Lunes Negro

Joku souvi ku alkaa oikeen mänemää päin takalauvotusta ni sitte tahtoo se sama suunta tarttuu kaikkeen muuhunki. Täällä saaressa eiline päivä oli just semmone, eli paska maanantai. Lähes kaikki mihi kajetuin hajos kässiin tai ei männy sillee ku olin käsikirjotuksen aamulla laatinnu...

Maanantain homma...yks ja ainut, oli tehä saunaan jo vuosia aikomani turvakaije. Nyt sitte sain aikaseksi siihe tekoon ruveta. Tai oikeesti jo jokunen päivä sitten alottelin, mutta lupaava alku tyssäs työkalujen puutteeseen.

No Rouva-Uuno niitä toi mukanaan säkillisen ku tänne ilmaantu. Olin jo muutaman sopivan pulikan vuoleskellu vesurilla ja kirveellä, mutta halusin viimeistelyn tehä höylällä ja se oli sähkökäyttöne. Siihe sähkön tuotantoo tarvittii akrekaattija.

Se raijattii kalukopista kaksissavoimin taistelutantereelle aamupäivällä ja homma alko. Ryyppy päälle ja muutama rivakka riuhtasu vanhoilla bensoilla. Ei mittää elonmerkkijä. Lissää riuhtasuja ja ryypyt välillä pois ja taas päälle....ei mittää muuta tapahtunnu ku se, että Uunoo alko hikoiluttammaa.

Etiskelemää tulppa-avainta ja tulpan katastukseen....kuiva oli, eli masiina ei saa bensaa. No tässä vaiheessa oli Uunon lämmöt jo noussu siihen malliin, että oli kahvin paikka ja lähin hakemaa samalla kanisterillisen tuoretta bentsiinijä Teppoililta.

Sieltä venereissulta ku rantauvuin, sama nykyminen jatku. Alko jo Uunon ottasuontaki nykimään, mutta masiina ei inahtannukkaan. Sitte ruuvailin suuttimen auki...kuivahko oli sekin, ja sakkakuppija ja bensaletkuu ja ilmanpuhistajaa irti. Jo perhana alko bensaa tulla ku tankin täytti piripintaan, mutta väärästä paikasta ja paniikkkija pisti jo päälle, jos koko tankilline taistelutantereelle vuotaa.

Sain sen sakkakupin tilkittyä ja jo perhana armahti ja masiina pörähti pörisemmää...tiukille otti kevään eka käynnistys.

Sain sitte kalikat höyläiltyy sopiviin mittoihin ja saunalle niitä hirsiin naulailemaan. Eka ja tärkein mäni helposti kuuven tuuman nauloilla, mutta sitte alko vastustammaa, tokan viimone naula alko kovassa tuulessa taittumaan ja mäni ihan persiilleen. En sitä enää irti ruvennu nykimään vaan moukaroin pään vängällä tasaseksi. Siinä oli oksankohta takana.

Kolmas oliki sitte jo lähes ylivoimane työ. Naulaamalla ei onnistunnu ja piti sorkan näköne rauta hakija avuksi ja vääntää perseellään oleva pulikka siitä kovan narinan ja marinan kanssa irti. Samalla se pulikkaki oli jo entine ja piti lähtee vuoleksimaa ja höyläilemää uutta. Voi helvata mikä soppa...

Tässä vaiheessa mie höräsin viimosen saunakaljan kitusiini, ja jatkoin kuitenki turaamistani.

Uuven pulikan sain kuitenki sitte ruuveilla liimailtuu paikoilleen. Sitte alko homman vaativin osuus ja se mäni vähintäänki yhtä perseelleen ja vaikijamman jälkeen. No kuitenki sain irrotettavan turvakaiteen sinne söhellettyä, ja "käsityön jälki" kyllä asennuksessa paistaa läpi jo kauas, niinku Uunon kaljuki.

Sitte oli meininki vielä laittaa sauna tulleen ja testata turvakaijetta, mutta niin ei käynny. Rouva-Uunooki rupes vastustammaa. Se oli tuikannu kaminaan tulet, ja kesken tulijen oli kamiinan ovi rysähtänny irti ja oven lasi säpäleinä lattijalla ja lieskat lepatti ilosesti ovettomassa kamiinassa.

Siinä oli viimone niitti koko saunomiselle ja itku silmissä sovittii, että lämmitettää se parempana päivänä.

Myö jo silmäiltii siinä sitte molemmat varaston naruvarastoo ja vaseliinipurkkija, mutta laitettii varaston ovi kuitenki kiinne ja ruvettii hetekalle ja oottelemaa meteoriitin kalloon kopsahusta....ei kuulunnu sitä kuitenkaa.

No tännää oli vastaavasti paljon, paljon parempi meininki ku Lappeenrannassa se uuninluukku käsissä hortoilin.