53ª Media Maratón Internacional de Elche. 22.3.2026

 

Jyrki ja Uuno ilosella mielellä ennen lähtöä Kuva: Riitta

Tänään oli ehkä? Uunon viimone pyristely kisamiellellä täällä Iberiassa. Nyt on hyvä kolmen viikon rupeama keskittyy pääosin juoksukestävyyen parantamiseen ja muihin asioihin.

Juoksija Jyrki, ja huoltaja Riitta, ja Suomenlippu.

Jyrki ja Riitta sai Uunonki houkuteltuu tänne Elchen maailman vanhimman puolimaratonin juoksuun. Viikko sitten valvomisennätysten rapistessa Alcantarillan 14km:n juoksu mäni kokonaan kohti takaluvotusta, ja nyt oli keskityttävä pääosin lepoon, kun viimosella viikolla ei juuri mitään oo tehtävissä juoksukunnon noston eteen. Normaalisti kisaa edeltävänä päivänä kyllä harjotuksen teen, mutta nyt huilasin koko eilisen päivän, jos ei pientä pyöräilyy, ja kävelyy lasketa.

Kisa-aamunahan kyllä juoksen/kävelen pikku lenkin yön viimosina tunteina, ja niin tein tänäänkin. Kisasta en kyl mitää ihmeitä ootellu.

Aikasin liikenteessä. Kuva:Riitta

Ajoissa oltii aamulla liikenteessä, ja se oli hyvä juttu, kun Elchessäkin on aina tuhatmäärin porukkaa jo pelkästään juoksemasa, ja huoltajat, ja katsojat siihen vielä päälle. Sovittuna aikana Jyrki ja Riitta tuli miuta hakemaan ja ajeltiin Elcheen La Marinan kautta. Hyvin meni kulkupelin ohjastus Jyrkiltä tottunein ottein, ja aikaa oli kaikkeen mukavasti, eikä tarvinnu "Häthäillä".

Dorsaalit haettiin lähes jonottomalta torsaalien anniskelupaikalta, ja autolle takasin normirutiinien mukasesti. Käytiin ekaks katsastamassa lähtöputkilot, ja tarkistamassa lähtösuunnat ja sovittiin huoltaja-Riitan toimintaa ja paikkoja. Sitte takasin autolle torsaalien liimaukseen. Uuno unohti ottaa hakaneulat, mut nyt oli varaloota hakaneuloja mukana, eli hätä ei ollu suuri.

Jyrki jo melkeen maalissa. Kuva: Riitta

Lähtöhän oli klo 9:00 yhteislähtönä kympille ja puolikkaalle. Lämpötila +14°C, tuulta 2m/s ja täysin aurinkoista. Siis jälleen ihanteelliset olosuhteet jolkkaamiseen. Verryttely- Bajamajasession jälkeen takasin autolle. Kisavermeet niskoille, ja omaa karsinaa ettimään. Meillä molemmilla oli sama oranssi(naranja) karsina, eli kolmas.

Viimone karsina (sininen/azul) lähti eri aikaan, eli 9:08. Karsinassa piti olla jo vartti ennen lähtöö. Ja niin myöki oltii. Siellä piti kökkiessä kyl viel kysyy espanjalaiselta, että ollaanhan oikeessa karsinassa lisäuunoilun välttämiseksi. Oltii siellä, missä meijän pitikin olla....hyvä myö.

Uunoki jo lähellä maalia. Kuva:Riitta

Kova oli pauke ja varmaan lyijynki määrä, mikä ilmoille lähetettii, kun lähön aika koitti. Hyvä oli kuuluuttajan tsemppaus ja mussiikin rytke, jolla ensiaskeleet tepattii, vaikkakin melkee paikallaan. Puolisen minuuttia siinä laahustettii ens ennenku päästii ajanotton alotuspisteen yli.

No tyhjän päällähän sitä alussa aina männää tuon alkuhidastelun takia, kun keskitahtia koittaa tiirailla, ja yrittää varoo, että ei mää liialle laukalle...no Uuno on kyl erikoistunnu siihen, eikä tääkää siitä tutusta ja turvattomasta systeemistä juuri poikennu.

