Tulee monasti yön synkinpinä hetkinä, kun tuntikausia valveilla värjöttelee monta tuntia vuntsittua kaikenmoista, vähän synkempääki asiaa omanki lyhyeksi jäävän elon varrelta. Siihe mahtuu kyl tapahtumia niinku meille kaikille, joilla on ollu etuoikeus elää näinki vanhaksi kääkäksi ku Uuno.
Vuntsailusta ei kyl mitää hyötyy oo, vaan jolleki heikkohermoselle siitä saattaa koituu enempi haittaa, niinku Uunolleki. Vähemmällä vuntsimisella tästä "elon rallista" ois päässy paljo vähemmillä vaurioilla. No mitään sen isompaa itkuvirttä ei yleensäkään kannata menneistä itellensä päälle laittaa, se mikä on menny on menny, ja mikä on tehty, se kuljettava tie on yleensä valittu sillä hetkellä parhaaksi saatavaksi olevaksi.
Miulla ei loppujen lopuksi oo oikeestaa ainuttakaan semmosta asiaa "pumpun päällä", mikä kaipais selvitystä ennen omaa kupsahtamista. Mahottoman tyytyväine ja ilone oon siitä, että muilla on ollu vääntöö enempi ku Uunolla asijoijen selvittämiseksi. Siintä suuren suuri kiitos!
Näinä muutamina valvottujen öijen synkinpinä hetkinä oon kuunnellu mussiikkia. Se vie Uunon monasti mukanaan pitkiksi yön ajoiksi. Tässä yks levytys, joka on ainaki Uunon mielestä perhanan hyvä, ja katu-uskottava:
Toine kappale, mikä ylleensä soi Uunon kammarissa yön synkimpinä hetkinä on
Ja siintä tulee Uunolle aina mieleen vääjäämättömästi KUOLEMA. En tiije miks, ja kuolemaa mie en vielä oo missään nimessä ajatellu ruveta. Siihenki vääjäämättömään operaatijoon oon kyl nyt valmis, ku kaikki asiat on ok, ja vaikka niin ei asiat oliskaan, se on semmone tarjous, josta harva pystyy kieltäytymään.
No älkää nyt vaa ilakoimaa vihamiehet- ja naisetkaa vielä ruvetko. En meinaa vielä kyykähtää, vaikka se asia ei kyl taija meijän kenekään käsissä olla. Vuntsii jo hetekalle kohta vääntäytyvä, rättiväsynny kääkkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti