetkee autolle ja kisavehkeet niskoille. Nyt oli kylmäharjottelu kämpillä tuottannu tulosta, enkä puolta tuntii käännelly numerolappuu tällä kertaa, vaan sen kiinnityksessä ei isommin aikaa männy turhanpäiväseen tankerointiin. Kohta jo siirryttii jatkamaa keykästä verryttelyy lähtöputkilon tuntumaan.

Vähä aikaa tuumailtii, ja kuunneltii kuuluttajan jorinoita ja sit jo pamahti, ja päästii kiihyttelelmää loivaan ylämäkeen. Mie otin alun nyt varovasti, ja niin teki Vetskuki. Toki kuitenki miuta paljo rivakammin. Sitte mäen päällä ysikymppinen oikijalle ja alamäkeen vähän reilumpi matka ku ylämäki. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tahiksi 4:57. Tuntu siinä vaiheessa, et en ainakaa liian kovaa lähtenny. No se oli kyl liian aikaine ilakointi, kun en tienny reitin tulevista mäistä ja muista mutkista mitään.

Sitte mäntii Segurajoen uomaan, ja siellä oli uomassa liki puolen metrin betoninen porras, johon piti askeleita sihtailla. Vähän mäni tiukasti kääkän jäykkäkinttu nuin korkeelle rappuselle. No onneks pelivara riitti niukasti. Toinen, huomattavasti huomompi vaihtoehto ois ollu lentää rähmälleen betonipinnalle, jos tää korkeushyppytapahtuma ois epäonnistunnu. 

Aikanen lähtö. Aurinko oli vielä horisonttaalin alapuolella yrittelemässä ylösnousua.

Siintä sitte siivuteltii hiekkapinnoilla, maastossa ja jokiuomassa välillä 45°:een vinokulmassakin. Välillä oli kyl pitkiä, hiekkapintasia tasamaaosuuksiakin mukana onneksi. Ihan usvassa ja hapokkaalla kengällä mäntii, ja sen pahimman kohan kyl muistan, ku oli pirun jyrkkä pikku pätkä ylämäkee juoksijoille järjestetty konttailtavaksi....piiputti kovasti. Sen perään vielä jatku loiva ylämäki. 

Viimene lähes yhtä vaikee paikka oli se, kun tultiin jyrkkää alamäkee kohtiisuoraan jokiuomaan. Siinä keskipakovoima meinasi viskata Uunon jo toistamiseen tällä reissulla rautaputkesta tehtyä kaijetta vasten. Sitte uomasta ylös ja viimeset parisataa metrii ylämäkeen ja maaliin. 

Vetskun hieno medaljonki.

Mie sain ajaksi 37:43, keskitahilla 5:09(oma), ja juostuksi matkaksi 7,33km. Tällä heltisi 6. Sija M65 sarjassa. Vesa kirrasi ittensä hienosti 2. tässä sarjassa M65. Vesaki kellotti samoja lukemia juoksumatkaksi, että lienee vähän ylipitkä reitti. Matka ei ollut virallisesti mitattu (homogelado) järjestäjienkään mukaan. Meijän sarjassa kaheksan hiihti maaliin.

Juoksijan polsassa oli pikkune purkki hajustettuu vaseliinia. Kokeilin kainaloihi laitella....ei hyvä. Oli varmaan tarkotettu pyörän ketjuihin...sitä kokeilen ku tästä virkoan enempi henkiin.

Mietiskelin siinä puoliääneen, että yksiin ei käy onnen lahjat, näiden juoksuolosuhteidenkaan mukaan Espanjassa ja Suomessa. Siellä lipsuttelee toppavehkeet ja V-tyyli päällä, ja välihousut alla, armotomassa pakkasessa, vesi- tai lumisateessa. Täällä sensijaan kisat yleensä tarkenee sortseissa ja rinkka- tai t-paijassa, ja harjotella voi koko talven lumettomalla pohjalla, ja aurinko paistaa useimpina päivinä kirkkaalta taivaalta. Kesä on tietysti sitte vähä tukalampi homma arvioija, ku en oo kesäkausina täällä kuleksinnu.

Uunon juoksema reitti. Ei paljo punasempia kiihytyspätkiä alun jyrkähkön alamäkipätkän jälkee Uunon kartalla näy.

Kiitokset Markelle ja Vetskulle mukavasta seurasta ja kyydeistä, joista jäi miulle velkataakkaa päälle.

Nälänhätäni sammutin riisillä, tonnikalalla ja muilla lisukkeilla, ja Suavella (mitä ennenvanhaan rasvalettiaikana, jo kauan ennen pitkätukkia ja liuhulettejä, käytettii hiuksien voiteluun) voitelen kurkkutorven, jotta ois helpompi hengittää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Onnittelut myös Santa Polassa tänään uurastaneille!

I Navirun Santomera. 11.1.2026

 

Santomeran ja Orihuelan välistä vuorijonoa.

Tänää avautu Uunolle kuitenki Vetoketjumiehen avuliaalla vinkillä mahollisuus kilvanjuoksemiseen. Vetsku lähti kuitenkin Santomeraan  5km:n kisaan pienen ja lyhytkestosen kehon lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminnon jälkeen, ja samalla kysäs lähenkö kyytille? No ei Uunoolta tarvinnu kahta kertaa kysästä siitä asiasta. Tietysti lähin. No Vellun kanssa jo sovittu pitkän lenkuran juoksu piti nyt siirtää tuonnemmaksi.

Vaikka ilmottautumisen määräaika oli jo paukkunnu muutama päivä sitten, oli mahollista ilmottautuu skabaan vielä kisapäivänäki, ja samalla 8€:n hinnalla. Osin se Uunon sivuun menny ilmottautumine kyl johtu siitä, että viimone viikko Suomessa, ja tää eka leiriviikko joulutauvon jälkee on ollu hirveetä eri asioijen setvimistä koko ajan. 

Ajoissa tuli Vetsku miut hakemaa, ja ajeltii Santomeraan. Sitte rivakasti kyselemää löytyskö Uunolleki torsaalia rinnuksille. No löytyhä se ja Uuno oli hikionnellinen persoona siinä hetkessä. Aikaa oli rutosti, ja kävästii perinnekahveilla ennen verryttelyy ja autolle hiippailua. 

Naamiomies vetoketjulla varustetussa puserossaan.

No Uunohan hätäpäissään oli unohtannu ottaa hakaneulat tiskiltä torsaaalin rinnuksiin liimausta varten. Niitä piti sitte lähtee uuvestaa kyselemää, ku normaalisti niitä on mukana rutosti. (Alottelijan virhe).

Sitte hiippailtii autolle ilosella mielellä. Uunolla oli vaikeuksia saaha lappu rinnuksii kiinni oikijalle kohalle. Niin monta ketaa sitä piti käännellä, että hävitin neljännen hakaneulan kokonaan. En tiije mihin katos? Jossaki vaiheessa oli kolme ainaki suussa, ja oisinko sen vahingossa nielassu intoillessani sen kiinnityksen kanssa?

Kyl mieki sen lapun sain viimein liiteltyy rintanahkaani kiinne ja päästii verryttelemää. Miehä olin jo aikasin aamulla käynny pikkupätkän kiihyttelemässä mörskän läheisyyvessä ennen Vetskun tuloo. Verkka-aika jäi kymmeneen minuuttiin, ja sitte ylimääräset vermeet kapsäkkii, ja menoksi löhtöpaikalle, jossa jatkettii lönköttelyä hetkonen.

Santomeran loppusuora.

Lähtöviivalle kyykkimää putkilon alle hetkoseksi. Pakolliset aplodeeraukset jolleki miun korvien ohi männeille asioille, ja pamahuksen jälkee laukkomaan. 

Lähtösuorahan täällä on aluksi alamäkivoittonen, ja sitte jatkuu loivana ylämäkenä. Matka oli 5km (kahtena 2,5km:n lenkkinä), ja ilma aurinkoinen (+6°C) ja lähes tuuleton (<2m/s). Mie aattelin, syysjaksoon perustuen, että ois hyvä johonki 5min/km keskitahtiin mahollista kipitellä koko kyykkäys. Lähin rauhassa loivaan alamäkeen. Alamäkipätkän lopussa vilkasin kelloo (4:45). Pikkuse ois voinnu lähtee vieläki rauhallisemmin? 

No siintä jatko tuntu mänevän suht helposti, ja eka kierros oli järjestäjän kellon mukaan 12:11. No sitte toisella kierroksella pahin kisan kohta oli jossaki 3,5km:n kohilla. Mielessä käväs, että ottaako nyt taas ohrakyrsä, ja lähinkö sittenki liijan ripijästi, kuten monasti aikasemminki. No kyl se kuitenki mäni loppuu asti Uunolle yllättävän tasasella tahilla. Pikkuse jäi harmittamaa ku kellosta en saanu irti kilsojen aikoja, ku se oli tehnny sen Garminin ehottaman päiväharjotuksen....nypläämistä kyl piisaa näijen vekottimien kanssa varmaan viimoseen tuomiopäivään saakka, ja jopa sen ylikin?

C sarjan poodijumijoukkio.

Tällä rykäsyllä tuli viralliseksi loppuajaksi 24:23 keskitahilla 4:50 (oma), ja juostu matka 5,05km (oma). Aika piisas SeniorCM51 sarjassa sijaan 13.(19) Vetsku oli samassa sarjassa ajalla 21:24 sijalla 6. Minuutin päässä oli pootijumi, ja Vetskun tulokseen saatto vaikuttaa vähän tuo lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminto, ja perälauvotuksenki lievä tänpäivänen toimintahäiriö?

San Pedro del Pinatarissa oli myös juossu suomalaisia. Mukana myös huoltojoukkue. Ainakin Jarmo ja Eka oli juossu, Petrin nimee en listoilta löytänny? Jarmo puolikkaalla sarjassaan ajalla 1:35:47 sijalla 5. ja Eka sarjassaan ajalla 51:53 sijalla 9. Onnittelut koko suomalaistiimille!

Lopuksi suuuuuret kiitokset Vesalle kyyvistä ja muusta. Oli kyl kertakaikkijaan mukava reissu ja ilmakin.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

You don't play the Blues, the Blues play you.

 

Tulee monasti yön synkinpinä hetkinä, kun tuntikausia valveilla värjöttelee monta tuntia vuntsittua kaikenmoista, vähän synkempääki asiaa omanki lyhyeksi jäävän elon varrelta. Siihe mahtuu kyl tapahtumia niinku meille kaikille, joilla on ollu etuoikeus elää näinki vanhaksi kääkäksi ku Uuno.

Vuntsailusta ei kyl mitää hyötyy oo, vaan jolleki heikkohermoselle siitä saattaa koituu enempi haittaa, niinku Uunolleki. Vähemmällä vuntsimisella tästä "elon rallista" ois päässy paljo vähemmillä vaurioilla. No mitään sen isompaa itkuvirttä ei yleensäkään kannata menneistä itellensä päälle laittaa, se mikä on menny on menny, ja mikä on tehty, se kuljettava tie on yleensä valittu sillä hetkellä parhaaksi saatavaksi olevaksi.

Miulla ei loppujen lopuksi oo oikeestaa ainuttakaan semmosta asiaa "pumpun päällä", mikä kaipais selvitystä ennen omaa kupsahtamista. Mahottoman tyytyväine ja ilone oon siitä, että muilla on ollu vääntöö enempi ku Uunolla asijoijen selvittämiseksi. Siintä suuren suuri kiitos! 

Näinä muutamina valvottujen öijen synkinpinä hetkinä oon kuunnellu mussiikkia. Se vie Uunon monasti mukanaan pitkiksi yön ajoiksi. Tässä yks levytys, joka on ainaki Uunon mielestä perhanan hyvä, ja katu-uskottava:

Morgan Luna: The Devil's Blues in Memphis.

Toine kappale, mikä ylleensä soi Uunon kammarissa yön synkimpinä hetkinä on 

Laila Kinnusen laulamana kappale: Kesäyö

Ja siintä tulee Uunolle aina mieleen vääjäämättömästi KUOLEMA. En tiije miks, ja kuolemaa mie en vielä oo missään nimessä ajatellu ruveta. Siihenki vääjäämättömään operaatijoon oon kyl nyt valmis, ku kaikki asiat on ok, ja vaikka niin ei asiat oliskaan, se on semmone tarjous, josta harva pystyy kieltäytymään.

No älkää nyt vaa ilakoimaa vihamiehet- ja naisetkaa vielä ruvetko. En meinaa vielä kyykähtää, vaikka se asia ei kyl taija meijän kenekään käsissä olla. Vuntsii jo hetekalle kohta vääntäytyvä, rättiväsynny kääkkä.

XIV 5K y 10K Los Montesinos contra las Violencias Machistas. 23.11.2025

 

Los Montesinosin kisa-aukion "tsempalot".

Tänää oli sitte Uunon viimone juoksentelu ennen lumenluontisessioo, joka lähestyy uhkaavasti. Mukavahan täällä on ollu, mut mukava on katkasta nääki ruttiinit kuukauveksi, ja käyvä moikkaamassa sukulaisia ja muita tuttuja.

Viikkohan oli Orihuelan puolikkaan jälkee reenimielessä palauttelua, mutta rauhallista liikehintää oli melko paljon. Eile käin nykimässsä 5x15s parin minuutin hölkkäpalautuksella. Alle 15min hölkkää ja päälle 5min. Sitte illan suussa "kankeilin" vielä Los Montesiinosii hakemaa dorsaalini. Matkaa tais tulla 12km yhteen suuntaan, rapijasti yhteensä yli 20km.

Aamulla käväsin pimeessä pari korttelia kiertämässä kävellen ja teeskentelin lomaan muutamia löysiä vetoja. Sitte kahvii, puolikas banaani ja pikkupätkä patonkia..ja kamat kassii ja menoksi kohtauspaikalle. Sinne Jyrki ja Riitta jo pirssillänsä ajo, ja lähettii ajelemaa kohti Los Montesinosia. Aikasin oltii liikkeellä ja auto saatii parkkii hyvälle paikalle lähellee kisa-aluetta. Hajettii puuttuvat torsaalit, kävästii Uuno-kahveilla ja verryttelemää

Juostavina matkoinahan täällä on aina ollu vitonen ja kymppi. Keli oli aurinkoinen, +13°C ja 4m/s tuulta. Riti, Riitta ja mie juostii 5km ja Hanne, Liisa, Jarmo ja Jyrki juoksivat 10km.

Meijän autokunta vilposessa aamussa.

Takasin autolle ja jatkamaa verkkaa. Kohta jo kökittii oottelemassa tennarit tyhjää kuopien vapauttavaa lähtölaukausta. Alku lähti varmaan ihan sopivaa tahtia alun lievästi alamäkivoittosella reitillä. Sopivasti näin heti, että eellä paineli miun sarjalainen Redovanissa voittannu Marc Somers. Miehän sille siellä hävisin 12s vitosella. Rako kasvo jo pariin tolpan väliin tuossa parilla ekalla kilsalla. 

Sitte ko päästii rantaa lähelle parin kilsan päähän lähöstä ja tasaselle, näytti siltä, et rako jo pienenee. Jatkoin samalla tahilla, ja olin jo lähellä Marcia. Jossain 4km kohilla olin jo peesissä, ja peesailin härskisti, ja keräilin voimia loppurynnistyksee. Jossaki 500m ennen maalia sitte mänin ohitte. Eroo oli Marciin maalissa 13s.

Hanne 1., Liisa 2. Onnittelut!

Jarmo 3. Onnittelut!

Uuno 1. Ittiäni en onnittelemaa rupija.

Hanne voitti oman sarjansa, ja Liisa oli kakkosena samassa sarjassa. Jarmo oli myös poodiumilla kolmantena sarjassaan ja oli Jyrkin ohittannu jossaki 7km:n kohilla. Jyrki oli sarjan viijes. Riti ja Riitta olivat molemmat kutosina sarjoissaan. Mie olin nyt uunona VGM (M65) sarjassa ajalla 24:36, keskitahin ollessa 4:55 oman kellon mukaan. Tennarit oli keränny matkaa 5,01km:n verran. Maaliin oli tullu nyt 10 juoksijaa M65 sarjassa vitosella.

Onnittelut kaikille mukanaolosta ja mukavista jutuista! Ja Jyrkille ja Riitalle vielä erikseen hyvästä Uunon kyyvittelystä...viimestää ens vuonna nähhää, jos näkö ja terveys pysyy entisellään.

Tääl on ollu päällimmäisenä janon ja nälän siirto myöhäsenpään ajankohtaan. Helpoiten ne hoitu kahvilla, veellä, riisillä ja "tonnarilla".

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Pintor- vaikia ammatti

 

Jokupäivä jossakin paikkaa "Torrea".

Kaikenmoista pisnestä on tullu kokeiltua, ja nyt päätin kokeilla seinämaalauksen tekoo. Työhän tilattii Uunolta viime viikolla, ja sovittii työn toimituspäiväksi keskiviikko, eli tää päivä.

Miehän jo eilen illalla tein huolellisia valmisteluita tän päivän varalle, ja suoritin muutaman henkisen puolenki meditaation vaativan työn tueksi. Sitte nukkumaa ja oottelemaa miten yleensä huonosti mänevän unihomman kanssa käy. No hyvin nyt kävi ja sain nukuttua, ja aamun valjettua Kankeen selkään ja sotkemaan kaupungin toiselle laijalle, jossa maalauksen toimituspaikka sijaitsi.

No toimituspaikalla oli katettuna aamupalapöytä, joka oli notkollaan kaikenmoista herkkua. Oli aamupuuroo, lohileipää ja pulleroisia ynnä muuta sörsseliä. Teholliseksi maalausajaksi ei kyl päivälle liikaa jäänny, ja Uunoo ajoittain suurestikin vaivaava puheripuli sitä aikaa vielä lyhenti jonkun verran.

Sitte kattomaa suunnitelman vaatimat valmistelut, rajaukset ja muut työn tekemiseen tarvittavat vekottimet. Tän jälkee sitte käytii työn tekemisen vaatimaan pensselien ja telojen heilutukseen. Pikkune keskeytys toimintaan tuli ku naapurin Senegalista kotosin oleva emäntä tuli pyykkiä kuivumaan virittelemään viereiselle parvekkeelle. Afrikan sillä kolkalla kuulemma puhutaa suurimmaksi osaksi fransmannia. No Uunon fransmannin kielen taito rajottuu toistaseksi yhteen lauseeseen: "par lö vuu fransee", ja se on kaikki siinä, lukuunottamatta muutamaa yksittäistä fransmannin sanaa, kuten esimerkiksi Sitroään ja Rönoo. No sillä pärjäsi aluksi, ja loput hoitu sujuvalla, ja täyvellisellä Uunoespanjalla.

Sitte taas jatkettii seinämaalauksen tekoo muutama hetki. Sitte oliki kahvitunnin aika, ja taas ulkoterassin pöytä notku kaikenmaaliman syötävän ja juotavan painosta. Tunti ehkä pari siinä juteltii mukavia, ja sitte hetkoseksi seinämaalauksen tekoon. No kohta oliki aika pistää sauna tulille ja lopettaa maalaus.

Kävästii saunassa, josta oli mahtava näköala merelle....heh...oli metka paikka. Yks hirveen pitkä jarrujuoma ja suihku, ja sitte oliki jo Uunon kotialähön aika. Tuskin Uunon työpanos katto noita oheiskuluja, senverta keskentekoseksi, rokkoseksi, ja rotansyömäksi malaus vielä jäi. Sen loppuunsaattajan pitää olla ainakin Van Kohhin Vinsentin tai Da Vinssin Leonardon lähisukulainen, jotta siitä saatava hyöty työn tilaajalle kattaa Uunon muonituksen ja kestityksen aiheuttamat kulut.

Kiitos työn tilaajille ihan mukavasta päivästä, kestityksistä, saunasta ja muustakin mukavasta! Toivottelee Uuno ilosena mörskällään. 

XXVI Medio Maratón Internacional Ciudad de Orihuela y 8K. 16.11.2025

 

Säpäkkää meininkiä maalialueella Glorieta Gabriel Miron puistossa.

Eilenhän oli Uunon toinen puolimaratonin juoksuyritys Orihuelassa. Se on kyl aina hyvin organisoitu ja iso juoksutapahtuma. Eikä nytkään tarvinnu siinä suhteessa pettyä.

Miuta tultiin hakemaan vakiopaikasta: Jose Samper Garcian (Avenida de Pariisin jatke) autohyppyrin jälkeisestä "montusta". Siinä on hyvä pysähtyy autopelillä. Sari, Petri ja Jarmo siellä toivottelivat virkeinä auton lauteilla hyvät huomenet.

Yöunet oli ollu riittävät, yli 7h, ja puol kuuven maissa pimmeessä käväsin pienellä kävely/juoksu- lenkillä. Valmistelut oli muutenki männy kyl melko säntillisesti, vaikka olotila oli aamulla normaalin innokas ja epävarma, kuten useasti.

Torsaalien hakua. Uuno sönkkää ekassa jonossa ja Jarmo selvittelee asiaansa tokassa.

Auto saatii mukavasti parkkiin ja torsaalien hakuun. Se mäni juohevasti, ja verryttelyyn jäi lähes tunnin normiaika. Uuno kerkis pizzareisullansa hävittä jo kertaalleen hedelmäsokerisatsinsa, jota ilman ois reissusta tullu todennäkösesti fiasko. No onneksi sen löysin pizzapaikastani hiekkakasan takaa.

Meitä heimolaisiahan oli nyt juoksemaan lähössä Jarmo, Petri ja mie. Jarmo valmistautu Valencian retkeen, ja juoksi nyt puolikkaan. Petrillä juoksut täällä huippuolosuhteissa on vasta alussa, ja juoksi nyt 8km ja Uuno puolikkaan. Jyrki oli nyt vaan kannustamassa vähän toipilaana. Sari ja Riitta hoiteli valmennus-, huolto- ja kannustusosaston tehtävät mallikkaasti.

Tämän päivän juoksijat Jarmo, Uuno ja Petri. Uunoo näytää jo ennen lähtöö nukuttavan kovasti.

Tarjollahan oli puolimaraton ja 8km juostavaksi. Lämpötila oli klo 10:30 lähön aikoihin +18°C, tuulta 2m/s ja aurinkoinen keli. 

Sitte päästii jo irtaantumaa löhtöputkilon alta juoksubaanalle. Molemmat matkat starttasi samanaikasesti. Ryysistä oli kovasti runsaan väki-, jalka-, ja tennarimäärän takia. Alkurytäkästä selvittii kuitenki hengissä väljemmille juoksuvesille. Tuntemus oli kuitenkin raskaan puoleista verattuna Torreviejan alkuun. Kattelin kyl kilometriaikoja, ja alun 5 ekaa kilometriä oli reilut 30s nopeempi ku Torreviejassa tahin ollessa nyt 5:13 min/km. 

Jarmo mäni noin kilsan kohilla miun ohitte, ja Petri jossakin myöhemmin. Senverta olin jo varmaan sekasin, että en enää muista missä kohdin kisaa. Jotenki tahmasta oli juoksu koko ajan, mut kilsatahdit oli ihan ok koko kisan aikana: Nopein kilsa 12km:n kohdalla (4:59) ja hitain 14km:n kohdalla (5:17). 

Jarmon rentoo menoo. Riitta taustalla kannustamassa.

Petrin tyylinäyte jossakin kisan tiimellyksessä.

Uunon oikian jalan liikkeradan virheelisyyden taustalla lienee vapaan hiihtotyylin harjoittelu, jota tuli vuoskymmeniä sitten hinkattua jonkun verran.

Viimeset kilometrit oli vaikeita ja ahistus lissäänty maalin lähetessä, eikä maalisuorallakaan tennari oikeen tahtonnu irrota asfaltista yhtää ripijämmi. No tyytyväine kyl oon juoksuuni. Keskitahiksi tuli kelloni mukaan sama, kun Torren puolikkaalla, eli 5:10, virallinen loppuaika oli 1:50:08 ja sillä pääsin viijenneksi...eli viimoseksi loppuun juosseeksi omassa sarjassani. Yks tän sarjan juoksija oli ilmeisesti keskeyttänny kisan? Voittaja Rudolf Alt oli ihan ylivoimanen tuloksella 1:35:49.

Jarmon puolikkaan aika oli 1:36:59 ja oli sarjassaan sijalla 9. Petrin aika oli 8km:lla 41:18 ja oli sarjassaan sijalla 33.

Maalialueella oli tarjolla kaikenmoista syötävää, ja juotavaa. Mie tyyvyin yhteen jarrujuomaan, ja yhteen urheilujuomaan ja banaanin puolikkaaseen. Sitte ulos juotto/syöttö-karsinasta ja Sari, Jyrki ja Riitta siellä jo ootteli väsynyttä Uunoo. Pacoki siinä ohimennessä kiireijensä keskellä muutaman sanan kerkisi vaihtaa. 

Sarin järjestämät teekutsut kisan jälkee oli mukava ylläri kisassa riutuneille kropille!

Myö lompsittii sitte autoille, ja siellä mukava aika jatku teekutsujen merkeissä. Kyytipoikana maittavat pulleroiset. Sitte tuli siihe meiltä jelppiä kysymää auton sähkövajeesee nuori espanjalaispariskunta. Ei auttannu Petrin sähkötarjous, eikä tytön autoo saatu käynnistymään. Harmi juttu, mutta muuta vilunkia oli siinä pirssissä, ku ei noilla konsteilla tulille syttynny.

Ei tartannu millään auto, vaikka sähköö yritettii syöttää auton joka kohtaan. Toivottavasti vika selvisi myöhemmin.

Sitte jo oli kotijalähön aika. Ajeltii nyt toista reittiä Torreen. 

Uunon unet jäi nyt neljään tuntiin, vaikka kävin pienen kävelylenkin tekemässä La Matan rannalla. Yheltä oli herätys ja jalat juoksi vielä niin perusteellisesti, että rupesin kahvin tekoon. Eilinen oli kyl taas kerran mukava päivä eläkeläiskääkälle. Mukava oli jutustella Uuno-espanjaa, ja omanki heimon kieltä suunmukasessa seurassa. Huolto ja palvelu oli yltäkylläistä niin kisoissa, kun omassa autokunnassakin. SUURET KIITOKSET TEILLE!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.