Vähän apiaksi saapi elon aina nuo ekojen kurkien näkemine ja äänet. Auringonlaskun aikaan ne aina mänee syksyllä tästä ylitte yöpuullensa. Kerran käin sen niijen yöpuupaikan kattomassa jälkikasvun kanssa.
Pari päivää sitte käin 24km:n nylkytyksellä, mikä on pisin juoksulenkki moneen vuoteen. Vaikkakin kolmen kilsan välein oli parin kulauksen mittanen "ryypiskelypysäys" Rouva-Uunon tarjoilemana.
Kovasti huimasi reissun jälkeen. Syksy painaa jo pahasti päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti