Satavarmaa

Minnuu on mökillä kovasti naurattannu muutama ratijosta kuulemani juttu. No ainahan täällä mettän keskellä Uunoo naurattaa, vaikka joskus harvon kyllä tipatki silmäluomijen välissä täälläki on joutunnu kärvistelemää.

Muutaman päivän on ratijossa vähän päästä uutisoitu ja päivitelty, ku jossaki Haminan mettissä on nähty Karhu köpöttelemässä. Miulla saattaa olla kyl jo vanhakantasta tietoo, mut hatarasti muistasin, että on ne Otsot ottanahat rypyssä aikasemminki kesäaikana mettissä kävelly. Harvemmin kuitenkaan talvella.

Toivottavasti Otson otta- ja muutakaan nahkaa ei ruveta seinälle vaatimaan ihmiseläimen toimesta, vaikka Kontijo on nyt konttailluki ihmiseläimen polkujen likeellä.

Toine juttu koski kaakkoistuulen mukana tuottamaa kirvasatsija. Ratijon asijantuntijan mukkaan kirvat sopivan tuulen puhallellessa heittäytyy vaan tuulen mukaan ja TOIVOO, että Perslantijasta löytyy sopivia koivuja, joihin ne vois sitte munasatsinsa laskija....heh...
No mie kyllä eppäilen aikalailla vahvasti, että nykytekniikkakaan ei oo vielä Kirvan kieleen, sielunelämään ja toivelistaan pystynny perehtymään niin paljon, että sen toiveita pystyttäisiin selvittämään ja tietämään...kirvahan saattaa katkerasti kirota Perslantijaan tulon, ja manailla täällä tineroijen ja koivikoijen vähyyttä...vaikkakin Wilson- niminen Kirwa on tänne hyvinkin sopeutunnu ja muutenki mukava mies.

Muutama asija on kuitenki satavarmaa: Uunolta loppuu aika ennenku Haapasalosta pilkottavat puut ja itikat.