4 Carrera Solidaria “Sala familiar Ronald Mc Donald Hospital Virgen de la Arrixaca”. 25.1.2026 Murcia

Pyttyseremonioita kisan jälkeen. Sarjaa en muista.

Tänää käytii kaimani Ekan kanssa Murciassa 5km:n juoksukisassa. (Tuo kaimajuttu on vähän laajemmalla tai uunommalla ymmärryksellä tuohon kirjailtu, kun Eka ja Uuno viittaavat saman numeroon, eli ykköseen).

Eka tuli seiskan jälkeen hakemaan miut ihan kotiportilta, ja lähettii ajelemaa kohti Murciaa. Menomatka mäni aika sujuvasti, ja Murcian pohjoispuolella olevasta isosta liikenneympyrästä (Plaza Circular) käännyttii vasemalle ...Francisco Salzillolle. (Tuon tien nimessä on alupäässä niin paljo "hepreankielisiä" sanoja, että en niitä ruvennu tavailemaa tähän aikapulan välttämiseksi.

Sitte muutama korttelinväli ...Salzilloa ja oikealle...ja oltiinki jo ihan lähtöalueella. Todella vähän uunoiltiin sen parkkipaikan löytämisessä, mikä on ainanen riesa näissä "pikkukylissä". Sitte tehtii yhteistuumin päätös, että viijää kotse tuoho maksullisee parkkipaikkaa (Parking Libertad).

Polle ja Eka paikallansa onnelliseti ihan "piikkipaikalla".

Eka ohjasteli pollen sujuvasti sisään alakertaan, vaikka se sisäänajo ei ollu lähelläkään sitä paikkaa minkä miun Kuukkeli osotti. No polle parkkipiltuuseen, ja kaikeksi suureksi säkäksi ja onneksi oli kaikki pisuaarit, lavuaarit ja muu tarvittava välineistö ihan muutaman metrin päässä kotsesta. Käytii välineistöön heittelemässä tarpeemme, ja lähettii ylös katsastamaan meijän torsaaleita. (Juoksunumeroita).

Siinä oli iso toimisto (ehkä "puolet" parkkihallin pinta-alasta?) varattu parkkipirkoille, järjestyksenpalvojille ja muulle parkkitalon henkilökunnalle. Sen ohi päästii heti liukuvilla rappusilla katutasoon.

Rappusten yläpäähä ko tultii, ni justii viritteli juoksuorganisaatio viimesiä juoksun jälkeisiä tarjoilupöytiä ihan parkkihallin suuaukon viereen. No ei kyl tän parempaa parkkipaikkaa ihan keskeltä kisakeskusta vois enää löytää! 

Pystilajitelma.

Kisakeskus oli El Corte Ingles Avenida de Libertad- ostoskeskuksen kulmassa. Torsaalit saatii siitä heti, ku oltiin ajoissa liikenteessä ja muuta väkee vielä niukalti maisemissa. Lähettii käväsemää autolla ja siitä hipsittii normaaleilla kisarutiineilla verryttelyyn. Aikaa oli vielä melkeen tunti lähtöön. Paineltii välin kävellen ja välissä keykästä hölkkää ja pientä ripijämpää rykäsyy lomaan. 

Ohitettii ens viikonlopun Murcian Maran lähtöpaikka ja siivuteltii ohi lukuisten kirppiskojujen ja laitapuolen kulkijoijen nukkumakojujen vieritse Seguran väärälle puolelle. Kohta piti kääntyy takasin, että ei mäne koko kisa suijen sivuitse myöhästymisen takia. Takasin halliin autolle strippaamaan kisavehkeet niskoille, ja ylös jatkamaan verryttelyy.

Sitte jo olikin löhtöseremonijoijen vuoro. Ne mäntii aika pitkän kaavan mukaan, ja välissä oli minuutin hiljasuus. Se mäni kokonaa miun korvien ohi, ja kaikki muukin kuulutuksista, kun muu mökä ylitti Uunon kuulokynnyksen. Vanha mukava espanjalaisveikko Norberto oli ihan likeellä miun eessä lähössä. Mie tökkäsin selkää, ja toivoteltii kisaonnee. Sitte ku ruvetaa sekuntteja laskemaan kympistä alaspäin, ni tietää, että kohta lähetään. Sen kyl kuulee aina, kun siihe laskemiseen osallistuu koko kisakylän väki.

Verryttelyosuuven Seguran ylityskohta

Kisa olosuhteet oli ihanteelliset: +7°C, 2m/s ja puolipilvinen ilmanala. Kisamatka 5km kierrettiin yhtenä lenkkinä, ja sarja oli meillä molemmilla M65, joka oli koukkupolviosaston viimonen sarja.

Sitte lähettii hilppasemaa pitkin tossun alla pitävää asvalttista latupohjaa. En tiije missä matkan ekaa alkukilsaa vilkasin kelloo, mut näytti lähelle 6min/km keskitahtia....pertsuikki...iski ilmeisesti pieni panniikki, kun se eka kilsa kuitenki kisan jälkitarkastelussa täällä mörskällä osotti 4:51 keskitahtia ekalle kilsalle....siinä on alkukilsalla täytynny Uunosen polkee kyl aikalailla alle koko kisan keskitahin 4:50, jotta tuosta 6:sta saadaan keskitahti tiputettuu 4:51:een? 

No reitti mäni välillä puistojen hiekkapätkiä ja muutaki vähemmän juostavaa pintaa pitkin, mut ihan ok reitti muuten. Tuntu koko kisan ajan semmoselta, et tennarien tiukkaus ei ihan nappiin männy sekään. Vasemman takajalan tennari oli liian löysällä, mut se ei kyl Uunon löysää tahtia haitannu. Toisen kilsan keskitahti oli 4:46, ja seki liijan nopijaa. No kolmannella 4:54, ja neljännellä 4:57, eli elimistö otti takasin tuon alun hitaan, ja sitä seuranneen laukkaosion ylinopeuvet, ja lopputulos oli keskitahilla 4:50(oma), juostu matka: 5,05km, ja virallinen loppuaika:24:26. Sillä heltisi sijotus 6/18 M65 sarjassa. Viimone kilsa mäni keskitahilla 4:48 johtuen loppukirivaikutuksesta.

Säpinätä...

Eka oli tyytyväinen tulokseensa 27:13, jolla heltisi sija 10. tässä samassa sarjassa. Eka entisenä kovana ultraukkona suunnitteli ennen kisaa juoksevansa koko kisan kiihtyvällä keskimääräsellä kilsatahilla, ja toteutti sillee suunnitelmansa.

Vielä on mainittava, että juoksijan bolsa oli kyl nyt ehottomasti sieltä espanjanki kisojen parhaasta päästä. Oli jos jonkinsorttista reppuu, rinkkaa ja kantovälinettä, ja isoo pyyhettä, ja silmärasvaa ja muuta syötävää. (Mie taas kokeilin kainaloihin ekaks tupta rasvaa, ei toiminnu. Kankeen ketjujen rasvaukseen kokeillaan seuraavaksi. Siihen pelittää kaikki rasvat aina satavarmasti.

Takasintulo mäni vähän tankeroinniksi pääosin Uunon ohjeistuksen virheellisyyksistä ja epätarkkuuksista, mut ei muuta ku uusia lieroja koukkuloihin ja kohti uusia uunoiluita.

Juoksijan polsan sisälmykset, josta ainaki yks mehutetra katos Uunon sisälmyksiin jo ennen mörskälle saapumista.

Ekalle kiitokset mukavasta päivästä, ja huoltoportaan johtohenkilölle tergui. Mukava oli taas myllertää Murciassa!

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Elchen tennarit

 

Uuvet, iskemättömät Elchen tennarit

Tänää oli luvattu lähtiä Vapaapalokunnan kanssa Elcheen. Retkuilulla oli kaks päätavotetta: 1) Käyvä Bikilan huippujuoksukenkäpuotista ostamassa Uunolle uuvet tennarit ja 2) käyvä jossaki 100 Montaditos kuppilassa maistelemassa niijen menulta jotaki Elchen kurmeejuttuja.

Bussinhan piti lähtee kello 10 Ramon Callud 74 osotteessa olevalta Hotel Fontanan pysäkiltä. No Uuno lähti reiluu tuntii ennen lompsimaa piiitkää Avenida de Pariisia pitkin kohti tuota osotetta ja siellä olevaa jo hyvinkin tuttua pysäkkiä. 

Vapaapalokunta oli jo pysäkillä ja Uunoki kerkis sopivasti ajoissa muun oottavan ihmisjoukkion sekaan. Sieltä se Inmaculada bussi tuli, ja ängettii sissää. Matka makso 5:15€gee. Ei paha. Tunnin ja vartin mittanen matka mäni ratevasti suuta pieksäen.

Maaliman vanhimman puolimaratonin löhtöpaikalta kuvattu otos.

Linjapirssiasemalle ku saavuttii siintä lompsittii maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan lävitte Bikilan puotille. Iski pienosen paniikin päälle, ku Bikilapuotin ovi oli säpissä, ja kettää ei näkynny sisällä.

No muutaman paniikkikohtauksen jälkee tuttu myyjä, Manolo sieltä jo pyyhälsi aukasemaa puotin oven, ja myö ängettii puotiin peremmälle kättelyseremonijoijen saattelemana. Mie änkytin sujuvalla Uunoespanjalla, et uuvet kilpakalossit pitäs saaha, enkä tarvi mitää tän vuuven mallia ja tarkotus olis ostaa vanhojen Niken Höyrylentää Seuraavat 3%-mallisten (Nike FapourFly Next 3%) kenkien tilalle uuvet vastaavanlaiset pomppukengät (con placa carbon). Ja sitte kysäsin, olisko missään mallissa mittää Rebajaisia tai Disconttauksia.

Manolo sano et Nikellä on tässä vastaavia kalosseja pari eri mallia, mut hinta ja Uunon verenki yläpaine huimasi nyt päätä liikaa. Manolo näki, että nyt Uunoo huimaa, ja sen on vaikia pysyä kauvaa pystyssä, ni se sano, et täsä on yks Asicsin malli Metaspeed Sky 4 Tokyo- (Ylemmän nopeustason Taivas 4 Tokio) mallin kenkä, jossa on mäneillään Repajaiset, ja hinta on diskontattu 219 euroon  "keskikesän" alennuksella (Mid Season) (-50€).

Maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikka.

Uunohan tarttu heti Manolon syöttiin ja tietysti koitti kalossia, ja tuntu kyl perhanan sopivalta. Niin mukavalta jalassa, että tekasin kaupat heti siltä seisomalta, vaikka istuinki siinä penkillä se kalossi jalassa. Kämpille ku pääsin, hivelin innoissani kalosseja ja kylmätestasin jalassa, sekä siirsin ne yöksi hetekan viereen korvan juureen, että jos rosmo sisälle tulee, ni ei ainakaa ensimmäiseksi miun uusia kalosseja saa saaliikseen. Laitan vielä ne hetekalle heittäyvessäni rautalangalla yöksi kiinni ranteeseeni, ni herään heti, jos joku niitä itelleen yön aikana havittelee.

Sitte maksoin tennarit, ja lähettii kierimää kohti lähintä 100 Montaditos kuppilaa. Sinne mäntii, ja tilailtii siitä kaikenmoista sortimenttia, ja kylkiruokaa, sekä kupposet letsekahvia ja mukkaa joku muovine kärpäslätkähälytin. Jokune minuutti ku ooteltii, ni kärpäslätkä alko hälyttämää, ja hyökättii tarjoilutiskiltä hakemaa meijän tilaukset. Hyvä juttu ku Vapaapalokunta ties jo etukäteen tän menettelyrotokollan, ni ei tarvinnu tankeroija yhtään tilauksen kanssa.

Herkut saatii rauhassa syötyy, ja sitte alko se syönti tökkimää, ni tilattii vielä yhet Jarrulliset olutta päälle. Tässä kuppilassa näköjää Jarra tarkottaa isoo tuoppia,.eli n. puolikasta litraa. Torren perällä monasti Jarra on litran verran samaa nestettä.

Jokiuomaa, jossa nyt lorotteli pieni puro.

Täysin vatsoin ja lähes tyhjin päin jatkettii siitä maaliman vanhimman puolimaratonin maalipaikan ohitte kohti linjapirssien asemaa. No aikaa oli rutosti, ni lähettii testaamaa saapiko tilauksella "Dos tanques, por favoor" minkäverran olutta. Testi osotti sen, että sillä sai saman verran minkä sai Torren perälläki eli normikokosen ison tuopposen verran.

Sitte siivuteltii kohti linjapirssiasemaa. No se lähtö sieltä takasipäin meinas männä vähä uunoiluksi, ja mänikii, mut ihan säkällä kerittii siihe aikomaamme linjapirssiin. Nyt alkaa kynästä jo loppumaa muste, ni en jaksa sitä enää sepustella enempää. Torrenperällä sitte käytii viel letsekahvit ja pottumunakkaat syöpäsemässä ja lompsittii molemmat omille mörskillemme.

Dos tanques.

Oli kyl mahottoman mukava reissu, ja aamulla ennen ylösnousuu tuli hoijeltuu osa pävän lenkurastaki (4km+ kävelyt), mut loppuosa saapi jäähä huomiselle. Vapaapalokunnalle terveiset ja kiitokset seurasta ja mukavista jutuista. Tulis vaa nopijasti huomine ja pääsis uusien tennerien testuuseen. Pohjat kyl näyttää olevan tyroksia, et kauankohan kestäävät? Miettii Uuno ohentunein hiuksin.

III Carrera Popular de Molineta. 18.1.2026 Molina de Segura

 

Vetsku kakkosena jumijuhlissa.

Jep. Tänää oli taas vaihteeksi arkirutiinit katkaseva juoksukilpailupäivä. Vetsku kyseli lähenkö, ja tarjosi kyyvit Uunolleki. Aamullahan mie kävin pienen herätelenkin tekemässä ennen lähtöö, kuten lähes aina. Pimeetä ja hiljasta oli Molino Blancon rannalla.

Sitte aamutoimien jälkee hiippailin sovitulle lähtöpaikalle ihan ajoissa, ja kohtahan sieltä tuli Vetsku ja Marke autollansa ja ottivat Uunon kyytiin. Siintä jatkettii kohti Murcian sivukaupunkia Molina de Seguraa.

Numeron liimausta enne kisaa huoltopäällikön valvovan katseen alla.

Pikkuse Uuno panikoi aamulla ku jännitti oonko ilmottautunnu oikijaan kisaan. Miun selkäytimee oli iskostunnu ajatus, että kisat olis järjestetty Gallosa de Segurassa. No kyl se onneks oli sama kisa, mihin oltii mänössä. Se selvis pläräämällä tuota ennekkoilmottautumistani.

Perille saavuttiin sopivasti, ja torsaalien ja juoksijan polsan hakuun Colegio Vicente Medinaan. Sekin toimitus mäni kähevästi. Takasin autolle ja verryttelemään Segurajoen uoman pohjalle. Tuntuma oli kyl mainio siinäkin vaiheessa (vielä).

Meillähän molemmilla oli juostavana matkana 7km, ja sarjaki oli molemmilla sama, M65. Aurinkoista, +7°C ja pari metrii sekunnissa tuulta.

Lasten sarjoja ja lähtöjä oli melkone pino.

Varttii vaille lähtöhetkee autolle ja kisavehkeet niskoille. Nyt oli kylmäharjottelu kämpillä tuottannu tulosta, enkä puolta tuntii käännelly numerolappuu tällä kertaa, vaan sen kiinnityksessä ei isommin aikaa männy turhanpäiväseen tankerointiin. Kohta jo siirryttii jatkamaa keykästä verryttelyy lähtöputkilon tuntumaan.

Vähä aikaa tuumailtii, ja kuunneltii kuuluttajan jorinoita ja sit jo pamahti, ja päästii kiihyttelelmää loivaan ylämäkeen. Mie otin alun nyt varovasti, ja niin teki Vetskuki. Toki kuitenki miuta paljo rivakammin. Sitte mäen päällä ysikymppinen oikijalle ja alamäkeen vähän reilumpi matka ku ylämäki. Eka vilkasu Esijuoksijaan anto tahiksi 4:57. Tuntu siinä vaiheessa, et en ainakaa liian kovaa lähtenny. No se oli kyl liian aikaine ilakointi, kun en tienny reitin tulevista mäistä ja muista mutkista mitään.

Sitte mäntii Segurajoen uomaan, ja siellä oli uomassa liki puolen metrin betoninen porras, johon piti askeleita sihtailla. Vähän mäni tiukasti kääkän jäykkäkinttu nuin korkeelle rappuselle. No onneks pelivara riitti niukasti. Toinen, huomattavasti huomompi vaihtoehto ois ollu lentää rähmälleen betonipinnalle, jos tää korkeushyppytapahtuma ois epäonnistunnu. 

Aikanen lähtö. Aurinko oli vielä horisonttaalin alapuolella yrittelemässä ylösnousua.

Siintä sitte siivuteltii hiekkapinnoilla, maastossa ja jokiuomassa välillä 45°:een vinokulmassakin. Välillä oli kyl pitkiä, hiekkapintasia tasamaaosuuksiakin mukana onneksi. Ihan usvassa ja hapokkaalla kengällä mäntii, ja sen pahimman kohan kyl muistan, ku oli pirun jyrkkä pikku pätkä ylämäkee juoksijoille järjestetty konttailtavaksi....piiputti kovasti. Sen perään vielä jatku loiva ylämäki. 

Viimene lähes yhtä vaikee paikka oli se, kun tultiin jyrkkää alamäkee kohtiisuoraan jokiuomaan. Siinä keskipakovoima meinasi viskata Uunon jo toistamiseen tällä reissulla rautaputkesta tehtyä kaijetta vasten. Sitte uomasta ylös ja viimeset parisataa metrii ylämäkeen ja maaliin. 

Vetskun hieno medaljonki.

Mie sain ajaksi 37:43, keskitahilla 5:09(oma), ja juostuksi matkaksi 7,33km. Tällä heltisi 6. Sija M65 sarjassa. Vesa kirrasi ittensä hienosti 2. tässä sarjassa M65. Vesaki kellotti samoja lukemia juoksumatkaksi, että lienee vähän ylipitkä reitti. Matka ei ollut virallisesti mitattu (homogelado) järjestäjienkään mukaan. Meijän sarjassa kaheksan hiihti maaliin.

Juoksijan polsassa oli pikkune purkki hajustettuu vaseliinia. Kokeilin kainaloihi laitella....ei hyvä. Oli varmaan tarkotettu pyörän ketjuihin...sitä kokeilen ku tästä virkoan enempi henkiin.

Mietiskelin siinä puoliääneen, että yksiin ei käy onnen lahjat, näiden juoksuolosuhteidenkaan mukaan Espanjassa ja Suomessa. Siellä lipsuttelee toppavehkeet ja V-tyyli päällä, ja välihousut alla, armotomassa pakkasessa, vesi- tai lumisateessa. Täällä sensijaan kisat yleensä tarkenee sortseissa ja rinkka- tai t-paijassa, ja harjotella voi koko talven lumettomalla pohjalla, ja aurinko paistaa useimpina päivinä kirkkaalta taivaalta. Kesä on tietysti sitte vähä tukalampi homma arvioija, ku en oo kesäkausina täällä kuleksinnu.

Uunon juoksema reitti. Ei paljo punasempia kiihytyspätkiä alun jyrkähkön alamäkipätkän jälkee Uunon kartalla näy.

Kiitokset Markelle ja Vetskulle mukavasta seurasta ja kyydeistä, joista jäi miulle velkataakkaa päälle.

Nälänhätäni sammutin riisillä, tonnikalalla ja muilla lisukkeilla, ja Suavella (mitä ennenvanhaan rasvalettiaikana, jo kauan ennen pitkätukkia ja liuhulettejä, käytettii hiuksien voiteluun) voitelen kurkkutorven, jotta ois helpompi hengittää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

Onnittelut myös Santa Polassa tänään uurastaneille!

I Navirun Santomera. 11.1.2026

 

Santomeran ja Orihuelan välistä vuorijonoa.

Tänää avautu Uunolle kuitenki Vetoketjumiehen avuliaalla vinkillä mahollisuus kilvanjuoksemiseen. Vetsku lähti kuitenkin Santomeraan  5km:n kisaan pienen ja lyhytkestosen kehon lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminnon jälkeen, ja samalla kysäs lähenkö kyytille? No ei Uunoolta tarvinnu kahta kertaa kysästä siitä asiasta. Tietysti lähin. No Vellun kanssa jo sovittu pitkän lenkuran juoksu piti nyt siirtää tuonnemmaksi.

Vaikka ilmottautumisen määräaika oli jo paukkunnu muutama päivä sitten, oli mahollista ilmottautuu skabaan vielä kisapäivänäki, ja samalla 8€:n hinnalla. Osin se Uunon sivuun menny ilmottautumine kyl johtu siitä, että viimone viikko Suomessa, ja tää eka leiriviikko joulutauvon jälkee on ollu hirveetä eri asioijen setvimistä koko ajan. 

Ajoissa tuli Vetsku miut hakemaa, ja ajeltii Santomeraan. Sitte rivakasti kyselemää löytyskö Uunolleki torsaalia rinnuksille. No löytyhä se ja Uuno oli hikionnellinen persoona siinä hetkessä. Aikaa oli rutosti, ja kävästii perinnekahveilla ennen verryttelyy ja autolle hiippailua. 

Naamiomies vetoketjulla varustetussa puserossaan.

No Uunohan hätäpäissään oli unohtannu ottaa hakaneulat tiskiltä torsaaalin rinnuksiin liimausta varten. Niitä piti sitte lähtee uuvestaa kyselemää, ku normaalisti niitä on mukana rutosti. (Alottelijan virhe).

Sitte hiippailtii autolle ilosella mielellä. Uunolla oli vaikeuksia saaha lappu rinnuksii kiinni oikijalle kohalle. Niin monta ketaa sitä piti käännellä, että hävitin neljännen hakaneulan kokonaan. En tiije mihin katos? Jossaki vaiheessa oli kolme ainaki suussa, ja oisinko sen vahingossa nielassu intoillessani sen kiinnityksen kanssa?

Kyl mieki sen lapun sain viimein liiteltyy rintanahkaani kiinne ja päästii verryttelemää. Miehä olin jo aikasin aamulla käynny pikkupätkän kiihyttelemässä mörskän läheisyyvessä ennen Vetskun tuloo. Verkka-aika jäi kymmeneen minuuttiin, ja sitte ylimääräset vermeet kapsäkkii, ja menoksi löhtöpaikalle, jossa jatkettii lönköttelyä hetkonen.

Santomeran loppusuora.

Lähtöviivalle kyykkimää putkilon alle hetkoseksi. Pakolliset aplodeeraukset jolleki miun korvien ohi männeille asioille, ja pamahuksen jälkee laukkomaan. 

Lähtösuorahan täällä on aluksi alamäkivoittonen, ja sitte jatkuu loivana ylämäkenä. Matka oli 5km (kahtena 2,5km:n lenkkinä), ja ilma aurinkoinen (+6°C) ja lähes tuuleton (<2m/s). Mie aattelin, syysjaksoon perustuen, että ois hyvä johonki 5min/km keskitahtiin mahollista kipitellä koko kyykkäys. Lähin rauhassa loivaan alamäkeen. Alamäkipätkän lopussa vilkasin kelloo (4:45). Pikkuse ois voinnu lähtee vieläki rauhallisemmin? 

No siintä jatko tuntu mänevän suht helposti, ja eka kierros oli järjestäjän kellon mukaan 12:11. No sitte toisella kierroksella pahin kisan kohta oli jossaki 3,5km:n kohilla. Mielessä käväs, että ottaako nyt taas ohrakyrsä, ja lähinkö sittenki liijan ripijästi, kuten monasti aikasemminki. No kyl se kuitenki mäni loppuu asti Uunolle yllättävän tasasella tahilla. Pikkuse jäi harmittamaa ku kellosta en saanu irti kilsojen aikoja, ku se oli tehnny sen Garminin ehottaman päiväharjotuksen....nypläämistä kyl piisaa näijen vekottimien kanssa varmaan viimoseen tuomiopäivään saakka, ja jopa sen ylikin?

C sarjan poodijumijoukkio.

Tällä rykäsyllä tuli viralliseksi loppuajaksi 24:23 keskitahilla 4:50 (oma), ja juostu matka 5,05km (oma). Aika piisas SeniorCM51 sarjassa sijaan 13.(19) Vetsku oli samassa sarjassa ajalla 21:24 sijalla 6. Minuutin päässä oli pootijumi, ja Vetskun tulokseen saatto vaikuttaa vähän tuo lämmönsäätöjärjestelmän virhetoiminto, ja perälauvotuksenki lievä tänpäivänen toimintahäiriö?

San Pedro del Pinatarissa oli myös juossu suomalaisia. Mukana myös huoltojoukkue. Ainakin Jarmo ja Eka oli juossu, Petrin nimee en listoilta löytänny? Jarmo puolikkaalla sarjassaan ajalla 1:35:47 sijalla 5. ja Eka sarjassaan ajalla 51:53 sijalla 9. Onnittelut koko suomalaistiimille!

Lopuksi suuuuuret kiitokset Vesalle kyyvistä ja muusta. Oli kyl kertakaikkijaan mukava reissu ja ilmakin.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.