Eka kilsa jälkitarkastelussa anto tahin 5:23, ja siintä ku vähennetää tuo 30s, ni alku oli vähän liian kova, kun miun tavotetahti oli 5:10. Toka 4:53. Kellon antama kynnystahti on Uunolle nykysin 4:48, jota en satavarmasti pysty tuntia juoksemaan.

No jatkoin samalla yrityksellä, ja koko ajan takaraivossa tako asia, että saa nähä, missä kohtaa astuu "nouto-osasto" esiin, ja tulee totaalinen vauhin hidastuminen. No ei tullu onneksi ihan heti, ja pääsin samoilla, pääosin alle vitosen lukemilla tuonne 15km:iin asti. Keskitahti oli parhaimmillaan 4:59 jossakin 16km:n kohalla. Siinä jo pahasti happivajaisilla aivon paikoilla aattelin, että nyt tahin pitää viimosella vitosella hidastuu jo 5:30:n vaiheille joka kilsalla, ja silti parannan Torreviejan keskitahtiani 5:10.

Pirullista oli viimoset 4km, kun höyhenenkevyt pomppukenkäki tuntu jo lyijysen raskaalta, ja lähes kaikki saatavatki tuntu enempi velkataakoilta. No hitain kohta oli 20km:n kohta, jossa tahti oli jo 5:26. Viimonen vähän nopeempi 5:18, joka johtu pääosin siitä kun maaliputkilot jo näkyvät.

Kertakaikkisen tyytyväisiä oltii molemmat juoksuihimme. Jyrki sipasi oman ennätyksensä, ja Uunoki lohkasi reilut 2min Torreveijan puolikkaan ajasta pois. Jyrkin tulos oficial oli: 1:37:02. Sijotus MVet55 23/220. Uunon aika oficial 1:47:38, sijotus MVet65 15/84, keskitahti (oma) 5:03, juostu matka: 21,33km (oma).

Autolla oli sitte vielä Riitan toimittama juoksijoiden ja huoltohenkilöstön kahvi-, ja leipätarjoilu. Leipää oli mukava mutustella lämpösessä auringonpaisteessa, ja ryypätä kahvia palojen painikkeeksi.

Kiitokset suuret Jyrkille ja Riitalle mukavasta sunnuntaipäivästä. Hyvä kun saitte houkuteltuu Uunonki mukaan tähän hienoon tapahtumaan. Tästä on mukava jatkaa kuntoutumista, uunoilua kuitenkaan unohtamatta. Se on yks niistä vähistä satavarmoista asioista, joita en varmasti unoha.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

XII Carrera Popular Base Aerea de Alcantarilla. 15.3.2026

Team Finlandia: Kuva: Sari, Redusointi: Jore

Tänää tehtii "hyökkäys" Alcantarillaan, jossa oli tarjolla 14km:n ja 5km:n matkat juoksuun.  Juoksijoita oli nyt osallistumassa Hanne 14km, Riitta 5km, Jarmo 14km, Petri 14km ja Uuno 14km, eli ihan mukava määrä heimolaisia. Lisäksi aina aktiivinen ja avulias huoltotiimi: Sari, Jore, ja aikuiseksi jo kasvanut TET tytteli.

Alcantarillassahan koulutetaan Espanjan ilmavoimien laskuvarjolääkäreitä, ja niiden logossa olevan, Suomen lipun näköisen siniristin merkitys piti taas uudelleen selvittää. Joku sen on jo miulleki sanonut, mutta oon jo unohtannu. Logon taustalla olevat keltapunaiset ympyrät muodostavat sotilaskokardin (värit Espanjan lipusta), ja tuo sen päällä oleva siniristi taas kuvaa tähtäys- eli kohdistusristiä. Laskuvarjolääkärikoulu on perustettu vuonna 1947. 

Kelihän oli lämpötilan, +15°C ja auringonpaisteen takia ihan ok, mutta 8,5m/s viuhtova viima etenkin lentokentällä, ja sitä seuranneella peltoaukeapätkällä tuntu tympäsevältä, sillon ku päässä oleva rätti sojotti tuulensuuntamittarin tavoin kohti takaosastoo. Myötätuulessa ei haitannu.

Oma "valmistautumine" ei tän huonommin ois voinnu männä. Uunon "valvontakoneisto" oli koko viikon säätänny ittensä liian herkälle, ja se valvotti koko viikon melko mukavasti. Parin silmänräpäytyksen verran yöaikana nukkuneena, aamulla ei tullu ensimmäisenä harjotuksellinen juoksun kirmaaminen mieleen, vaan hetekointi. Sama koski vielä viimeyötäki. Heräsin jo kahelta. 

Amuinen lähtöhetki kotikujilta.

Eikä tuo tällä viikolla silmän alaluomeen ilmaantunnu hernekään muuhun viittaa, kun alentuneeseen vastustuskykyyn tai lisääntyneeseen ressiin, tai jopa molempiin. Ja kenkkumainen homma on myös se, että rokka-ainekseksi tuosta yhestä herneestä ei vielä oo. Pitäs olla paljo enempi.

Esijuoksijaki ilmotti, että kaks muuttujaa neljästä on pielessä, ja tänäki aamuna oli vielä yks. No tästä ei oo muuta suuntaa kun ylös, ja ulos jolkottelemaan. No enää ei juoksun suhteen oo aikaa ku viikko, ja siinä ei kummosia harjottelun suuntaviivoja enää vejellä. 

Sitte siihe pääaiheeseen...Jarmon kyyvillä päästii ilman virheitä mukavasti entisille parkkimestoille. Pätkä ajeltiin Petrin perässä, ja samalle parkkialueellä saatii paikat melko lähekkäin.

Säntäiltii siitä jo pikku jonojen jatkeeksi myökii. Siinä oli QR- koodin skannausmahollisuus, joka ois helpottannu Dorsaaalin löytymistä, mut uuno oli sen skannausohjelman viskannu nypläyslaitteen etusivuilta johonki säppiin, enkä ruvennu hätäpäissäni sitä hakemaa. Mänin vanhalla syteemillä torsaalitarjoilutiskille. 

Hyvin juohevasti se tarjoulu hoitu näillä Uunonki perustiedoilla, ja pikkuse veti hymyy suupielee, ku sieltä yks tiskin takana sotilaspuvussa oleva huuteli, että "ahaa suomalainen, siut mie oon täällä nähny enneki"...heh...monet kerrat sieltä on torsaalit hajettu, ja erityisesti yks kerta joskus takavuosina vaati isomman kasan rautalankaa kielivaikeuksien tueksi. Uunolla oli jotaki muutaki uunoiluu tapahtunnu sillo. Nyt on kyl rautalangan tarve vähentynny ainaki pikkusen pelkästään uunoespanjaa puhumalla.

Murcian laakso on kokonaan vuorten ympäröimä, ja kesälläkin helteinen paikka.

Nyt ei päästy suoraan Calle Mayorille kisan pääaukion kautta, vaan piti kiertää takakautta sivukujia pitkin, ja oikian lähtökarsinan löytö oli vähän hankalaa...no kyl se löyty. Tartti kajahti ja tallomaan asvalttia. Maalin kohilla oleva kello näytti aikalailla 31 sekuntia, kun mie siitä yli hiippailin.

Tallominen oli raskasta työtä heti alusta lähtien, ja jälkitarkastelussakin sykelukemat oli tapissa jo 3km:n tallomisen jälkeen. Ekan ylämäen päällä oli edelleen vaikeeta. Joren kannustushuudon kyl kuulin ja jo aiemmin varmaan Sarinkin. Sitte ku tultii lentokentän kiemuroihin, otin ekan hedelmäsokerin suuhu, ja hetken jälkeen kulku nopeutu ja helpottu, vaikka vastatuulipätkät oli pahoja.

Kentän jälkeisillä peltoaukeilla oli myötätuuli, ja kauhulla muistelin, että peltojen jälkeen käännytään vasemmalle ja vastatuuleen...niin tehtiin. Tippa molemmissa linsseissä ja näärännäppy oikian linssin alla talloin navakkaan vastatuuleen. Viimone niitti oli sitte se viimone jyrkkä mäki ennen kääntymistä Calle Mayorille ja maalisuoralle.

Muistelin, että reitti piti olla uusi, ja ajattelin, että oisko se mäki jätetty nyt kokonaan pois, kun näytti siltä et käännytään oikealle. Mut "kissan hikinauhat, ja katin kontit" ei se ollu ku viimenen liikenneympyrä ennen sitä julmaa vastatuulista ylämäkee, ja sinne näytti juoksijalauma painelevan. Mäessä kyl näytti vahvasti siltä, et muillaki ku Uunolla oli jo tappiomieliala päällä ja niskat kovinkin kyömyssä kun lähes paikallaan kovassa vastatuulessa tallottiin asvalttia.

Sitte seuras selkeesti yli-ylipitkältä tuntuva kilometrin mittanen loppusuora. Siinä piti kyl ahistaa tosissaan, kun jokapuolelta oli tunkemassa ukkoo ja akkaa ohitte. No maaliviivan ylitin mieki hengissä, ja happivajeella.

Jarmon ja Uunonki naamatauluista voi päätellä, et tääl oli tänäänki mukavaa. Kuva: Sari

Kiitos kaikille mukavasta päivästä, ja erityinen kiitos Jarmolle, Sarille ja Jorelle Uunojelpistä! Mukavaa kun on mukavaa ja vielä mukavampaa kun on ystäviä.

Hanne juoksi ajan 1:21:31, ja voitti sarjansa! KOVASTI ONNEA! Riitan aika 37:10, Jyrkin 20:57, Petri 1:18:42, Jarmo 1:03:55. Miun aika oli tänää 1:13:58, jolla heltisi M70 -sarjassa 6. sija. Keskitahti 5:15 (oma), ja juostu matka 14,08km.

Lisähuomio: Jarmo oli tarkkana, ja oli viime vuonna antanut palautetta reitin pituudesta. Oli ollu n. 200m liian lyhyt. Nyt oli 5km:n kohdalla pidennetty reitiä vastaavasti. Nyt lienee aika oikean mittainen. Ajassahan pidennys vastaa "Uunovauhdilla" vajaata minuuttia.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.

 

XXXIII Media Maratón. 1.3.2026 y 10K Ciudad de Cartagena

Meijän autollinen salskeita huippujuoksijoita ennen lähtöä. Kuva: Sari

Tänään oli meijän kisa-alman-akoissa Cartagenan puolikas ja kymppi. Siellä on viihytty jo visiiteillä eri kokooonpanoilla jo vuoskymmeniä. Tän vuotinen visiitti oli melkosen metka, vaikka meijän autokunnalle ei jumittelupaikkoja nyt ollu tarjolla, vaikka melko likeeltä liippasi.

Meitähän oli nyt Sarin ja Petrin pirssissä lisäksi Jarmo ja Uuno. Uuno linttasi aamusta tuohon entiselle kyytiinnousupaikalle, ja autossa oli jo muu porukka kyyvissä, ja suunta kohti Cartagenan kisa-aluetta.

Perille päästii kätevästi ilman isompia yskimisiä, ja kaikki lenssut, lunssat ja muutkin elämää hankaloittavat lunssit oli sairasteltu, ja lähes entisellään oli koko autokunnallinen ilosia ihmisiä.

Torsaalien noukintaan oli järjestäjät nyt varautunnu paremmin, eikä tarvinnu jonotella yhtään, kuten viime vuonna. Siinä lievässä vesisateessa oli kärvistely vähän ilkijää. 

Jarmon lennokasta askellusta. Kuva: Sari

Olosuhteet oli kisailuun kyl ihan kelvolliset +11°C, tuuli 3m/s ja pilvipouta. Takasin laukattii autolle liimailemaan torsaalit eturintamukseen vinoon. Se homma köytti nyt kähevästi, kun olin kämpillä tehnny tuhansia "kylmäharjotuksia" noijen vanhojen numerolappujen kanssa. No käsien ja leukojen tärinä, ja parran ylisuuri pärinä tuopi siihe operaatioon aina lisää aikaa, jota tän ikäsellä ei oo yhtään hetkee hukattavaksi.

Sitte verryttelemään, ja pajamajan jonoon seisoskelemaan toviksi ja toimittelemaan aina yhtä hyvälle lemuavaan koppiin luonnollisia tarpeitaan. Takasin autolle ja lähtökuvan räpsäsy, ja oikeeta karsinaa etiskelemään. Täl kertaa se ei onnistunnu Uunolta, ja ystävällinen espanjalainen minuu ohjeisti, kun näki, että Uunolla oli keltanen juoksulappu rinnuksilla. Piti haahuilla vastakarvaan tien toisen puolen lähtöputken puolelle, josta lähti kympin juoksijat. Olin ollu puolikkaan lähtöpuolella. 

Petri painellee tossut vinkuen, molemmat jalat selvästi ilmassa. Kuva: Sari

Petrille kävi sama homma, ja nyt oli jo parhaat piikkipaikat miehitetty ja naisitettu, joten jäätii putkilosta melko kauas (15sekunnin päähän löhtöviivasta). Tahvoilusta ja uunoilusta tuppaa aina tulemaan lisäseuraamuksia, mut Uunon nahka on jo niihin ylen tottunnu...ne on vaan kestettävä. 

Puolikkaan lähtö tapahtu minuuttia aikasemmin ku kympin. Melko outo järjestely, mut jostaki syystä tällee toimittiin. Sitte päästii myöki kympin juoksijat irti kahleistamme kun ensin puolikkaan juoksijat oli lähtenny viereiseltä kaistalta.

Alku oli vähän väkinäisen ja vaikian olosta. Eka kilsa 5:07 tahilla, ja toka 4:52. Alussa mäni se 15s ennen ku pääsin lähtöviivan yli. Joren kannustusääni kuulu kilsan kohilla. 

Uunon vetelee keuhkot vinkuen, vaan toinen jalka nippa nappa ilmassa. Kuva: Sari

Kolmen kilsan kohilla kymppi käänty vasemmalle ja puolikas jatko suoraan ja mie levittelin siinä käsiäni, ku en tienny mihin suuntaan pitäs singahtaa, vai pitääkö tässä jäähäntasajalkaa hetkeksi pomppimaan. No vasurille miutkin siintä levitushommasta saatii ohjeistettuu. Tasapaksuu oli mänö, ja tahit vaihteli vitosen molemmin puolin. Suurin osa kuitenki alle onneksi.

Viimone kilsa oli vaikee ja pieneen sivuvastaseen puskemista, kun sopivavauhtista leviäselkästä ei ollu Uunolle tarjolla etupuolella. Uunon pulloharteijen taakse on kenenkään turha piiloutuu vetoavun toivossa. Näistä olkapäistä ei semmosta apuu irtoo.

Viikatemieskin oli edelleen kisoissa mukana. Vielä ei Uunoo tavottannu, vaikka sekin aika lähenee.

Kellon ohi sitte kalkkiviivoilla ku mänin, olin todella yllättynny alle 48 minuutin tuloksesta (47:47 virallinen aika) sillä heltisi kunniaton 4. sija M-70 sarjassa. Keskitahilla 4:59 (oma kellotus), ja juostu matka 9,59km. Jupksijoita oli 14, jotka selvis maaliin tässä polvet koukussa juoksevien sarjassa. No tuosta, (ja paljo muustaki) selvis kyl tuo ajan hyvyys, ja väittäsin, että juostu 10km:n matka oli alimittanen. Pari minuuttia lisää aikaan ni oltas oikeen mittasen matkan aikalukemissa.

Hanne piti kuitenkin suomalaisvärit mitalikannassa ollen puolikkaalla ykkösenä sarjassaan 1:59:33. Jarmo teki taas kellontarkkaa työtä juoksemalla puolikkaan aikaan 1:37:00, sijotus 4. Petri juoksi virallisen ajan 50:16 ollen sijalla 58. sarjassaan.

Kiitos mukavasta seurasta sunnuntai retkellä Cartagenaan, Petrille ja Sarille kiitokset kyydeistä ja kahvitarjoilusta. Hannelle onnittelut voitosta ja Jorelle kannustuksesta. Joren videolta kyl näkee loppusuoralla, et "pikkusen" jo väsyttää.

TULOKSET löytyy TÄÄLTÄ.